Aloittaessani muinoin kuluvan vuosituhannen ensi vuonna opintoni vietimme nyt jo harmaantuneiden ystävieni kanssa paljon aikaamme Vanhalla ylioppilastalolla. Siihen aikaan talolla järjestettiin monennäköistä toimintaa, joka omalta osaltani painottui paljolti perjantai- ja lauantai-iltoihin. Vanhalla tapasi aina paljon sekä opiskelu- että muita kavereita ja tutustui uusiin mukaviin ihmisiin. Noina kullanhohtoisina päivinä Kolmensepänaukiota kiertelevän satametrisen jonon läpäistyään pääsi pääsääntöisesti UniCardia vilauttamalla ilmaiseksi sisään tai vaihtoehtoisesti sai säilyttää vaatteitaan narikassa maksutta.
Sittemmin monet tapahtumat muuttivat muotoaan, kaupunkiin avattiin uusia ravintoloita ja partojemme harmaannuttua kenties kyllästyimme Vanhalla roikkumiseen. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut nostalgisesti kaivata noita kaukaisia päiviä, jolloin elämä oli vielä yksinkertaista ja tuoppi maksoi 15 markkaa. Erityisellä lämmöllä muistelen sitä väenpaljoutta, joka rakkaalla Vanhallamme yleensä oli.
Kuluneella viikolla olen ollut aistivinani tuulahduksia kaukaisesta nuoruudestani. Torstaina Dilemma ja Helmut järjestivät mahtavan indieillan, joka veti puoli salillista katsomaan Helsingin ylpeyksiä Superchristia ja Somaa sekä loistavaa soukkalaista Prologueta. Tapahtuma noteerattiin myös lehdistössä (HS 14.5.2006). Eilen HYY ja Condus panivat kävijämäärin mitattuna vielä paremmaksi ja onnistuivat houkuttelemaan lähes täyden salillisen väkeä ihailemaan hieman etabloituneempaa Tigerbombsia sekä eksentrisempiä Ristoa ja Kuusumun profeettaa.
Terveisiä kaikille paikalla olleille Maailmankaikkeudenpyöräläisille - Vanhalla vanha nuortui.
Helmutissa toimivilta tahoilta on kuulunut, että Vanhalla ollaan oltu kovasti kiinnostuneita uusista ajatuksista elävöittää talovanhusta ja tehdä siitä opiskelijoiden olohuone. Pitkään on tuntunut, että Vanhalla on kohderyhmäajattelu päässyt pahasti unohtumaan, löytyisikö se vihdoin. Onnea ja pitkää ikää niin Vanhalle kuin Helmutillekin!
