Suojatievallankumous!

Autokoulussa oppii paitsi siirtämään monisatakiloista metallimöykkyä paikasta A paikkaan B, myös kaikenlaista ihan hyödyllistä liikenteestä. Tiesitkö esimerkiksi, että lain mukaan jalankulkijalla, joka on ylittämässä tai edes aikoo ylittää suojatien, on etuajo-oikeus? Kyllä kyllä, eli jalka suojatielle, ja autojen pitäisi pysähtyä. Pitäisi. Käytännössähän näin ei tietty ole, vaan peltihevoset porhaltavat usein hidastamatta kohti, ja pelko estää astumasta suojatielle. Parempi antaa autojen mennä ensin.

Niin ikään autokoulussa harjoitellaan nelipyöräpujottelua. Mutkitellaan muovitörppöjen lomitse. "Kuvittele että siinä on mummo koirineen", saattaa ajo-opettaja hihkaista. Ja siinähän sitten kuvittelet. Nasta lautaan ja väistöliike. Opetuksen mentaliteetti on osittain se, että jalankulkijat määritellään esteiksi, joihin ei saa osua tai tulee itku. Pelkoelementti jää vähemmälle huomiolle: vaikka porhaltaisit viittäkymppiä mummoasi kohti, sydäristä viis; riittää, kunhan vain et osu. Tämä heijastuu suoraan katuliikenteeseen.

Autojen mentaalinen ylivoima on myös kulttuurillinen asia. Helsinginkin kadut ovat alkaneet täyttyä oksettavista, lähinnä panssarivaunuja muistuttavista SUV-köntyksistä, joiden ekologinen jalanjälki on järjetön ja joiden sisuksissa usein boustailee yksi ainoa ihminen. Noh, vallan tuntua sekin tietysti – kuka saa eniten tuhoa aikaan. On vastatoimien aika.

Muutokset, mikäli edes mahdollisia, tapahtuvat hitaasti. Hitaissa muutoksissa kansalaisliikkeiden panos on aivan keskeisessä asemassa. Tarvitsemme liikkeen, joka pala palalta romuttaa autojen illusorisen ylivallan, ja joka valtaa kadut takaisin meille joille se kuuluu, joka tekee jalankulkijasta kuninkaan. Tarvitsemme uuden gandhilaisen liikkeen, jolla on rohkeutta ottaa oikeutensa ja astua suojatielle kohtitulevaa autoa uhmaten. Tarvitsemme Suojatievallankumouksen.