Oaxaca Rebeldes

Tukea Oaxacan liikkeelle -
Oaxaca-solidaarisuustapahtuma
Domma DC ke 13.12.

Oaxacan osavaltiossa Meksikossa on toukokuusta 2006 lähtien ollut käynnissä kansanliike, joka rakentaa ruohonjuuritason itsehallintoa ja vaatii korruptiosta ja ihmisoikeusloukkauksista syytetyn kuvernöörin Ulises Ruizin eroa. Lokakuun lopulta lähtien liikettä on tukahdutettu paitsi kuvernöörin palkkaamien asevoimien toimesta, myös liittovaltion hallituksen taholta. Viimeisen viikon aikana tilanne on kiristynyt merkittävästi. Lukematon määrä ihmisiä on kadonnut ja kymmeniä on tapettu. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet myös poliisin harjoittamasta kidutuksesta. Länsimainen media on lähinnä vaiennut konfliktista. Suomenkielinen Oaxaca-blogi osoitteessa http://meksiko.blogspot.com levittää informaatiota Oaxacan tilanteesta.

Tule solidaarisuustapahtumaan 13.12! Keskustelutilaisuus alkaa klo 17 ja tukibileet klo 20.

Paikka: Domma DC (Leppäsuonkatu 9C, -1 krs.)

- videoesitys
- keskustelutilaisuus
- tukibileet

Videoesitys ja keskustelutilaisuus: vapaa pääsy

Bileet: sisään 4 euroa

Bileiden tuotto lahjoitetaan Oaxacaan.


Ks. myös suomenkielinen Oaxaca-blogi: http://meksiko.blogspot.com/


Ohjelma:

17.00 Videoesitys: "Zapatista" (1999) 56 min.

"An incredible film documenting the first four years of the Zapatista uprising, from '94-98. Includes interviews with Subcomandante Marcos, Insurgent leaders Tach and Ana Maria, Chiapas Dominican priest Pablo Romo, Zach De La Rocha from Rage Against The Machine, Noam Chomsky, civilian commantes David and Zebedeo, Medea Benjamin, and more. Narration is by Edward James Olmos, Daryl Hannah, Geronimo Pratt, and Mumia Abu Jamal. Rage Against the Machine, Neil Young, and Ozomotli provide the soundtrack.
A class production in every way." Lisätietoa: http://www.imdb.com/title/tt0287813/


18:00 Keskustelutilaisuus Oaxacan kapinasta ja globaalin kapitalismin vastaisesta kamppailusta

- Mistä on kysymys Oaxacan konfliktissa?
- Mitä me Euroopassa voimme oppia Meksikon ja muun Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisilta liikkeiltä?

Petri Minkkinen alustaa Meksikon yhteiskunnallisista liikkeistä, maan poliittisesta historiasta ja nykytilanteesta.


20:00 Bileet

Esiintyjät:
Oka
Skyjacker
Musti Laiton
DJ Elena
DJ Mysterious

Myytävänä virvokkeita ja ruokaa.
Bileet päättyy klo 03:00.

Järj. Autop, Sitvas, A-ryhmä, Hands Off Venezuela, Megafoni, PAND, HyMy, HYYn Vihreät.

Tukibileiden flyeri täällä:
http://megafoni.kulma.net/binaries/327.jpg

Susipari sylkykuppina

Olin viime perjantain ja lauantain SYL:n liittokokouksessa - ensimmäistä kertaa, vaikka HYY-hiekkalaatikon äärellä (ja laatikossa) on tullut möyhittyä jo muutama vuosi.

HYYn Vihreät olivat nyt kolmatta kertaa liittarissa Avoliitto-nimisessä yhteistyössä muiden ylioppilaskuntien vihreiden ryhmien kanssa. Avoliitto on toistaiseksi vain liittarissa tehtävän yhteistyön nimi, ei mikään institutionalisoitunut vihreän puolueen opiskelijaliitto. Tällainen yhteistyö on koettu tarpeelliseksi, jotta voimme äänestää yhdessä samanlaiset arvot ja näkemykset jakavien kokousedustajien kanssa, eikä toimia HYYn sitoutumattomien ryhmien äänenvahvistimena.

SYL:n hallitukseen oli ehdolla kaksi vihreää ehdokasta, TYYn nimeämä Katja Sauvola, joka oli ensisijaisesti ehdolla puheenjohtajaksi, sekä meidän oma hyyläinen työmyyrä Laura Nordström, joka on tänä vuonna toiminut HYYn hallituksessa sosiaalipolitiikasta ja sukukansa-asioista vastaavana. Avoliitto tietysti tuki näitä kahta ehdokasta. HYYstä oli puheenjohtajaksi ehdolla istuvan hallituksen puheenjohtaja Maija Jäppinen osakunnista.

Liittarissa käytetään niin sanottua siirtoäänivaalitapaa, joka tekee äänistä sopimisen hankalaksi muttei mahdottomaksi. Niinpä koko perjantain ja lauantain välinen yö, sekä lauantaiaamupäivä, ryhmien asettamat neuvottelijat diilasivat ääniä keskenään. Lauantaiaamuna ne puheenjohtajaehdokkaat, joiden äänet eivät olisi millään sopimuksella riittäneet, ilmoittivat luopuvansa leikistä, mutta olevansa ehdolla hallitukseen. Toinen näistä oli Katja Sauvola.

Avoliiton tavoitteena oli tietysti saada sekä Katja että Laura SYL:n hallitukseen. Tässä onnistuttiin. Puheenjohtajaksi valittiin Lasse Männistö Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnasta.

Itse neuvotteluprosessi näyttäytyi itselleni hyvin inhottavana ja likaisena pelinä, johon oli kuitenkin pakko osallistua, etteivät tyrkkymme olisi jääneet pelkiksi statisteiksi. Avoliiton neuvottelijat Ville, Anna-Maria ja Martti toimivat kuitenkin niin korrektisti ja rehellisesti, kuin Hotelli Korpilammen käytävillä vain oli mahdollista. Olipa siis niitäkin, jotka eivät näin tehneet.

Surullisinta oli se, että meidän hyviläisten sekä HYYn muiden liittariedustajien välille tuntui revenneen hillitön kuilu, kun tuimme puheenjohtajaksi turkulaista Katjaa. Tietynasteinen poliittinen "sitoutuneisuutemme" (ei puolueeseen, vaan aatteeseen ja yhteistyöhön) olisi ehkä näyttäytynyt vähemmän erikoisena, jos puheenjohtajaksi olisi ollut tyrkyllä myös muita poliittisten ryhmien tukea nauttivia - esimerkiksi Tuhatkunnan tai demareitten. Koko kokouksen aikana ei järjestetty yhtään HYYn edustajien yhteistä tapaamista, jossa olisi voinut kertoa ja kuulostella omia ja muiden fiiliksiä. Ja katkoa huhuilta siipiä.

Liittarin moraalisena voittajana selviytyi avoliitonomaiseen yhteistyöhön ryhtyneet vasemmistoryhmät, joilla ei tosin ollutkaan omaa hallitustyrkkyä. Jaan Hukkajukan käsityksen ideaalista menettelytavasta. Toivottavasti se ei ole utopia.

Niinkutsutusta sitoutumattomuudesta

Pitäisikö ylioppilaskunnan hallitus muodostaa konsistorin tapaan avoimen haun pohjalta vai poliittisin perustein?

Hallituksen muodostajien taholta kuultiin väitteitä ulosjätettyjen ryhmien ehdokkaiden pätevyyden puutteesta. Työhallitusta, eli hallitusta, jonka toimenkuva ei rajoitu puhtaasti luottamustehtävien hoitamiseen, muodostettaessa tulee tietenkin huomioida asianomaisten osaaminen. Hallituksen kokoonpanoa katsoessa ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että muodostettu hallitus ei kaikilta osin täytä niitä kriteerejä, joita ulosjätetyiltä kandidaateilta edellytettiin.

Sitoutumattomiksi itseään kutsuvat ryhmät voisivatkin avoimesti tunnustaa, että sitoutumattomuus on ihanne, jota ryhmät eivät itse tavoita. Ne edustavat omia eturyhmiään, eivätkä todellisuudessa yhtään enempää ylioppilaskunnan yleistä etua kuin avoimen poliittisesti motivoituneet ryhmät. Voidaan puhua siis korporatismista, jossa vain valtaapitävien eturyhmien tavoitteet ovat edustettuina. HYALin on turha väittää ajavansa kaikkien opiskelijoiden etua tasapuolisesti tai poliittisia ryhmiä aidommin – osakunnista puhumattakaan. Tällainen näkemys ylioppilasliikkeestä on äärimmäisen kapea ja poissulkevuudessaan jopa turmiollinen.

Hallituskoalition yhteinen nimittäjä on ryhmien konservatiivisuus. Ns. ei-poliittisia ryhmiä yhdistää uskomus, jonka mukaan HYYn asiat ovat niin hyvin kuin niiden voi koskaan toivoa olevan ja käsitys siitä, että poliittinen ryhmittäytyminen on kieroa pelailua. Kokoomusopiskelijat poliittisina kehäkettuina osaavat käyttää tilannetta taitavasti hyödykseen ja ostavat näin paikkansa hallitukseen, hatunnosto siitä heille.

Oppositioon jätettyjä poliittisia ryhmiä yhdistää näkemys siitä, että ylioppilaskunta ei ole oma yhteiskunnasta erillinen saarekkeensa, joka ei ole vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Ylioppilaskunnan poliittisten järjestöjen näkemyksen mukaan ylioppilaskuntamme asiat eivät ole koskaan siinä pisteessä, että voisimme kaikki tyytyä nojailemaan Vanhan baaritiskiin ja ihastelemaan saavutuksiamme vuosijuhlissa.