17. tammikuuta 2008

HYY ja parlamentarismin periaate

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ylin päättävä elin on sen 60-jäseninen edustajisto, jonka ylioppilaskunnan jäsenet valitsevat keskuudestaan joka toinen vuosi vaaleilla. Toimeenpanovaltaa ylioppilaskunnassa käyttää vuosittain vaihtuva hallitus, jonka tulee nauttia edustajiston luottamusta.

Edustajisto valitsee hallituksen muodostajan enemmistövaalilla. Käytännössä vaali on kuitenkin pelkkä muodollisuus, sillä hallituksen kokoonpano on neuvoteltu jo tätä ennen edustajistoryhmien kesken. Edustajistolla on myös valta kaataa hallitus luottamuskysymyksellä koska tahansa vaalikauden aikana.

Juridisesti HYY siis noudattaa parlamentarismin periaatetta, sillä hallituksen on nautittava edustajiston luottamusta ja edustajisto voi vapauttaa hallituksen tehtävistään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Tämän kehyksen ulkopuolella edustajistolla, saatikka ylioppilaskunnan jäsenistöllä, ei ole kovin paljoa keinoja vaikuttaa hallituksen perustoimintaan sen jälkeen, kun hallitus on muodostettu. Ainoastaan suuremmat kiistat voivat johtaa, ja ovat johtaneetkin, hallituksen erottamiseen.

Hallitusneuvottelut eivät pohjimmiltaan perustu asia- vaan henkilökysymyksiin. Tästä seuraa, että kun on päästy lopputulokseen siitä, mitkä ryhmät hallituksen muodostavat, kuinka monta jäsentä kukin ryhmä hallitukseen saa ja ketkä jäseniksi valitaan, hallitukselle jätetään pitkälti vapaat kädet muotoilla oma hallitusohjelmansa. Hallitukseen edustajansa saaneet ryhmät voivat toki pyrkiä liittämään omia tavoitteitaan osaksi hallitusohjelmaa, mutta edustajistolla on valta ainoastaan joko hyväksyä tai hylätä ohjelma kokonaisuudessaan.

Yksityiskohtaisesti edustajisto pääsee päättämään talousarviosta, jota väistyvä hallitus on seuraavalle vuodelle esittänyt. HYAL:n Reima Launonen oli oikeassa todetessaan viime vuoden lopun budjettiedarissa, ettei tasapainotettujen esitysten periaate jätä edustajistolle riittävästi valtaa puuttua hallituksen talousarvioesitykseen. Budjetin käsittelyn työjärjestys, jossa ensin käydään läpi tasapainotetut esitykset pääluokkien välillä ja tämän jälkeen edetään pääluokka kerrallaan, kannustaa edustajiston jäseniä varovaisuuteen ja konservatiivisuuteen päätöksissään. Lisäyksiä on hankala saada läpi, sillä taustalla on jatkuva pelko budjettiraamien ylittymisestä.

Littomuotoisten järjestöjen, kuten Suomen ylioppilaskuntien liiton, vuosikokouksissa liittokokousedustajat päättävät paitsi järjestön budjetista myös sen tulevan vuoden toimintasuunnitelmasta. Tämä antaa ryhmille ja yksittäisille liittokokousedustajille mahdollisuuden tehdä järjestön toimintasuunnitelmaan perusteltuja lisäys-, poisto- ja muutosesityksiä, jotka liittokokous joko hyväksyy tai hylkää. Tämäntapaisen mallin toteuttamista myös yksittäisen ylioppilaskunnan tasolla tulisikin pohtia esimerkiksi HYYssä.

Kun hallitusohjelman (tai toimintasuunnitelman) yksittäiset kohdat olisi käytetty edustajiston hyväksyttävinä, ohjelman painoarvo kasvaisi ja hallituksen toiminnan legitimiteetti paranisi merkittävästi. Tämä malli antaisi myös oppositiolle mahdollisuuden vaikuttaa ohjelman sisältöön hyvillä, julkisesti perustelluilla argumenteilla. Opposition vaikutusmahdollisuuksien lisääminen olisi perusteltua, sillä kuten todettu, hallitusneuvottelut eivät pohjaudu asiakysymyksiin.

Koska edustajiston muotoilema toimintasuunnitelma sitoisi hallituksen jäsenten käsiä enemmän kuin pelkkä budjetti, hallituksen demokraattinen kontrolli, ja sitä kautta parlamentarismin periaate, toteutuisivat HYYssä nykyistä paremmin.

Ei kommentteja: