29. joulukuuta 2006
Soihtukulkueen varhaisempi merkitys
Tuomas Heikkilän artikkelissa Joulun odotetuin vieras selvitettiin joulupukin kantaisän, pyhän Nicolauksen legendaa. Piispa Nicolaus eli kertomusten mukaan 200-300 luvulla Turkin alueella ja olleen tunnettu lahjojen antamisestaan, ihmeteoistaan sekä suuresta hurskaudestaan, mikä pisti hänet paastoamaan jo imeväisenä aina keskiviikkoisin ja perjantaisin.
No mutta, miten tämä liittyy ylioppilaskuntammekin harjoittamaan soihtukulkueperinteeseen?
Piispa Nicolaus oli myös erityisesti koululaisten ja opiskelijoiden suojelupyhimys. Keskiaikaisen tarinan mukaan kolme työtä etsinyttä opiskelijaa joutui teurastajan vangiksi. Teurastaja halusi tehdä nuorukaisista makkaraa ja paloitteli poloiset. Apuun kuitenkin kiiruhti pyhä Nicolaus, joka herätti heidät henkiin ja pelasti makkaratehtaalta.
Legendan mukaan pyhä Nicolaus kuoli joulukuun kuudentena päivänä. Jo tuolloin keskiajalla päivää juhlittiin riehakkaasti muun muassa opiskelijoiden soihtukulkuein. Traditio on siis paljon vanhempi kuin Suomen itsenäisyyspäivä, joka sattuu myös olemaan joulukuun kuudes.
Helsingissä ensimmäinen soihtukulkue järjestettiin kuitenkin vasta Mannerheimin kuolinvuonna 1951.
14. toukokuuta 2006
Vanhoja tuulahduksia Vanhalla
Aloittaessani muinoin kuluvan vuosituhannen ensi vuonna opintoni vietimme nyt jo harmaantuneiden ystävieni kanssa paljon aikaamme Vanhalla ylioppilastalolla. Siihen aikaan talolla järjestettiin monennäköistä toimintaa, joka omalta osaltani painottui paljolti perjantai- ja lauantai-iltoihin. Vanhalla tapasi aina paljon sekä opiskelu- että muita kavereita ja tutustui uusiin mukaviin ihmisiin. Noina kullanhohtoisina päivinä Kolmensepänaukiota kiertelevän satametrisen jonon läpäistyään pääsi pääsääntöisesti UniCardia vilauttamalla ilmaiseksi sisään tai vaihtoehtoisesti sai säilyttää vaatteitaan narikassa maksutta.
Sittemmin monet tapahtumat muuttivat muotoaan, kaupunkiin avattiin uusia ravintoloita ja partojemme harmaannuttua kenties kyllästyimme Vanhalla roikkumiseen. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut nostalgisesti kaivata noita kaukaisia päiviä, jolloin elämä oli vielä yksinkertaista ja tuoppi maksoi 15 markkaa. Erityisellä lämmöllä muistelen sitä väenpaljoutta, joka rakkaalla Vanhallamme yleensä oli.
Kuluneella viikolla olen ollut aistivinani tuulahduksia kaukaisesta nuoruudestani. Torstaina Dilemma ja Helmut järjestivät mahtavan indieillan, joka veti puoli salillista katsomaan Helsingin ylpeyksiä Superchristia ja Somaa sekä loistavaa soukkalaista Prologueta. Tapahtuma noteerattiin myös lehdistössä (HS 14.5.2006). Eilen HYY ja Condus panivat kävijämäärin mitattuna vielä paremmaksi ja onnistuivat houkuttelemaan lähes täyden salillisen väkeä ihailemaan hieman etabloituneempaa Tigerbombsia sekä eksentrisempiä Ristoa ja Kuusumun profeettaa.
Terveisiä kaikille paikalla olleille Maailmankaikkeudenpyöräläisille - Vanhalla vanha nuortui.
Helmutissa toimivilta tahoilta on kuulunut, että Vanhalla ollaan oltu kovasti kiinnostuneita uusista ajatuksista elävöittää talovanhusta ja tehdä siitä opiskelijoiden olohuone. Pitkään on tuntunut, että Vanhalla on kohderyhmäajattelu päässyt pahasti unohtumaan, löytyisikö se vihdoin. Onnea ja pitkää ikää niin Vanhalle kuin Helmutillekin!