Näytetään tekstit, joissa on tunniste HYY. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste HYY. Näytä kaikki tekstit

4. syyskuuta 2009

Liityin Villiviinin kirjoittajaksi

Moikka kaikki! Liityin tänään Villiviiniin kirjoittajaksi. Ensimmäinen juttuni käsittelee suhtautumista yleisesti politiikkaan ja erityisesti opiskelijapolitiikkaan.

Keskustelin lääkiksen asuntolan saunalla muiden opiskelijoiden kanssa tässä äskettäin, kun siellä oli uusien opiskelijoiden hullutuksia, sauna ja ryyppäjäiset käynnissä. Kaverini tuli utelemaan HYY-asioista ja oli vähän kiinnostunut lähtemään ehdolle. Hän kysyi, minkä verran HYY:n vihreät ovat kytköksissä Valtioneuvostossa toimivaan vihreään puolueeseen, jonka toimintaan ei ollut niin tyytyväinen. Kysyi myös ajankäytöstä ja siitä, onko edarissa olo palkitsevaa. Ja oli kiinnostunut siitä, miten HYY:n vihreät sijoittuvat vasemmisto-oikeisto-akselilla.

Enpä ollut tullut ajatelleeksi mitään vasemmistoa tai oikeistoa. Minusta kyseessä ovat satoja vuosia vanhat asetelmat jotka tulisi jo unohtaa. Minusta perinteinen oikeisto on pelkkää arvokonservatismia, populismia ja pääoman puolustamista, vasemmistossa on jotain itua ja puolestaa nykyaikana populismia on erityisesti sellaisissa rasismipuolueissa kuin persut. Sen sijaan vihreät ovat ainakin tavanneet tuoda raikkaita tuulahduksia tulevaisuutta ajatellen. Sitä voisi luonnehtia liberaaliudeksi. Toki on muutakin liberalismia, joista talousliberalismi ahdistaa ainakin minua. Tarkoitan siis sellaista uusliberalismiksikin kutsuttua ajatusta, että liike-elämä voisi toimia kaikilla mahdollisilla yhteiskunnan aloilla ja että mm. valtio voidaan supistaa mahdollisimman pieneen budjettiin, joka lähinnä palvelee isoja firmoja.

Arvostelimme muitakin eduskuntapuolueita. Kokoomus nyt tunnetaan savupiipunhalauksista ja koti-uskonto-isänmaa-fraaseistaan. Demarit eivät oikein tunnu saavan asioita aikaiseksi. Ja viime aikoina hallituspuolue vihreätkin on alkanut vajota eduskunnan hegemoniaan.

Onneksi HYY:n vihreät voi kannattaa omaa lippuaan riippumattomammin. Ja meillä on mahdollisuus muuttaa ylioppilaskunnan luutuneita ja epätasa-arvoisia käytäntöjä. Ehkäpä kaverini lähtee mukaan ja voimme pitää yhdessä vaalikojua. Ajatuksena on rempata pyöriä, tarjota olutta ja kasvisruokaa (kotipullia tai sämpylöitä :-) Siinä sivussa voisi puhua tavan opiskelijoiden kanssa politiikasta tai vähän muustakin.


On tylsää, että ihmiset politiikasta puhuessaan turvautuvat vanhaan retoriikkaan ja pelkistettyihin ajatuskulkuihin. Sellaisiin, että

"minä olen vihreä -> vihreät ovat hallituksessa -> asiat ovat hyvin" tai että

"maahanmuutto on ongelma -> kielletään se" tai että

"haluan lobata typeriä kansalaisia asiassa se ja se -> alan mustamaalata vastapuolta mainostoimiston kehittämillä typerillä fraaseilla" tai että

"kansalaisia ei kuitenkaan kiinnosta politiikka -> voimme ihan hyvin sopia asiasta ensin ja järjestää äänestyksen vasta sitten".


Politiikan pitäisi olla ihan helppo juttu ilman salakamareiden kähmintää ja etukäteen tehtyjä mattivanhas-päätöksiä. Sitä helpottaisi, jos asioista puhuttaisiin tosi nimillä eikä kaunistelluilla väännöksillä. Lääketiedettä on helpottanut huimasti, kun vanhaa kangistunutta nimistöä on uudistettu. Miksei politiikkaa harrasteta tieteelliseltä kannalta, miksi se on niin mystistä? Mikä ihmisissä on vikana, kun he ajattelevat niin pelkistäen ja juntisti yksinkertaistaen? Onko se vain geneettistä? Toivottavasti uusi kausi edarissa alkaa yhteistyön mutta avoimuuden hengessä!

31. tammikuuta 2008

Edustajiston kokous 31.1.08

Vuoden ensimmäisessä edustajiston kokouksessa käsiteltiin hallitusohjelmaa ja hyväksyttiin se. Erkki esitti puheenvuorossaan että hallitusohjelman käsittelyä tulisi demokratisoida ja antaa edustajiston päättää enemmän sen yksityiskohdista. Otto Bruun esittikin toimintasuunnitelmatyyppisen hallitusohjelman puolesta ponnen, pontta ei kuitenkaan hyväksytty. Bruun kysyi myöhemmin, että miksi edustajat ajattelevat että ohjelmasta tulisi huono jos he pääsisivät siihen itse vaikuttamaan.

Marjut Sinivuo Lahdesta, Natura ry:n edustaja, kiitti hallitusohjelmaa Lahden filiaalin joukkoliikenteen tilanteen huomioimisesta. Lahdessa lippu maksaa 2,70/ 6km ilman vaihtoa ja 3,10/ 12km ilman vaihtoa. Myös pyörätuolista, lastenvaunuista ja opaskoirasta joutuu maksamaan...

Yliopiston rahoitus, yritysyhteistyö sekä tutkimuksen ja opetuksen riippumattomuus herättivät paljon keskustelua. Hallitusohjelmassa on kirjaus tutkimuksen ja opetuksen riippumattomuuden puolesta. Toivottiin että edustajisto näkisi yhteistyön välttämättömyyden tiettyjen alojen välillä ja ihmeteltiin että miksi yritys rahoittaisi tutkimusta jos ei voisi asettaa sille tavoitteita. Kysyttiin, että miten työllistymistä voidaan edistää jos tutkimuksen on oltava riippumatonta, ja esitettiin myös ettei riippumattomuuden pitäisi mennä työllisyyden edelle. Sama edustaja esitti kuitenkin myöhemmin ettei yhteistyö elinkeinoelämän kanssa sulkisi pois riippumattomuutta vaan päin vastoin.

Nuorteva ihmetteli että KansY piti kirjausta riippumattomuudesta negatiivisena. Hemminki kertoi hallituksen kannan olevan yritysyliopistoja vastaan, ja tämän olevan arvo mitä kannatetaan.

Hallitusohjelma oli poikkeukselleisen lyhyt, 3 sivua. Itse en näe että se olisi arvo sinänsä. Aikaisemmin hallitusohjelma on ollut peräti 9 sivua. Perusteluina lyhyelle ohjelmalle oli että oltiin tavoiteltu priorisointia ja että siihen haluttiin asiat joille tehdään jotain. Ja ettei sen selailu vie aikaa. Nuorteva kommentoi että hallitusohjelman pitää olla riittävän laaja ja perusteltu että edustajilla on käsitys hallituksen linjauksista. Nuorteva esitti myös että hallitus infoaisi edustajistoa strategioistaan ja tämä luvattiin toteuttaa.

Bruun esitti puheenvuorossaan että miksi pitäisi olla positiivinen asenne suhteessa muutoksiin, kun huomataan kuitenkin mitä ne ovat tuoneet mukanaan (mm. julkaisujen ei-avoimuus).

Kokouksessa hyväksyttiin ponsi lähetekeskustelusta ennen hallitusohjelman hyväksymistä.

17. tammikuuta 2008

HYY ja parlamentarismin periaate

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ylin päättävä elin on sen 60-jäseninen edustajisto, jonka ylioppilaskunnan jäsenet valitsevat keskuudestaan joka toinen vuosi vaaleilla. Toimeenpanovaltaa ylioppilaskunnassa käyttää vuosittain vaihtuva hallitus, jonka tulee nauttia edustajiston luottamusta.

Edustajisto valitsee hallituksen muodostajan enemmistövaalilla. Käytännössä vaali on kuitenkin pelkkä muodollisuus, sillä hallituksen kokoonpano on neuvoteltu jo tätä ennen edustajistoryhmien kesken. Edustajistolla on myös valta kaataa hallitus luottamuskysymyksellä koska tahansa vaalikauden aikana.

Juridisesti HYY siis noudattaa parlamentarismin periaatetta, sillä hallituksen on nautittava edustajiston luottamusta ja edustajisto voi vapauttaa hallituksen tehtävistään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Tämän kehyksen ulkopuolella edustajistolla, saatikka ylioppilaskunnan jäsenistöllä, ei ole kovin paljoa keinoja vaikuttaa hallituksen perustoimintaan sen jälkeen, kun hallitus on muodostettu. Ainoastaan suuremmat kiistat voivat johtaa, ja ovat johtaneetkin, hallituksen erottamiseen.

Hallitusneuvottelut eivät pohjimmiltaan perustu asia- vaan henkilökysymyksiin. Tästä seuraa, että kun on päästy lopputulokseen siitä, mitkä ryhmät hallituksen muodostavat, kuinka monta jäsentä kukin ryhmä hallitukseen saa ja ketkä jäseniksi valitaan, hallitukselle jätetään pitkälti vapaat kädet muotoilla oma hallitusohjelmansa. Hallitukseen edustajansa saaneet ryhmät voivat toki pyrkiä liittämään omia tavoitteitaan osaksi hallitusohjelmaa, mutta edustajistolla on valta ainoastaan joko hyväksyä tai hylätä ohjelma kokonaisuudessaan.

Yksityiskohtaisesti edustajisto pääsee päättämään talousarviosta, jota väistyvä hallitus on seuraavalle vuodelle esittänyt. HYAL:n Reima Launonen oli oikeassa todetessaan viime vuoden lopun budjettiedarissa, ettei tasapainotettujen esitysten periaate jätä edustajistolle riittävästi valtaa puuttua hallituksen talousarvioesitykseen. Budjetin käsittelyn työjärjestys, jossa ensin käydään läpi tasapainotetut esitykset pääluokkien välillä ja tämän jälkeen edetään pääluokka kerrallaan, kannustaa edustajiston jäseniä varovaisuuteen ja konservatiivisuuteen päätöksissään. Lisäyksiä on hankala saada läpi, sillä taustalla on jatkuva pelko budjettiraamien ylittymisestä.

Littomuotoisten järjestöjen, kuten Suomen ylioppilaskuntien liiton, vuosikokouksissa liittokokousedustajat päättävät paitsi järjestön budjetista myös sen tulevan vuoden toimintasuunnitelmasta. Tämä antaa ryhmille ja yksittäisille liittokokousedustajille mahdollisuuden tehdä järjestön toimintasuunnitelmaan perusteltuja lisäys-, poisto- ja muutosesityksiä, jotka liittokokous joko hyväksyy tai hylkää. Tämäntapaisen mallin toteuttamista myös yksittäisen ylioppilaskunnan tasolla tulisikin pohtia esimerkiksi HYYssä.

Kun hallitusohjelman (tai toimintasuunnitelman) yksittäiset kohdat olisi käytetty edustajiston hyväksyttävinä, ohjelman painoarvo kasvaisi ja hallituksen toiminnan legitimiteetti paranisi merkittävästi. Tämä malli antaisi myös oppositiolle mahdollisuuden vaikuttaa ohjelman sisältöön hyvillä, julkisesti perustelluilla argumenteilla. Opposition vaikutusmahdollisuuksien lisääminen olisi perusteltua, sillä kuten todettu, hallitusneuvottelut eivät pohjaudu asiakysymyksiin.

Koska edustajiston muotoilema toimintasuunnitelma sitoisi hallituksen jäsenten käsiä enemmän kuin pelkkä budjetti, hallituksen demokraattinen kontrolli, ja sitä kautta parlamentarismin periaate, toteutuisivat HYYssä nykyistä paremmin.

16. tammikuuta 2008

Langattomia uutisia

HYYn uusi hallitus aloitti kautensa tutuissa merkeissä: viime vuoden kuluessa toteutettavaksi sovittu Uuden ylioppilastalon langaton verkko loistaa edelleen poissaolollaan.

Viime perjantaina saimme kuitenkin suureksi iloksemme lupauksen, että verkko pystytetään viikon 3 loppuun mennessä. Laitteet on hankittu ja ne odottavat enää asentamista.

Samalla on tarkoitus ratkaista Vanhan ylioppilastalon langattoman verkon ongelmat. Verkosta tulee avoin, eli asiakkaat voivat käyttää sitä ilman salasanaa. Lisäksi talon sisäisen verkon kantavuutta parannetaan siten, että se yltää myös talon yläkertaan, mikä mahdollistanee langattoman internet-yhteyden myös edustajiston kokouksissa.

Nyt odotamme viikon loppumista kuin joulua; josko kauan kaivattu verkko vihdoin saataisiin käyttöön. Vääjäämättä ilmenevät tekniset ongelmat ratkaistaneen toivottavasti pikaisesti, kunhan verkko aukeaa.

9. marraskuuta 2007

9hdeksän!

HYYn Vihreät saivat kaikkien aikojen parhaan vaalituloksensa ja nostivat paikkamääränsä kahdeksasta yhdeksään. Äänestysaktiivisuuden laskusta huolimatta saimme lisää ääniä ja keräsimme 13,8 % kaikista äänistä. Lämpimät kiitokset luottamuksesta kaikille tukijoillemme ja vaalityöhömme osallistuneille!

Odotukset ainejärjestöjä edustavan HYAL:n menestyksestä ylittyivät – he saivat suorastaan maanjäristyksellisen voiton. Reilut onnittelut heille! Voitto oli ansaittu: sekä uuttera kampanjointi että ahkera yhteydenpito ainejärjestöissä toimiviin opiskelijoihin tuottivat selkeää tulosta.

Kaikki poliittiset ryhmät HYYn Vihreitä lukuun ottamatta kärsivät vaaleissa tappioita. Päällimmäisiä syitä lienevät suuret, mutta heikot ehdokaslistat, ehdokkaiden vähäinen oma kampanjointi sekä ylioppilaspolitiikan etäisyys äänestäjistä. Ylioppilaspolitiikkaa ei mielletä samalla tavalla poliittiseksi toiminnaksi kuin vaikkapa kunnallispolitiikkaa, ja poliittisesti sitoutumattomat eturyhmät tuntuvat olevan lähellä monen äänestäjän arkea.

HYYn Vihreiden on helppo lähteä hallitusneuvotteluihin. Lunastimme omat odotuksemme ja vaalien tulos puhuu puolestaan: osoitimme muille ryhmille selvästi paikkamme. Odotamme myös innolla etukäteen sovittua avoimuuden noudattamista hallitusneuvotteluissa.

Vihreä liike eteni tarmokkaasti myös muualla Suomessa: vihreät nousivat suurimmaksi poliittiseksi ryhmäksi ylioppilaskuntien edustajistoissa. Vihreitä ryhmiä äänesti 10,5 % opiskelijoista. Aikaisemmin suurimman ryhmän, kokoomuksen, tulos jäi 9,5 prosenttiin. Keskustaopiskelijat saivat 5,9, vasemmisto 5,6 ja demarit 3,5 prosenttia äänistä.

24. lokakuuta 2007

Kolme viisasta miestä

Osakuntien, HYYn Vihreiden sekä HYALin suuret visionäärit käyvät parhaillaan keskustelua osakuntien vaaliblogissa. Aiheena on muun muassa opiskelijaedustus HYY Yhtymässä ja keskustelun kulku on logiikaltaan varsin mielenkiintoinen.

Osakuntien Mikko Kotola kritisoi HYYn Vihreiden vaalilehteä (linkki Raastimeen on tässä) sisäisen koherenssin puutteesta (mukavaa muuten, että puheenvuoroni HYYn strategiasta viime edarissa poiki käyttökelpoisia sanapareja muidenkin käyttöön!). Tämä näkyy muun muassa siinä, että toisaalla lehdessä HyVi vaatii opiskelijaedustuksen säilyttämistä ennallaan tai jopa lisäämistä, ja toisaalla eräs kiittämätön vaatii, että opiskelijaluottamushenkilöiden pitäisi pystyä keskittymään varsinaisen toiminnan tavoitteiden edistämiseen ja vähemmän aikaa Yhtymän hallintoelimissä riekkumiseen. Mikä on HYYn Vihreiden linja?!

Tuo kiittämätön, HYY Yhtymän varapuheenjohtaja Matti Parry, vastasi tähän sillä, että opiskelijoilla ei ole toimielimissä varsinaista toimintavaltaa, eikä muun muassa kokousasiakirjoja saa edelleenkään riittävän ajoissa, jotta niihin ehtisi perehtyä. Ongelma on seuraava: opiskelijoita istuu tytäryhtiöiden hallituksissa pilvin pimein, mutta onko heillä oikeasti vaikutuksen mahdollisuutta? Opiskelijaelämän kannalta tärkeimpien hallitusten, Unicafen ja Vanhan, opiskelijajäsenistä lähtöisin olevia päätöksiä joko a) ei toimeenpanna b) toimeenpannaan viiveellä ja vasta, kun riittävän moni on nillittänyt asiasta tai c) toimeenpannaan eri tavoin, kuin hallitus on tarkoittanut. Totta kai HyVi on sitä mieltä, että opiskelijaedustus tulee säilyttää, mutta sillä täytyy myös olla muukin funktio kuin johdon päätösten legitimointi.

Kolmannen viisaan miehen, HYALin Jouni Sirénin argumentaatio jäi yllättäen minulle epäselväksi. Hänen mukaan syy on opiskelijaedustajassa - ja toissijaisesti edustajistoryhmässä - jos asiat ei etene. Pohditaanpa. Jos Vanhalla hallitus on tehnyt päätöksen, että Vanhan wlan-verkon on oltava ilmainen kaikille asiakkaille, mutta yhtymä ei vaan kuukausienkaan jälkeen toimeenpane tätä päätöstä, niin syy on ehdotuksen tehneen edustajan - ja toissijaisesti hänen edustajistoryhmän?

Arvon HYY-poliittinen älymystö, toivon että jatkatte tätä keskustelua, sillä minä en vielä ole löytänyt siitä yhteistä punaista lankaa - tai touché-pistoa Matti Parryn vastaukseen, jossa pohditaan myös ansiokkaasti sitä, olisiko HYYn järkevä järjestää omaisuutensa jotenkin toisin.

26. syyskuuta 2007

Marraskuun manifesti - Raastimen takakansi

Marraskuun manifesti – ylioppilaskunnan edustajistovaalien poliittinen yhteisjulistus

Edustajistovaalien äänestysprosentti HYY:ssä on ollut jo pitkään alle 40 %:n. Tämä ei suinkaan ole ainoa opiskelijademokratian kriisin ulottuvuus. Niin sanottujen sitoutumattomien ryhmien politiikka uhkaa tehdä HYY:stä suuren budjetin leikkiparlamentin.

YLIOPPILASKUNNAN NIIN SANOTUT sitoutumattomat ryhmät, osakunnat ja ainejärjestöt, ovat etujärjestöjä, jotka ovat kiinnostuneita vain pienestä osasta opiskelijoiden elämään liittyvistä asioista – ikään kuin opiskelijat eivät olisi lainkaan osa muuta yhteiskuntaa. Ylioppilaskunnassamme he pitävät huolta miljoonaomaisuuden hallinnan lisäksi lähinnä tuen ja tilojen saamisesta omalle toiminnalleen. HYY:llä on kuitenkin erityisesti pääkaupunkiseudulla muskelia ja vaikutusvaltaa. Miksi siis vain istua passiivisesti päättävissä elimissä, kun voisi ottaa kantaa ja toimia aktiivisesti monin tavoin opiskelijoiden hyväksi? Opiskelijapolitiikka voi olla parhaimmillaan hyvä vaikuttamisen tapa. Huonoimmillaan se on vain viina- ja bilerahojen kierrättämistä yhdestä taskusta toiseen. Se, miten ylioppilaskunnan rahat päätetään käyttää, on aina poliittinen päätös.

SITOUTUMATTOMIEN DOMINOIMASSA HYY:ssä merkittäviin luottamustehtäviin ei suinkaan aina valita pätevimpiä hakijoita – vaan tehtävät jaetaan härskissä sulle, mulle -hengessä, vuorovuosin osakunnille ja vuorovuosin ainejärjestöille. Tällainen hyväveliverkosto on opiskelijademokratian kannalta tuhoisa ja täysin vieras yliopistolaitoksessa, jossa perinteisesti pätevyys ja kriittisyys ovat tärkeimmät kriteerit ihmisiä valittaessa eri tehtäviin.

POLIITTISESTI SITOUTUMATTOMAT kokevat edustavansa ylioppilaskuntansa jäsenistöä poliittisia ryhmiä paremmin ja puhtaammin. Näin he oikeuttavat jäsenmaksun jatkuvat korotukset ja huikean kalliit kiinteistöhankkeet vailla itsekriittisyyttä. Erottava tekijä poliittisten ja ”ei-poliittisten” välillä on myös se miten sitoutumattomat suhtautuvat tiedon avoimuuteen ja saatavuuteen. Luottamuksellisuuden ja hallinnollisten syiden varjolla sitoutumattomien hallitsemassa HYY:ssä evätään opiskelijoita edustavilta päättäjiltä oikeus tutustua riittävän aikaisin välttämättömiin taustatietoihin ja asiakirjoihin myös merkittäviä päätöksiä tehtäessä.

KAIKKI POLIITTISET PÄÄTÖKSET edellyttävät kykyä ja uskallusta ajatella itse. Poliittisesti sitoutumattomat ryhmät ovat kuitenkin ulkoistaneet tämän tehtävän erilaisille auktoriteeteille, joilla HYY:ssä tarkoitetaan lähinnä eri toimielinten asiantuntijajäseniä, jotka pääsääntöisesti itse ovat entisiä sitoutumattomien ryhmien edustajia. Jotta opiskelijaedustajien ei tarvitsisi päättää itse HYY:n kehittämisestä jatkossakaan, sitoutumattomat haluavat päätöksentekoon vielä lisää asiantuntijajäseniä opiskelijoiden vaikutusvallan rippeiden kustannuksella.

ÄLÄ SIIS VALITSE SIKAA SÄKISSÄ äänestämällä tulevissa edustajistovaaleissa poliittisesti sitoutumatonta ehdokasta, vaikka hän olisikin kaverisi, sillä suhteellisessa vaalitavassa äänesi menee aina koko ehdokaslistan hyväksi. Tällöin äänesi saattaa mennä järjestöjyrälle, jonka arvomaailma on täysin erilainen kuin sinun ja joka kuitenkin sokeasti kokee palvelevansa kaikkien opiskelijoiden etua. Äänestämällä poliittisia ryhmiä, edistät ylioppilaskunnassasi demokraattisempaa, avoimempaa ja kriittisempää päätöksentekoa.


Lotta Kortteinen, pj. HYY:n Vihreät
Elina Vaahtera, pj. Sitoutumaton vasemmisto

17. elokuuta 2007

Lasi välissämme

Hallitus-oppositio -asetelman kaksinapaisuus on johtanut HYYn edustajistossa kuluneiden kahden vuoden aikana pitkälliseen eipäs-juupas -kiistelyyn. Sen seurauksena aivan mistä vain voidaan synnyttää riitaisa väittely, jonka tuoksinnassa alkuperäinen, käsiteltävänä ollut asia jää yleensä taka-alalle ja jonkinlaiseksi edustajistokautemme metateemaksi muodostunut kaksintaistelu nousee aina pääosaan. Tämä ei yllätä, koska kyse on vallasta, mutta on silti sääli että se rampauttaa ainoan vaaleilla valitun luottamuselimemme toiminnan lähes täydellisesti.

Yhteenoton todennäköisyys kasvaa, kun kumpi tahansa osapuoli kokee jääneensä ilman jotain olennaista tietoa, saaneensa sen liian myöhään tai kun joku ilmoittaa, että tieto olisi ollut koko ajan saatavissa, jos sitä vain olisi kysytty tai kun joku harmittelee tiedonsaannin hankaluutta sellaisilla ilmauksilla, jotka voidaan tulkita toisen osapuolen syyttelyksi salailusta.

Klikkiytymiseltä ei voitane välttyä edes yksipuoluejärjestelmissä, mutta on ilmeistä, että HYYssä jakolinjojen muodostuminen noudattaa hallitus-oppositio -asetelman puitteissa logiikkaa, jonka tuloksena kategorinen me-te -vastakkainasettelu sanelee päätöksenteon kulun alusta loppuun. Hallitus- ja oppositioryhmien välinen nokittelu on surkuhupaisaa, eikä asiaa paranna se, että molemmat osapuolet kokevat olevansa syyttömiä tilanteeseen ja sen iän ikuiseen kärjistymiseen.

Toisinkin voi olla. Esimerkiksi Talousvaliokunnan jäsenenä havaitsin, että mielipideakselin muodostuminen vaihteli suuresti kysymyksestä riippuen eikä asioista syntynyt yleensä "me hallitus - te oppositio" -vastakkainasettelua. Samalla tavalla HYYn kaupunkiryhmässä vallitsee eri ryhmien välillä rakentava henki - ikään kuin hallitus-oppositio -rooleja ei olisi edes olemassa. Vanhan ylioppilastalon hallituksessa en tarkalleen ottaen edes tiedä, ketkä ovat mistäkin ryhmästä. Käsittääkseni tilanne on jotakuinkin samansuuntainen muissakin HYYn luottamus- ja toimielimissä sekä valiokunnissa.

Miksi yhteistyö edustajistossa on niin vaikeaa? En jaksa uskoa, että kyse olisi vain "opposition omasta halusta erityä yhteistyöstä meidän kanssa". Selvästi viisaus ei tiivisty suuressa joukossa, jossa esiin nousevat parhaan argumentin periaatteen vastaisesti ärhäkkäimmät tavat esittää sanomansa. Edustajiston teatraalisuus vain alleviivaa tätä.

Mitä tulee omiin tuntemuksiini oppositiosta, voin kertoa, että on ollut tervetullut kokemus nähdä asiat myös lasin ulkopuolelta. Kumpikaan osapuoli ei ole keskimäärin toista nokkelampi, pätevämpi, etevämpi, kokeneempi, luotettavampi tai millään muullakaan tavalla HYYn edun kannalta yksiselitteisesti parempi. Lasin toisella puolella vain on valtaa ja toisella ei.

22. tammikuuta 2007

LUOTTAMUKSELLINEN (???)

Jäin pohtimaan HYYn talousjohtajan ja HYY Yhtymän toimitusjohtajan valintaan liittyvää kyselyä edariryhmille. Kuten tavallista, tässäkin paperissa on punaiset "LUOTTAMUKSELLINEN"-leimat päällä. Miksi ihmeessä kaikki Yhtymään liittyvä on ylioppilaskunnassamme supersalaista? Koska en pysty keksimään, miten joku "kilpaileva yritys" voisi ratkaisevasti hyötyä strategioistamme tai johtajan valintakriteereistämme, tuntuu että salailu kohdistetaan ensisijaisesti HYYn jäsenistöön. Jopa luottamustehtäviin valituilla voi olla vaikeaa saada haluamiaan asiakirjoja nähtäväksi.

Mutta vielä tuosta tj-tj-valintakyselystä. Haluaisin HYYn Vihreiden lausunnon hyy-edari -listalle, mutta johtaisiko se lausuntomme totaaliseen ignooraukseen, kun emme pitäneet sitä salassa?

Keksisikö joku uuden, toimivan synonyymin sille A-sanalle, joka kyllä tulee arvoissa ja toimintaohjeissa ahkerasti esille, mutta josta on jo sisältö näivettynyt näissä kuvioissa?

19. marraskuuta 2006

Susipari sylkykuppina

Olin viime perjantain ja lauantain SYL:n liittokokouksessa - ensimmäistä kertaa, vaikka HYY-hiekkalaatikon äärellä (ja laatikossa) on tullut möyhittyä jo muutama vuosi.

HYYn Vihreät olivat nyt kolmatta kertaa liittarissa Avoliitto-nimisessä yhteistyössä muiden ylioppilaskuntien vihreiden ryhmien kanssa. Avoliitto on toistaiseksi vain liittarissa tehtävän yhteistyön nimi, ei mikään institutionalisoitunut vihreän puolueen opiskelijaliitto. Tällainen yhteistyö on koettu tarpeelliseksi, jotta voimme äänestää yhdessä samanlaiset arvot ja näkemykset jakavien kokousedustajien kanssa, eikä toimia HYYn sitoutumattomien ryhmien äänenvahvistimena.

SYL:n hallitukseen oli ehdolla kaksi vihreää ehdokasta, TYYn nimeämä Katja Sauvola, joka oli ensisijaisesti ehdolla puheenjohtajaksi, sekä meidän oma hyyläinen työmyyrä Laura Nordström, joka on tänä vuonna toiminut HYYn hallituksessa sosiaalipolitiikasta ja sukukansa-asioista vastaavana. Avoliitto tietysti tuki näitä kahta ehdokasta. HYYstä oli puheenjohtajaksi ehdolla istuvan hallituksen puheenjohtaja Maija Jäppinen osakunnista.

Liittarissa käytetään niin sanottua siirtoäänivaalitapaa, joka tekee äänistä sopimisen hankalaksi muttei mahdottomaksi. Niinpä koko perjantain ja lauantain välinen yö, sekä lauantaiaamupäivä, ryhmien asettamat neuvottelijat diilasivat ääniä keskenään. Lauantaiaamuna ne puheenjohtajaehdokkaat, joiden äänet eivät olisi millään sopimuksella riittäneet, ilmoittivat luopuvansa leikistä, mutta olevansa ehdolla hallitukseen. Toinen näistä oli Katja Sauvola.

Avoliiton tavoitteena oli tietysti saada sekä Katja että Laura SYL:n hallitukseen. Tässä onnistuttiin. Puheenjohtajaksi valittiin Lasse Männistö Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnasta.

Itse neuvotteluprosessi näyttäytyi itselleni hyvin inhottavana ja likaisena pelinä, johon oli kuitenkin pakko osallistua, etteivät tyrkkymme olisi jääneet pelkiksi statisteiksi. Avoliiton neuvottelijat Ville, Anna-Maria ja Martti toimivat kuitenkin niin korrektisti ja rehellisesti, kuin Hotelli Korpilammen käytävillä vain oli mahdollista. Olipa siis niitäkin, jotka eivät näin tehneet.

Surullisinta oli se, että meidän hyviläisten sekä HYYn muiden liittariedustajien välille tuntui revenneen hillitön kuilu, kun tuimme puheenjohtajaksi turkulaista Katjaa. Tietynasteinen poliittinen "sitoutuneisuutemme" (ei puolueeseen, vaan aatteeseen ja yhteistyöhön) olisi ehkä näyttäytynyt vähemmän erikoisena, jos puheenjohtajaksi olisi ollut tyrkyllä myös muita poliittisten ryhmien tukea nauttivia - esimerkiksi Tuhatkunnan tai demareitten. Koko kokouksen aikana ei järjestetty yhtään HYYn edustajien yhteistä tapaamista, jossa olisi voinut kertoa ja kuulostella omia ja muiden fiiliksiä. Ja katkoa huhuilta siipiä.

Liittarin moraalisena voittajana selviytyi avoliitonomaiseen yhteistyöhön ryhtyneet vasemmistoryhmät, joilla ei tosin ollutkaan omaa hallitustyrkkyä. Jaan Hukkajukan käsityksen ideaalista menettelytavasta. Toivottavasti se ei ole utopia.

10. marraskuuta 2006

Niinkutsutusta sitoutumattomuudesta

Pitäisikö ylioppilaskunnan hallitus muodostaa konsistorin tapaan avoimen haun pohjalta vai poliittisin perustein?

Hallituksen muodostajien taholta kuultiin väitteitä ulosjätettyjen ryhmien ehdokkaiden pätevyyden puutteesta. Työhallitusta, eli hallitusta, jonka toimenkuva ei rajoitu puhtaasti luottamustehtävien hoitamiseen, muodostettaessa tulee tietenkin huomioida asianomaisten osaaminen. Hallituksen kokoonpanoa katsoessa ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että muodostettu hallitus ei kaikilta osin täytä niitä kriteerejä, joita ulosjätetyiltä kandidaateilta edellytettiin.

Sitoutumattomiksi itseään kutsuvat ryhmät voisivatkin avoimesti tunnustaa, että sitoutumattomuus on ihanne, jota ryhmät eivät itse tavoita. Ne edustavat omia eturyhmiään, eivätkä todellisuudessa yhtään enempää ylioppilaskunnan yleistä etua kuin avoimen poliittisesti motivoituneet ryhmät. Voidaan puhua siis korporatismista, jossa vain valtaapitävien eturyhmien tavoitteet ovat edustettuina. HYALin on turha väittää ajavansa kaikkien opiskelijoiden etua tasapuolisesti tai poliittisia ryhmiä aidommin – osakunnista puhumattakaan. Tällainen näkemys ylioppilasliikkeestä on äärimmäisen kapea ja poissulkevuudessaan jopa turmiollinen.

Hallituskoalition yhteinen nimittäjä on ryhmien konservatiivisuus. Ns. ei-poliittisia ryhmiä yhdistää uskomus, jonka mukaan HYYn asiat ovat niin hyvin kuin niiden voi koskaan toivoa olevan ja käsitys siitä, että poliittinen ryhmittäytyminen on kieroa pelailua. Kokoomusopiskelijat poliittisina kehäkettuina osaavat käyttää tilannetta taitavasti hyödykseen ja ostavat näin paikkansa hallitukseen, hatunnosto siitä heille.

Oppositioon jätettyjä poliittisia ryhmiä yhdistää näkemys siitä, että ylioppilaskunta ei ole oma yhteiskunnasta erillinen saarekkeensa, joka ei ole vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Ylioppilaskunnan poliittisten järjestöjen näkemyksen mukaan ylioppilaskuntamme asiat eivät ole koskaan siinä pisteessä, että voisimme kaikki tyytyä nojailemaan Vanhan baaritiskiin ja ihastelemaan saavutuksiamme vuosijuhlissa.

21. lokakuuta 2006

HYY, avoimuus ja työryhmät

Maanantain edustajiston kokouksessa keskusteltiin paljon avoimuudesta.

Tuoreimmassa hallitusreferaatissa silmääni pisti jälleen asia, josta olen ennenkin vauhkonnut:

”HYYn strategian päivitys 2007

HYYn strategia päivitetään kahden vuoden välein – eli jälleen ensi vuonna. Strategiatyöryhmä oli laatinut muistion siitä, kuinka päivitys olisi tällä kertaa hyvä toteuttaa.”

Muistutukseksi strategiatyöryhmän kokoonpano vuonna 2006:

Maija Jäppinen
Mikko Kotola
Anna Kärkkäinen
Lari Ahokas
Arto Aniluoto
Marikaisa Niskanen

Tunnustan työryhmien edut hallituksen työn helpottajina ja asioiden käytännön hoitamisen takaajina. Niissä myös lienee useimmiten edustajia suurimmasta osasta ryhmiä.

Kuitenkin, ne ovat osasyy siihen, että edustajiston jäsenillä on jatkuvasti tunne siitä, etteivät he saa riittävästi tietoa asioista eivätkä he pääse osallistumaan asioiden valmisteluun.

Samalla ne ovat osasyy ylioppilaskunnan toiminnan professionalisoitumiseen. Ammattimaisen toiminnan edut ovat kiistattomia, mutta niin ovat haitatkin, jos ne halutaan ylipäätään tunnustaa.

Haittaa aiheuttaa esimerkiksi ajattelutapa, jonka mukaan työryhmän jäsenten on oltava keskustoimiston "omaa väkeä" eikä vaikkapa ryhmien aktiivijäseniä.

Keskustoimisto on ajankäytön musta aukko, josta ei yksinkertaisesti ehdi raportoida kaikista olennaisista asioista ryhmille riittävässä määrin. Tämän seuraukset koimme kouriintuntuvasti viimeksi maanantaina.

Ehdotan, että HYYn hallitus pohtisi vakavasti kokeilevansa aktiivien päästämistä mukaan työryhmätyöskentelyyn. Tiedän, että HYYn hallituksessa keskustellaan muutenkin toimintamme ammattimaistumisesta.

Myönnän, että samanlaista itsetutkiskelua olisi ajoittain syytä harjoittaa omallakin tahollamme. Käymme nykyään lähes kaiken keskustelumme HyVin luottamushenkilöiden sähköpostilistalla - pääasiassa siksi, ettemme halua tylsistyttää ja ajaa pois jäsenistöämme avoimelta listaltamme, mutta myös siksi, että listamme 295 tilaajasta vain satakunta on jäseniämme. Mikä on avoimuutta ja mikä ei lienee tulkintakysymys.

Lisäys kello 17:21:

Tarkemmin asiaan tutustuttuani havaitsin Hyypäleistä myönteisen uutisen: "Työryhmä esittää myös, että hallitus kokoaisi ensi vuoden alkuun mennessä strategian päivitystä ohjaavan työryhmän, jossa olisivat edustettuina hallitus, sihteeristö ja kaikki edustajistoryhmät." Kiitän työryhmää kädenojennuksesta avoimuudelle ja edustajiston osallistamiselle.

5. syyskuuta 2006

Edunvalvonnasta ja miksei eduntavoittelustakin

Keskusteltaessa ylioppilaskunnan roolista nousee usein esiin taianomainen sanapari edunvalvonta. Luonnollisesti ylioppilaskunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on omien jäsentensä etujen mahdollisimman hyvä ajaminen.

HYYssä edunvalvonta tuntuu välillä olevan kovin rakenteellista. Ajetaan suuria linjoja, tehtaillaan julkisuuteen mahtipontisia tiedotteita, tavataan päättäjiä, valmistellaan raskaita lausuntoja monimutkaisista koulutus- ja sosiaalipoliittisista asioista sekä tehdään mittavia investointipäätöksiä, joiden vaikutukset tuntuvat vasta vuosien päästä.

Tämä kaikki on edunvalvontaa mitä suurimmassa määrin, mutta ongelma on, ettei se välity jäsenistölle juuri mitenkään. Joukko, joka pysyy edes jotenkuten kärryillä, mitä ylioppilaskunta kulloinkin tekee, on liian harva. Lisäksi se koostuu lähes yksinomaan aktiiveista ja opiskelijapoliitikoista, joiden on tehtäviensä vuoksi pakko seurata asioita kuin viran puolesta.

Se kuuluisa riviopiskelija tuntuu unohtuvan ylioppilaskunnan jokapäiväisen pyörittämisen tiimellyksessä. Pian koittavien Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalien yhteydessä rivijäsentä muistetaan alennuslippujen muodossa. Sellainen kannattaakin ostaa, jos haluaa saada 70 euron hintaisesta lipusta viisi euroa alennusta.

Pinnisteltäisiinpä HYYssä jatkuvasti jäsentemme muistamiseksi, muutoinkin kuin Suuria Päätöksiä tehtäessä. Kateellinen pikkusielu, joka vilkaisi KY:n sivuille, miettii aina välillä hiljaa mielessään, onko jäsenenä väärässä ylioppilaskunnassa.

Mitä elokuvaa menemme katsomaan?

24. elokuuta 2006

Tietoylioppilaskunta

HyVi haastaa HYYn hallituksen ja muut edustajistoryhmät ajatustalkoisiin.

Vuoden 2007 budjettiin on tulossa määräraha keskustoimiston Linux-hankkeen edistämiseen. Hanketta on ajettu määrätietoisesti vuosikausia, mutta se on aiemmin tärmännyt moniin käytännön hankaluuksiin. Esteinä on ollut mm. sellaisen tahon löytäminen, joka osaisi sopivaan hintaan tuoda Linux-järjestelmän HYYhyn ja kouluttaa ihmiset käyttämään ohjelmistoa.

HyVi kysyykin nyt HYYn hallitukselta, voisiko HYYhyn perustaa uuden erillisen "tietoyhteiskuntavaliokunnan"? Valiokunnan tehtäväksi tulisi edistää niin ylioppilaskunnan sisällä kuin sen ulkopuolellakin tiedon tuottamista teknisin apuvälinein, ajaa uuden teknologian omaksumista sekä madaltaa teknokynnystä, eli tehdä tekniikan käyttämisestä helpompaa ja ymmärrettävämpää.

Uuden valiokunnan tehtäväksi tulisi myös löytää sellaiset tahot, jotka voisivat viedä Linux-hanketta eteenpäin.

HYYstä voisi tulla Suomen johtava uutta tekniikkaa hyödyntävä ylioppilaskunta, mikäli niin haluaisimme. Opiskelijoidemme keskuudessa on lukemattomia ihmisiä, joilla on teknisen osaamisensa ansiosta paljon annettavaa ylioppilaskunnallemme, muttei kanavaa tuoda taitojaan esille.

HYY voisi ottaa myös mallia Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan hankkeesta rakentaa TOKYOlle Wiki-muotoinen sivusto.

Osallistamalla riviopiskelijoita tietoyhteiskuntaprojektiin, saavuttaisimme myös muita ilmiselviä tavoitteita.

Tuokaamme ylioppilaskuntamme yhdessä 2000-luvulle. Miettikäämme yhdessä, miten Linux-hanketta, Wiki-tekniikkaa ja mitä hyvänsä uusia innovaatioita voitaisiin edistää ja hyödyntää HYYssä.

12. huhtikuuta 2006

Hyvä olla HyVissä

Juuri nyt tuntuu todella hienolta olla Vihreä. Monet ylioppilaskunnassamme tavoittelemistamme asioista tuntuvat olevan saamassa hiljalleen tuulta purjeisiinsa. Vihreille läheiset asiat, kuten vegaanien ja kasvissyöjien huomioiminen UniCafessa sekä ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöhön käyttämien määrärahojen lisääminen, ovat monista merkeistä päätellen edistymässä.

Olemme lisäksi saaneet Markuksen ansiosta oman blogin.

Pikkulinnut ovat laulaneet monien muidenkin kuin Vihreiden suhtautuvan myönteisesti kehitysyhteistyöhön käytettävien rahojen korottamiseen 0,7 prosenttiin HYYn toimintatalouden budjetista lähitulevaisuudessa.

UniCafen on tarkoitus kiinnittää vastedes vegaani- ja kasvissyöjäasiakkaisiinsa enemmän huomiota. Sähköpostilistallamme voi parhaillaan kertoa toiveistaan siitä, miten UniCafe voisi palvella heitä nykyistä paremmin. Ehdotuksia voi luonnollisesti kirjoittaa halutessaan myös tänne. Samalla uutiset kertovat, että Suomesta tuli viime vuonna maailman nopeimmin kasvava Reilun kaupan markkina. Tuotteiden myynti tuplaantui, mikä tarkoittaa, että jokainen suomalainen osti Reilun kaupan tuotteita keskimäärin 2,50 eurolla. Kasvun varaa on siis edelleen reilusti!

Myös Ylioppilaslehden päätoimittajan valinta on HYYn Vihreille mieluisaa puuhaa: yhdeksästä päätoimittajaehdokkaasta seitsemän mainitsi yhtenä lempipoliitikkonaan vihreän henkilön. Heidi Hautalan ja Osmo Soininvaaran lisäksi mainittiin kolme Vihreään Liittoon kuulumatonta poliitikkoa – Tarja Halonen, Seppo Kääriäinen ja Urho Kaleva Kekkonen. Ryhmämme voikin tyytyväisenä unohtaa tämän asian kohdalla politiikan ja keskittyä puhtaasti olennaiseen, eli pätevimmän mahdollisen päätoimittajan valitsemiseen Ylioppilaslehdelle. Tehtävä on kuitenkin muuten vaikea, sillä hakijoiden taso on erittäin korkea. On harmillista, että vain yhdestä heistä voi tulla lehden päätoimittaja.

>Vihreät eivät luonnollisestikaan ole tavoitteineen yksin. Esimerkiksi kehitysyhteistyö on varmasti ylioppilaskuntamme jäsenistä suurimman osan mielestä suotavaa. Muissa ryhmissä on aina ollut poliittisesta kannasta ja sitoutumuksen asteesta riippumatta paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet kehitysyhteistyön lisäämisen ylioppilaskunnallemme luontevaksi, edistykselliseksi toiminnaksi.

Ylioppilaskunnassamme Vihreiden tavoittelemia asioita on helppo kannattaa. Niiden myötä massiivisen koneiston pieniä, ruosteisia hammasrattaita saadaan vaihdettua uusiin, paremmin toimiviin osiin. Vaikka koko aparaattia ei saada kerralla uusittua, yksittäiset parannukset tekevät HYYstä pikku hiljaa miellyttävämmän opiskelu- ja elinympäristön meille kaikille. Kun aikanaan lähdemme HYYstä suureen maailmaan, voimme kaikki viedä yhdessä kehittämiämme toiminta- ja ajatusmalleja mukanamme ja siten osaltamme auttaa koko yhteiskuntaa eteenpäin.