Maanantain edustajiston kokouksessa keskusteltiin paljon avoimuudesta.
Tuoreimmassa hallitusreferaatissa silmääni pisti jälleen asia, josta olen ennenkin vauhkonnut:
”HYYn strategian päivitys 2007
HYYn strategia päivitetään kahden vuoden välein – eli jälleen ensi vuonna. Strategiatyöryhmä oli laatinut muistion siitä, kuinka päivitys olisi tällä kertaa hyvä toteuttaa.”
Muistutukseksi strategiatyöryhmän kokoonpano vuonna 2006:
Maija Jäppinen
Mikko Kotola
Anna Kärkkäinen
Lari Ahokas
Arto Aniluoto
Marikaisa Niskanen
Tunnustan työryhmien edut hallituksen työn helpottajina ja asioiden käytännön hoitamisen takaajina. Niissä myös lienee useimmiten edustajia suurimmasta osasta ryhmiä.
Kuitenkin, ne ovat osasyy siihen, että edustajiston jäsenillä on jatkuvasti tunne siitä, etteivät he saa riittävästi tietoa asioista eivätkä he pääse osallistumaan asioiden valmisteluun.
Samalla ne ovat osasyy ylioppilaskunnan toiminnan professionalisoitumiseen. Ammattimaisen toiminnan edut ovat kiistattomia, mutta niin ovat haitatkin, jos ne halutaan ylipäätään tunnustaa.
Haittaa aiheuttaa esimerkiksi ajattelutapa, jonka mukaan työryhmän jäsenten on oltava keskustoimiston "omaa väkeä" eikä vaikkapa ryhmien aktiivijäseniä.
Keskustoimisto on ajankäytön musta aukko, josta ei yksinkertaisesti ehdi raportoida kaikista olennaisista asioista ryhmille riittävässä määrin. Tämän seuraukset koimme kouriintuntuvasti viimeksi maanantaina.
Ehdotan, että HYYn hallitus pohtisi vakavasti kokeilevansa aktiivien päästämistä mukaan työryhmätyöskentelyyn. Tiedän, että HYYn hallituksessa keskustellaan muutenkin toimintamme ammattimaistumisesta.
Myönnän, että samanlaista itsetutkiskelua olisi ajoittain syytä harjoittaa omallakin tahollamme. Käymme nykyään lähes kaiken keskustelumme HyVin luottamushenkilöiden sähköpostilistalla - pääasiassa siksi, ettemme halua tylsistyttää ja ajaa pois jäsenistöämme avoimelta listaltamme, mutta myös siksi, että listamme 295 tilaajasta vain satakunta on jäseniämme. Mikä on avoimuutta ja mikä ei lienee tulkintakysymys.
Lisäys kello 17:21:
Tarkemmin asiaan tutustuttuani havaitsin Hyypäleistä myönteisen uutisen: "Työryhmä esittää myös, että hallitus kokoaisi ensi vuoden alkuun mennessä strategian päivitystä ohjaavan työryhmän, jossa olisivat edustettuina hallitus, sihteeristö ja kaikki edustajistoryhmät." Kiitän työryhmää kädenojennuksesta avoimuudelle ja edustajiston osallistamiselle.
21. lokakuuta 2006
18. lokakuuta 2006
Maailma on sana
Joskus luulin olevani rohkea. Luuloni perustui asioihin, joita tiedän "uskaltavani" tehdä. Uskallan kirjoittaa piikikkäästi systeemin pahuudesta ja typeristä päätöksentekijöistä. Uskallan alipukeutua tärkeisiin tilaisuuksiin, olla ensimmäinen joka puhuu paneelikeskustelussa, paljastaa tietämättömyyteni asioista "jotka pitäisi tietää" ja puhua suulla suuremmalla asioista joista kuvittelen tietäväni.
Pohjimmiltani olen kuitenkin hyvinvointivaltion kapaloima peruspelkuri, sillä mikäs Suomessa on piikitellessä ja politikoidessa. Täällä ei toistaiseksi ole surmattu poliitikkoja tavarataloihin tai toimittajia rappukäytäviin. Täällä saa ottaa kantaa miten ja mihin vaan - korkeintaan Julkisen sanan neuvosto voi langettaa tuomion ja Supo päivittää arkistojaan.
Kun joutuu ajattelemaan todellista rohkeutta, nousee pala kurkkuun. En ole toistaiseksi nähnyt tai kokenut sotaa, taistellut hengestäni tai - mikä on rohkeudesta todellisinta - asettanut henkeäni alttiiksi sellaisten asioiden ja arvojen puolesta, joihin uskon. Ei ole kovin tavallista, että ihminen uhraa tasalaatuisen arkirauhansa taistelemiensa asioiden puolesta, jopa kuolemaa uhmaten.
Kuullessani Anna Politkovskajan murhasta yksi ensimmäisistä ajatuksista järkytyksen hetkellä oli se, paljonko minussa olisi naista toimimaan edes puoliksi yhtä rohkeasti ja peräänantamattomasti ihmisoikeuksien puolesta kuin hän. Sehän olin minä, joka sanoi ystävälle Moskovan teatterikaappauksen jälkeen, uskaltaako sinne nyt matkustaa.
Anna Politkovskaja uskalsi matkustaa kymmeniä kertoja sodan runtelemaan Tshetsheniaan huolimatta toistuvista uhkailuista, pidätyksistä ja kiristyksestä. Hän palasi jatkuvasti kriisialueelle raportoidakseen sodan järjettömistä kidutuksista ja ihmisten hädästä, vaikka sai välillä paitsi sotilaiden kiväärinperästä, myös tappouhkauksen Venäjän ulkoministeriöstä. Moni olisi luovuttanut vähemmästäkin. Venäläiset ihmisoikeusjärjestöt pitivät häntä yhtenä viimeisistä Tshetshenian sodasta raportoivista toimittajista. Murha antaa aihetta kysyä, uskaltaako joku jatkaa Politkovskajan työtä.
Samuli Paronen sanoi, että maailma on sana. Eräs vihreä veteraanivaikuttaja puolestaan jaksaa muistuttaa, että maailmaa muutetaan muuttamalla tekstiä. Miten oikeassa molemmat ovatkaan. Kaikessa murheellisuudessaan Anna Politkovskajan murha osoittaa, että maailmassa, jossa jotkut uskovat ydinpommeihin ja avaruuden miehittämiseen, sanan mahdilla on edelleen suurin voima.
Politkovskajan toiminta antoi toivoa demokraattisemmasta Venäjästä, mutta hänen kuolemansa antaa toivottavasti taistelutahtoa sananvapauden puolustamiseksi. Se on tärkeää Suomessakin, sillä ilmaisunvapaus ei ole koskaan itsestäänselvyys. Ei ole montaakaan kuukautta siitä, kun Heidi Hautalaa syytettiin "juhlatunnelman rikkojaksi" kun hän otti eduskunnan juhlaistunnossa esiin Venäjän demokratiakehityksen. Onneksi Heidi uskalsi.
Johanna Sumuvuori
julkaistu Vihreässä Langassa 13.10.2006
Pohjimmiltani olen kuitenkin hyvinvointivaltion kapaloima peruspelkuri, sillä mikäs Suomessa on piikitellessä ja politikoidessa. Täällä ei toistaiseksi ole surmattu poliitikkoja tavarataloihin tai toimittajia rappukäytäviin. Täällä saa ottaa kantaa miten ja mihin vaan - korkeintaan Julkisen sanan neuvosto voi langettaa tuomion ja Supo päivittää arkistojaan.
Kun joutuu ajattelemaan todellista rohkeutta, nousee pala kurkkuun. En ole toistaiseksi nähnyt tai kokenut sotaa, taistellut hengestäni tai - mikä on rohkeudesta todellisinta - asettanut henkeäni alttiiksi sellaisten asioiden ja arvojen puolesta, joihin uskon. Ei ole kovin tavallista, että ihminen uhraa tasalaatuisen arkirauhansa taistelemiensa asioiden puolesta, jopa kuolemaa uhmaten.
Kuullessani Anna Politkovskajan murhasta yksi ensimmäisistä ajatuksista järkytyksen hetkellä oli se, paljonko minussa olisi naista toimimaan edes puoliksi yhtä rohkeasti ja peräänantamattomasti ihmisoikeuksien puolesta kuin hän. Sehän olin minä, joka sanoi ystävälle Moskovan teatterikaappauksen jälkeen, uskaltaako sinne nyt matkustaa.
Anna Politkovskaja uskalsi matkustaa kymmeniä kertoja sodan runtelemaan Tshetsheniaan huolimatta toistuvista uhkailuista, pidätyksistä ja kiristyksestä. Hän palasi jatkuvasti kriisialueelle raportoidakseen sodan järjettömistä kidutuksista ja ihmisten hädästä, vaikka sai välillä paitsi sotilaiden kiväärinperästä, myös tappouhkauksen Venäjän ulkoministeriöstä. Moni olisi luovuttanut vähemmästäkin. Venäläiset ihmisoikeusjärjestöt pitivät häntä yhtenä viimeisistä Tshetshenian sodasta raportoivista toimittajista. Murha antaa aihetta kysyä, uskaltaako joku jatkaa Politkovskajan työtä.
Samuli Paronen sanoi, että maailma on sana. Eräs vihreä veteraanivaikuttaja puolestaan jaksaa muistuttaa, että maailmaa muutetaan muuttamalla tekstiä. Miten oikeassa molemmat ovatkaan. Kaikessa murheellisuudessaan Anna Politkovskajan murha osoittaa, että maailmassa, jossa jotkut uskovat ydinpommeihin ja avaruuden miehittämiseen, sanan mahdilla on edelleen suurin voima.
Politkovskajan toiminta antoi toivoa demokraattisemmasta Venäjästä, mutta hänen kuolemansa antaa toivottavasti taistelutahtoa sananvapauden puolustamiseksi. Se on tärkeää Suomessakin, sillä ilmaisunvapaus ei ole koskaan itsestäänselvyys. Ei ole montaakaan kuukautta siitä, kun Heidi Hautalaa syytettiin "juhlatunnelman rikkojaksi" kun hän otti eduskunnan juhlaistunnossa esiin Venäjän demokratiakehityksen. Onneksi Heidi uskalsi.
Johanna Sumuvuori
julkaistu Vihreässä Langassa 13.10.2006
16. lokakuuta 2006
Kehitysyhteistyön tuulia HYYssä
Raportointia edustajiston kokouksesta kello 18:56
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto on juuri hyväksynyt HYYn hallituksen esityksen ylioppilaskunnan kehitysyhteistyömäärärahojen korottamisesta 0,7 prosenttiin HYYn toimintatalouden vuosittaisista menoista.
Vuoden 2007 talousarvio valmistellaan siten, että 0,35 % talousarvion loppusummasta käytetään kehitysyhteistyöhön ja vuoden 2008 talousarvio siten, että osuus kasvaa 0,7 prosenttiin.
Päätös on merkittävä askel, jolla HYY osoittaa, että kehitysyhteistyöhön on varaa panostaa, jos siihen vain on riittävää tahtoa.
HYYn Vihreiden vuosia tavoittelema hanke toteutuu kiitos ylioppilaskunnan edustajistossa asiasta vallinneen laajan yhteisymmärryksen.
* * *
[Puheeni kello 18:15 paikkeilla]
Hyvä puheenjohtaja ja arvoisa edustajisto,
Kiitoksia hallituksen kehy-vastaavalle Maaria Haikaraiselle ja koko kehy-valiokunnan asettamalle työryhmälle hyvästä työstä! Hallituksen esityksestä puhaltaa raikas tuuli. Sellaista ilmaa haluan hengittää.
Ylioppilaskunta käyttää varojaan aina kulloinkin parhaaksi näkemällään tavalla. Välillä rakennetaan taloja, välillä ostetaan uusiakin; tai vanhoja. Pääosa toiminnastamme hyödyttänee laajalti koko jäsenistöämme. Siksi on tärkeää, että ylioppilaskunta näyttää rohkeasti mallia: omastaan voi antaa myös muille, jos on yhteistä tahtoa.
Tavoitteemme saavuttaminen edistää niin ylioppilaskuntamme kuin pieneltä osin ihmiskunnankin asiaa: pikkuruinen HYY ei voi yksin muuttaa maailmaa, mutta yhdessä koko Eurooppa voi. Ollaan kaikki ylpeitä, jos me voimme osoittaa muille haluavamme muutosta. Tämäkin on yksi ylioppilaskuntamme perinteisistä tehtävistä.
Olen varma, että seisomme viime kevään tapaan yhdessä asiamme takana ja muistamme, että meillä on varaa syödä – paitsi sanamme.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto on juuri hyväksynyt HYYn hallituksen esityksen ylioppilaskunnan kehitysyhteistyömäärärahojen korottamisesta 0,7 prosenttiin HYYn toimintatalouden vuosittaisista menoista.
Vuoden 2007 talousarvio valmistellaan siten, että 0,35 % talousarvion loppusummasta käytetään kehitysyhteistyöhön ja vuoden 2008 talousarvio siten, että osuus kasvaa 0,7 prosenttiin.
Päätös on merkittävä askel, jolla HYY osoittaa, että kehitysyhteistyöhön on varaa panostaa, jos siihen vain on riittävää tahtoa.
HYYn Vihreiden vuosia tavoittelema hanke toteutuu kiitos ylioppilaskunnan edustajistossa asiasta vallinneen laajan yhteisymmärryksen.
* * *
[Puheeni kello 18:15 paikkeilla]
Hyvä puheenjohtaja ja arvoisa edustajisto,
Kiitoksia hallituksen kehy-vastaavalle Maaria Haikaraiselle ja koko kehy-valiokunnan asettamalle työryhmälle hyvästä työstä! Hallituksen esityksestä puhaltaa raikas tuuli. Sellaista ilmaa haluan hengittää.
Ylioppilaskunta käyttää varojaan aina kulloinkin parhaaksi näkemällään tavalla. Välillä rakennetaan taloja, välillä ostetaan uusiakin; tai vanhoja. Pääosa toiminnastamme hyödyttänee laajalti koko jäsenistöämme. Siksi on tärkeää, että ylioppilaskunta näyttää rohkeasti mallia: omastaan voi antaa myös muille, jos on yhteistä tahtoa.
Tavoitteemme saavuttaminen edistää niin ylioppilaskuntamme kuin pieneltä osin ihmiskunnankin asiaa: pikkuruinen HYY ei voi yksin muuttaa maailmaa, mutta yhdessä koko Eurooppa voi. Ollaan kaikki ylpeitä, jos me voimme osoittaa muille haluavamme muutosta. Tämäkin on yksi ylioppilaskuntamme perinteisistä tehtävistä.
Olen varma, että seisomme viime kevään tapaan yhdessä asiamme takana ja muistamme, että meillä on varaa syödä – paitsi sanamme.
4. lokakuuta 2006
Avoin tila ja Tuntenhaus
Muutama miete kipeänä olleessa
Miksi aina ei voi olla Berliinissä, avoimen tilan kaupungissa, jossa voi hengittää vapaasti vallatuissa taloissa (Yorck 59 muutti Bethanienhausiin, käykää siellä vaikka leffassa: http://www.yorck59.net/, http://www.bethanien.info/) ja jossa järjestetään jopa vaihtoehtoinen homojen ja lesbojen kulkue (CSD on monen mielestä liian kaupallinen, vrt. Love Parade)
Tästä kontekstista huolimatta olen hyvin huolissani Kastanienallee 86:n (mm. Tuntenhaus) kohtalosta, sillä sen omistajat haluavat saneerata sen ja muuttaa 18 hengen homokommuunin yläkertaan asumaan. Tämä toimenpide muuttaisi kokonaan vuodesta 1990 toimineen värikkään kommuunin. Asukkailla on sellainen olo, että heidät yritetään savustaa pois (vrt. Yorck ja muut vastaavat tapaukset), vaikka he saivat raivokkaalla julkisuudella lykättyä asiaa noin vuodella. Keksimmekö jotain, miten voimme auttaa Berliinin uusrikkaita tajuamaan, että koko kaupungin lumo on näissä paikoissa, ei uudessa pääjuna-asemalasiteräshökötyksessä? Yksi asukeista tulee meille marraskuussa, ehkä meillä on jo suunnitelmat valmiina.
Kastanienalleella vielä loistavat sanat Kapitalismus normiert, zestört, tötet...
Miksi aina ei voi olla Berliinissä, avoimen tilan kaupungissa, jossa voi hengittää vapaasti vallatuissa taloissa (Yorck 59 muutti Bethanienhausiin, käykää siellä vaikka leffassa: http://www.yorck59.net/, http://www.bethanien.info/) ja jossa järjestetään jopa vaihtoehtoinen homojen ja lesbojen kulkue (CSD on monen mielestä liian kaupallinen, vrt. Love Parade)
Tästä kontekstista huolimatta olen hyvin huolissani Kastanienallee 86:n (mm. Tuntenhaus) kohtalosta, sillä sen omistajat haluavat saneerata sen ja muuttaa 18 hengen homokommuunin yläkertaan asumaan. Tämä toimenpide muuttaisi kokonaan vuodesta 1990 toimineen värikkään kommuunin. Asukkailla on sellainen olo, että heidät yritetään savustaa pois (vrt. Yorck ja muut vastaavat tapaukset), vaikka he saivat raivokkaalla julkisuudella lykättyä asiaa noin vuodella. Keksimmekö jotain, miten voimme auttaa Berliinin uusrikkaita tajuamaan, että koko kaupungin lumo on näissä paikoissa, ei uudessa pääjuna-asemalasiteräshökötyksessä? Yksi asukeista tulee meille marraskuussa, ehkä meillä on jo suunnitelmat valmiina.
Kastanienalleella vielä loistavat sanat Kapitalismus normiert, zestört, tötet...
Opintorahan nousu on sinusta kiinni
Tulkaa kaikki maanantaina osoittamaan mieltä!
NOUSE JO! -suurmielenosoitus opintorahasta ma 9.10.
Nyt on aika nousta ja vaatia parannuksia opiskelijan toimeentuloon. Tahdomme, että opintorahaa korotetaan 15 % jo ensi vuonna. Tule mukaan osoittamaan mieltäsi eduskunnalle!
Nouse jo! -suurmielenosoitus järjestetään maanantaina 9.10. Mielenosoituskulkue lähtee Senaatintorilta klo 13.30 marssimaan kohti Eduskuntataloa.
Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei ole nostettu 14 vuoteen, vaan sitä leikattiin vuonna 1995. Opintorahan reaaliarvo on laskenut 20 %. Toisen asteen opintoraha on ollut samalla tasolla 12 vuotta.
Opintoraha turvaa opiskelijan perustoimeentuloa, eikä mitään muuta vastaavaa etuutta ole päästetty heikentymään näin pahasti. On periaatteellinen kysymys, tuleeko yhteiskunnan taata perustoimeentulo opiskelijoille ja säilyttää maksuttomuus opiskelun edellytyksenä.
Mielenosoitus on osa valtakunnallista opintorahamielenosoitusta, jossa tuetaan opintorahan korotuksen puolesta tehtyä budjettialoitetta.
Tarvitsemme kaikkien panosta tavoitteen saavuttamiseksi, joten
tervetuloa auttamaan!
* Banderollitalkoot Uusinta perjantaina 6.10. klo 9-16 Uuden ylioppilastalon Mannerheim-salissa (Mannerheimintie 5 A, 5. krs).
* Postikorttitalkoot Perjantaina 6.10. klo 14-16 voit tulla kirjoittamaan Nouse jo! -postikortteja kansanedustajille Uuden ylioppilastalon Mannerheim-saliin(Mannerheimintie 5 A, 5. krs).
* Eduskunta päättää ensi vuoden budjetista joulukuussa, ja yhdenkin
kansanedustajan ääni voi ratkaista, kuinka opintorahalle käy. Vaikuta
siis opintorahan kohtaloon ottamalla yhteyttä alueesi kansanedustajiin
esimerkiksi sähköpostitse. Osoitteet ovat muotoa
etunimi.sukunimi@eduskunta.fi. Kaikki nykyiset kansanedustajat löydät
eduskunnan internet-sivuilta.
NOUSE JO! -suurmielenosoitus opintorahasta ma 9.10.
Nyt on aika nousta ja vaatia parannuksia opiskelijan toimeentuloon. Tahdomme, että opintorahaa korotetaan 15 % jo ensi vuonna. Tule mukaan osoittamaan mieltäsi eduskunnalle!
Nouse jo! -suurmielenosoitus järjestetään maanantaina 9.10. Mielenosoituskulkue lähtee Senaatintorilta klo 13.30 marssimaan kohti Eduskuntataloa.
Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei ole nostettu 14 vuoteen, vaan sitä leikattiin vuonna 1995. Opintorahan reaaliarvo on laskenut 20 %. Toisen asteen opintoraha on ollut samalla tasolla 12 vuotta.
Opintoraha turvaa opiskelijan perustoimeentuloa, eikä mitään muuta vastaavaa etuutta ole päästetty heikentymään näin pahasti. On periaatteellinen kysymys, tuleeko yhteiskunnan taata perustoimeentulo opiskelijoille ja säilyttää maksuttomuus opiskelun edellytyksenä.
Mielenosoitus on osa valtakunnallista opintorahamielenosoitusta, jossa tuetaan opintorahan korotuksen puolesta tehtyä budjettialoitetta.
Tarvitsemme kaikkien panosta tavoitteen saavuttamiseksi, joten
tervetuloa auttamaan!
* Banderollitalkoot Uusinta perjantaina 6.10. klo 9-16 Uuden ylioppilastalon Mannerheim-salissa (Mannerheimintie 5 A, 5. krs).
* Postikorttitalkoot Perjantaina 6.10. klo 14-16 voit tulla kirjoittamaan Nouse jo! -postikortteja kansanedustajille Uuden ylioppilastalon Mannerheim-saliin(Mannerheimintie 5 A, 5. krs).
* Eduskunta päättää ensi vuoden budjetista joulukuussa, ja yhdenkin
kansanedustajan ääni voi ratkaista, kuinka opintorahalle käy. Vaikuta
siis opintorahan kohtaloon ottamalla yhteyttä alueesi kansanedustajiin
esimerkiksi sähköpostitse. Osoitteet ovat muotoa
etunimi.sukunimi@eduskunta.fi. Kaikki nykyiset kansanedustajat löydät
eduskunnan internet-sivuilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
