Näin joulukuun viimeisten päivien kunniaksi pieni katsaus joululukemistooni. Siihen kuului muun muassa Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, jonka jouluspesiaalissa keskityttiin ihan muihin juttuihin kuin atooppiseen ekseemaan, neurosyfilikseen tai naisten inkontinenssiin. Numerossa tarkasteltiin joulunviettoa eksegetiikan näkökulmasta, puhuttiin lahjojen antamisen ja saamisen kulttuurihistoriasta sekä pohdittiin Mozartin elämää ja kuolemaa. Lehdessä oli myös mielenkiintoinen juttu joulupukista.
Tuomas Heikkilän artikkelissa Joulun odotetuin vieras selvitettiin joulupukin kantaisän, pyhän Nicolauksen legendaa. Piispa Nicolaus eli kertomusten mukaan 200-300 luvulla Turkin alueella ja olleen tunnettu lahjojen antamisestaan, ihmeteoistaan sekä suuresta hurskaudestaan, mikä pisti hänet paastoamaan jo imeväisenä aina keskiviikkoisin ja perjantaisin.
No mutta, miten tämä liittyy ylioppilaskuntammekin harjoittamaan soihtukulkueperinteeseen?
Piispa Nicolaus oli myös erityisesti koululaisten ja opiskelijoiden suojelupyhimys. Keskiaikaisen tarinan mukaan kolme työtä etsinyttä opiskelijaa joutui teurastajan vangiksi. Teurastaja halusi tehdä nuorukaisista makkaraa ja paloitteli poloiset. Apuun kuitenkin kiiruhti pyhä Nicolaus, joka herätti heidät henkiin ja pelasti makkaratehtaalta.
Legendan mukaan pyhä Nicolaus kuoli joulukuun kuudentena päivänä. Jo tuolloin keskiajalla päivää juhlittiin riehakkaasti muun muassa opiskelijoiden soihtukulkuein. Traditio on siis paljon vanhempi kuin Suomen itsenäisyyspäivä, joka sattuu myös olemaan joulukuun kuudes.
Helsingissä ensimmäinen soihtukulkue järjestettiin kuitenkin vasta Mannerheimin kuolinvuonna 1951.
29. joulukuuta 2006
3. joulukuuta 2006
Ahneutta edustajistossa
Seuraavassa edustajiston kokouksessa kuumaksi perunaksi nousevat mm. poliittisten opiskelijajärjestöjen toiminta-avustukset.
Jos tukia jaettaessa vertailukohdaksi otetaan ainejärjestöt ja niiden toiminnan aktiivisuus, kuten Jouni Sirén perusteluissaan HYALin blogissa tekee, niin mihin Osakuntien vaaliunionin ja ainejärjestöjä poliittisesti edustavan Ainejärjestöjen liiton HYYltä saamat usean tuhannen euron avustukset perustuvat? Miksi ne saisivat ylipäänsä tukea toiminnalleen, jos avustuksia mitattaisiin puhtaasti järjestöjen toiminnalla?
Jos vertailukohdaksi taas otetaan pelkkä vaalitulos, kuten Mikko Kotola HYYn hallitukselle tekemässään esityksessä teki, mihin unohdettiin poliittisten järjestöjen päivittäinen toiminta, jota varten järjestöt ovat ensisijaisesti ylipäätään olemassa?
Ongelman ydin onkin, että edustajiston yhdeksästä poliittisesta ryhmästä neljä "ei-poliittista" ryhmää harjoittaa poliittista toimintaa vain edustajiston puitteissa, kun taas avoimen poliittinen viisikko toimii laajalti myös edustajiston ulkopuolella. Jälkimmäiset ovat ainoa foorumi, jossa opiskelijat voivat ylioppilaskunnan puitteissa osallistua politiikkaan ja harjoitella yhteiskunnallista vaikuttamista. Tämä on syy, miksi poliittisia opiskelijajärjestöjä edes on. Avoimen poliittiset järjestöt kanavoivat saamaansa avustusta päivittäiseen toimintaansa, kun taas ”ei-poliittiset” ryhmät käyttävät avustuksensa lähes yksinomaan HYYn vaaleihin.
HYALin Topi Haarlaan mukaan HYYn vaalien ja niitä edeltävän ehdokasasettelun on oltava kestoltaan mahdollisimman lyhyitä, jottei ylioppilaskunnan jäsenille synny kuvaa, että ylioppilaskunnan toiminta olisi pelkkiä vaaleja. Viiden poliittisen järjestön toiminnan kannalta onkin olennaisen tärkeää, ettei apoliittinen nelikko kuvittele poliittisen opiskelijajärjestötoiminnan olevan pelkkää vaalityötä.
Miten viiden avoimen poliittisen järjestön toiminta, joka on juuri pääasiassa vaalien ulkopuolista puuhaamista, pitäisi rahoittaa puhtaasti vaalituloksen perusteella määräytyvällä avustusrahalla, jos vain vaaleihin tukensa keskittävä nelikko voi käyttää koko avustuksensa pelkkiin vaaleihin?
HYYn Vihreät eivät saa senttiäkään avustusta HYYn ulkopuolelta, joten vaalien ulkopuolisen toiminnan pyörittämiseksi tarvitsemme HYYn järjestöapua. HYYn Vihreät eivät menetä tai hyödy ehdotetussa mallissa mitään, me tavoittelemme oikeudenmukaisuutta. Koko tukijärjestelmän on tarkoitus taata järjestöjen mahdollisimman tasapuolinen kohtelu.
Lisäys 3.12.2006 klo 22:30:Harkitsemme Jounin rakentavan ehdotuksen mukaisesti kompromissiratkaisun esittelemistä. Kiitos nopeasta vastaantulosta ainejärjestöille. Koitetaan välttää kaivautumista liian syvälle poteroihimme (täälläkin päin).
28. marraskuuta 2006
Oaxaca Rebeldes
Tukea Oaxacan liikkeelle -
Oaxaca-solidaarisuustapahtuma
Domma DC ke 13.12.
Oaxacan osavaltiossa Meksikossa on toukokuusta 2006 lähtien ollut käynnissä kansanliike, joka rakentaa ruohonjuuritason itsehallintoa ja vaatii korruptiosta ja ihmisoikeusloukkauksista syytetyn kuvernöörin Ulises Ruizin eroa. Lokakuun lopulta lähtien liikettä on tukahdutettu paitsi kuvernöörin palkkaamien asevoimien toimesta, myös liittovaltion hallituksen taholta. Viimeisen viikon aikana tilanne on kiristynyt merkittävästi. Lukematon määrä ihmisiä on kadonnut ja kymmeniä on tapettu. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet myös poliisin harjoittamasta kidutuksesta. Länsimainen media on lähinnä vaiennut konfliktista. Suomenkielinen Oaxaca-blogi osoitteessa http://meksiko.blogspot.com levittää informaatiota Oaxacan tilanteesta.
Tule solidaarisuustapahtumaan 13.12! Keskustelutilaisuus alkaa klo 17 ja tukibileet klo 20.
Paikka: Domma DC (Leppäsuonkatu 9C, -1 krs.)
- videoesitys
- keskustelutilaisuus
- tukibileet
Videoesitys ja keskustelutilaisuus: vapaa pääsy
Bileet: sisään 4 euroa
Bileiden tuotto lahjoitetaan Oaxacaan.
Ks. myös suomenkielinen Oaxaca-blogi: http://meksiko.blogspot.com/
Ohjelma:
17.00 Videoesitys: "Zapatista" (1999) 56 min.
"An incredible film documenting the first four years of the Zapatista uprising, from '94-98. Includes interviews with Subcomandante Marcos, Insurgent leaders Tach and Ana Maria, Chiapas Dominican priest Pablo Romo, Zach De La Rocha from Rage Against The Machine, Noam Chomsky, civilian commantes David and Zebedeo, Medea Benjamin, and more. Narration is by Edward James Olmos, Daryl Hannah, Geronimo Pratt, and Mumia Abu Jamal. Rage Against the Machine, Neil Young, and Ozomotli provide the soundtrack.
A class production in every way." Lisätietoa: http://www.imdb.com/title/tt0287813/
18:00 Keskustelutilaisuus Oaxacan kapinasta ja globaalin kapitalismin vastaisesta kamppailusta
- Mistä on kysymys Oaxacan konfliktissa?
- Mitä me Euroopassa voimme oppia Meksikon ja muun Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisilta liikkeiltä?
Petri Minkkinen alustaa Meksikon yhteiskunnallisista liikkeistä, maan poliittisesta historiasta ja nykytilanteesta.
20:00 Bileet
Esiintyjät:
Oka
Skyjacker
Musti Laiton
DJ Elena
DJ Mysterious
Myytävänä virvokkeita ja ruokaa.
Bileet päättyy klo 03:00.
Järj. Autop, Sitvas, A-ryhmä, Hands Off Venezuela, Megafoni, PAND, HyMy, HYYn Vihreät.
Tukibileiden flyeri täällä:
http://megafoni.kulma.net/binaries/327.jpg
Oaxaca-solidaarisuustapahtuma
Domma DC ke 13.12.
Oaxacan osavaltiossa Meksikossa on toukokuusta 2006 lähtien ollut käynnissä kansanliike, joka rakentaa ruohonjuuritason itsehallintoa ja vaatii korruptiosta ja ihmisoikeusloukkauksista syytetyn kuvernöörin Ulises Ruizin eroa. Lokakuun lopulta lähtien liikettä on tukahdutettu paitsi kuvernöörin palkkaamien asevoimien toimesta, myös liittovaltion hallituksen taholta. Viimeisen viikon aikana tilanne on kiristynyt merkittävästi. Lukematon määrä ihmisiä on kadonnut ja kymmeniä on tapettu. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet myös poliisin harjoittamasta kidutuksesta. Länsimainen media on lähinnä vaiennut konfliktista. Suomenkielinen Oaxaca-blogi osoitteessa http://meksiko.blogspot.com levittää informaatiota Oaxacan tilanteesta.
Tule solidaarisuustapahtumaan 13.12! Keskustelutilaisuus alkaa klo 17 ja tukibileet klo 20.
Paikka: Domma DC (Leppäsuonkatu 9C, -1 krs.)
- videoesitys
- keskustelutilaisuus
- tukibileet
Videoesitys ja keskustelutilaisuus: vapaa pääsy
Bileet: sisään 4 euroa
Bileiden tuotto lahjoitetaan Oaxacaan.
Ks. myös suomenkielinen Oaxaca-blogi: http://meksiko.blogspot.com/
Ohjelma:
17.00 Videoesitys: "Zapatista" (1999) 56 min.
"An incredible film documenting the first four years of the Zapatista uprising, from '94-98. Includes interviews with Subcomandante Marcos, Insurgent leaders Tach and Ana Maria, Chiapas Dominican priest Pablo Romo, Zach De La Rocha from Rage Against The Machine, Noam Chomsky, civilian commantes David and Zebedeo, Medea Benjamin, and more. Narration is by Edward James Olmos, Daryl Hannah, Geronimo Pratt, and Mumia Abu Jamal. Rage Against the Machine, Neil Young, and Ozomotli provide the soundtrack.
A class production in every way." Lisätietoa: http://www.imdb.com/title/tt0287813/
18:00 Keskustelutilaisuus Oaxacan kapinasta ja globaalin kapitalismin vastaisesta kamppailusta
- Mistä on kysymys Oaxacan konfliktissa?
- Mitä me Euroopassa voimme oppia Meksikon ja muun Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisilta liikkeiltä?
Petri Minkkinen alustaa Meksikon yhteiskunnallisista liikkeistä, maan poliittisesta historiasta ja nykytilanteesta.
20:00 Bileet
Esiintyjät:
Oka
Skyjacker
Musti Laiton
DJ Elena
DJ Mysterious
Myytävänä virvokkeita ja ruokaa.
Bileet päättyy klo 03:00.
Järj. Autop, Sitvas, A-ryhmä, Hands Off Venezuela, Megafoni, PAND, HyMy, HYYn Vihreät.
Tukibileiden flyeri täällä:
http://megafoni.kulma.net/binaries/327.jpg
19. marraskuuta 2006
Susipari sylkykuppina
Olin viime perjantain ja lauantain SYL:n liittokokouksessa - ensimmäistä kertaa, vaikka HYY-hiekkalaatikon äärellä (ja laatikossa) on tullut möyhittyä jo muutama vuosi.
HYYn Vihreät olivat nyt kolmatta kertaa liittarissa Avoliitto-nimisessä yhteistyössä muiden ylioppilaskuntien vihreiden ryhmien kanssa. Avoliitto on toistaiseksi vain liittarissa tehtävän yhteistyön nimi, ei mikään institutionalisoitunut vihreän puolueen opiskelijaliitto. Tällainen yhteistyö on koettu tarpeelliseksi, jotta voimme äänestää yhdessä samanlaiset arvot ja näkemykset jakavien kokousedustajien kanssa, eikä toimia HYYn sitoutumattomien ryhmien äänenvahvistimena.
SYL:n hallitukseen oli ehdolla kaksi vihreää ehdokasta, TYYn nimeämä Katja Sauvola, joka oli ensisijaisesti ehdolla puheenjohtajaksi, sekä meidän oma hyyläinen työmyyrä Laura Nordström, joka on tänä vuonna toiminut HYYn hallituksessa sosiaalipolitiikasta ja sukukansa-asioista vastaavana. Avoliitto tietysti tuki näitä kahta ehdokasta. HYYstä oli puheenjohtajaksi ehdolla istuvan hallituksen puheenjohtaja Maija Jäppinen osakunnista.
Liittarissa käytetään niin sanottua siirtoäänivaalitapaa, joka tekee äänistä sopimisen hankalaksi muttei mahdottomaksi. Niinpä koko perjantain ja lauantain välinen yö, sekä lauantaiaamupäivä, ryhmien asettamat neuvottelijat diilasivat ääniä keskenään. Lauantaiaamuna ne puheenjohtajaehdokkaat, joiden äänet eivät olisi millään sopimuksella riittäneet, ilmoittivat luopuvansa leikistä, mutta olevansa ehdolla hallitukseen. Toinen näistä oli Katja Sauvola.
Avoliiton tavoitteena oli tietysti saada sekä Katja että Laura SYL:n hallitukseen. Tässä onnistuttiin. Puheenjohtajaksi valittiin Lasse Männistö Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnasta.
Itse neuvotteluprosessi näyttäytyi itselleni hyvin inhottavana ja likaisena pelinä, johon oli kuitenkin pakko osallistua, etteivät tyrkkymme olisi jääneet pelkiksi statisteiksi. Avoliiton neuvottelijat Ville, Anna-Maria ja Martti toimivat kuitenkin niin korrektisti ja rehellisesti, kuin Hotelli Korpilammen käytävillä vain oli mahdollista. Olipa siis niitäkin, jotka eivät näin tehneet.
Surullisinta oli se, että meidän hyviläisten sekä HYYn muiden liittariedustajien välille tuntui revenneen hillitön kuilu, kun tuimme puheenjohtajaksi turkulaista Katjaa. Tietynasteinen poliittinen "sitoutuneisuutemme" (ei puolueeseen, vaan aatteeseen ja yhteistyöhön) olisi ehkä näyttäytynyt vähemmän erikoisena, jos puheenjohtajaksi olisi ollut tyrkyllä myös muita poliittisten ryhmien tukea nauttivia - esimerkiksi Tuhatkunnan tai demareitten. Koko kokouksen aikana ei järjestetty yhtään HYYn edustajien yhteistä tapaamista, jossa olisi voinut kertoa ja kuulostella omia ja muiden fiiliksiä. Ja katkoa huhuilta siipiä.
Liittarin moraalisena voittajana selviytyi avoliitonomaiseen yhteistyöhön ryhtyneet vasemmistoryhmät, joilla ei tosin ollutkaan omaa hallitustyrkkyä. Jaan Hukkajukan käsityksen ideaalista menettelytavasta. Toivottavasti se ei ole utopia.
10. marraskuuta 2006
Niinkutsutusta sitoutumattomuudesta
Pitäisikö ylioppilaskunnan hallitus muodostaa konsistorin tapaan avoimen haun pohjalta vai poliittisin perustein?
Hallituksen muodostajien taholta kuultiin väitteitä ulosjätettyjen ryhmien ehdokkaiden pätevyyden puutteesta. Työhallitusta, eli hallitusta, jonka toimenkuva ei rajoitu puhtaasti luottamustehtävien hoitamiseen, muodostettaessa tulee tietenkin huomioida asianomaisten osaaminen. Hallituksen kokoonpanoa katsoessa ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että muodostettu hallitus ei kaikilta osin täytä niitä kriteerejä, joita ulosjätetyiltä kandidaateilta edellytettiin.
Sitoutumattomiksi itseään kutsuvat ryhmät voisivatkin avoimesti tunnustaa, että sitoutumattomuus on ihanne, jota ryhmät eivät itse tavoita. Ne edustavat omia eturyhmiään, eivätkä todellisuudessa yhtään enempää ylioppilaskunnan yleistä etua kuin avoimen poliittisesti motivoituneet ryhmät. Voidaan puhua siis korporatismista, jossa vain valtaapitävien eturyhmien tavoitteet ovat edustettuina. HYALin on turha väittää ajavansa kaikkien opiskelijoiden etua tasapuolisesti tai poliittisia ryhmiä aidommin – osakunnista puhumattakaan. Tällainen näkemys ylioppilasliikkeestä on äärimmäisen kapea ja poissulkevuudessaan jopa turmiollinen.
Hallituskoalition yhteinen nimittäjä on ryhmien konservatiivisuus. Ns. ei-poliittisia ryhmiä yhdistää uskomus, jonka mukaan HYYn asiat ovat niin hyvin kuin niiden voi koskaan toivoa olevan ja käsitys siitä, että poliittinen ryhmittäytyminen on kieroa pelailua. Kokoomusopiskelijat poliittisina kehäkettuina osaavat käyttää tilannetta taitavasti hyödykseen ja ostavat näin paikkansa hallitukseen, hatunnosto siitä heille.
Oppositioon jätettyjä poliittisia ryhmiä yhdistää näkemys siitä, että ylioppilaskunta ei ole oma yhteiskunnasta erillinen saarekkeensa, joka ei ole vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Ylioppilaskunnan poliittisten järjestöjen näkemyksen mukaan ylioppilaskuntamme asiat eivät ole koskaan siinä pisteessä, että voisimme kaikki tyytyä nojailemaan Vanhan baaritiskiin ja ihastelemaan saavutuksiamme vuosijuhlissa.
21. lokakuuta 2006
HYY, avoimuus ja työryhmät
Maanantain edustajiston kokouksessa keskusteltiin paljon avoimuudesta.
Tuoreimmassa hallitusreferaatissa silmääni pisti jälleen asia, josta olen ennenkin vauhkonnut:
”HYYn strategian päivitys 2007
HYYn strategia päivitetään kahden vuoden välein – eli jälleen ensi vuonna. Strategiatyöryhmä oli laatinut muistion siitä, kuinka päivitys olisi tällä kertaa hyvä toteuttaa.”
Muistutukseksi strategiatyöryhmän kokoonpano vuonna 2006:
Maija Jäppinen
Mikko Kotola
Anna Kärkkäinen
Lari Ahokas
Arto Aniluoto
Marikaisa Niskanen
Tunnustan työryhmien edut hallituksen työn helpottajina ja asioiden käytännön hoitamisen takaajina. Niissä myös lienee useimmiten edustajia suurimmasta osasta ryhmiä.
Kuitenkin, ne ovat osasyy siihen, että edustajiston jäsenillä on jatkuvasti tunne siitä, etteivät he saa riittävästi tietoa asioista eivätkä he pääse osallistumaan asioiden valmisteluun.
Samalla ne ovat osasyy ylioppilaskunnan toiminnan professionalisoitumiseen. Ammattimaisen toiminnan edut ovat kiistattomia, mutta niin ovat haitatkin, jos ne halutaan ylipäätään tunnustaa.
Haittaa aiheuttaa esimerkiksi ajattelutapa, jonka mukaan työryhmän jäsenten on oltava keskustoimiston "omaa väkeä" eikä vaikkapa ryhmien aktiivijäseniä.
Keskustoimisto on ajankäytön musta aukko, josta ei yksinkertaisesti ehdi raportoida kaikista olennaisista asioista ryhmille riittävässä määrin. Tämän seuraukset koimme kouriintuntuvasti viimeksi maanantaina.
Ehdotan, että HYYn hallitus pohtisi vakavasti kokeilevansa aktiivien päästämistä mukaan työryhmätyöskentelyyn. Tiedän, että HYYn hallituksessa keskustellaan muutenkin toimintamme ammattimaistumisesta.
Myönnän, että samanlaista itsetutkiskelua olisi ajoittain syytä harjoittaa omallakin tahollamme. Käymme nykyään lähes kaiken keskustelumme HyVin luottamushenkilöiden sähköpostilistalla - pääasiassa siksi, ettemme halua tylsistyttää ja ajaa pois jäsenistöämme avoimelta listaltamme, mutta myös siksi, että listamme 295 tilaajasta vain satakunta on jäseniämme. Mikä on avoimuutta ja mikä ei lienee tulkintakysymys.
Lisäys kello 17:21:
Tarkemmin asiaan tutustuttuani havaitsin Hyypäleistä myönteisen uutisen: "Työryhmä esittää myös, että hallitus kokoaisi ensi vuoden alkuun mennessä strategian päivitystä ohjaavan työryhmän, jossa olisivat edustettuina hallitus, sihteeristö ja kaikki edustajistoryhmät." Kiitän työryhmää kädenojennuksesta avoimuudelle ja edustajiston osallistamiselle.
Tuoreimmassa hallitusreferaatissa silmääni pisti jälleen asia, josta olen ennenkin vauhkonnut:
”HYYn strategian päivitys 2007
HYYn strategia päivitetään kahden vuoden välein – eli jälleen ensi vuonna. Strategiatyöryhmä oli laatinut muistion siitä, kuinka päivitys olisi tällä kertaa hyvä toteuttaa.”
Muistutukseksi strategiatyöryhmän kokoonpano vuonna 2006:
Maija Jäppinen
Mikko Kotola
Anna Kärkkäinen
Lari Ahokas
Arto Aniluoto
Marikaisa Niskanen
Tunnustan työryhmien edut hallituksen työn helpottajina ja asioiden käytännön hoitamisen takaajina. Niissä myös lienee useimmiten edustajia suurimmasta osasta ryhmiä.
Kuitenkin, ne ovat osasyy siihen, että edustajiston jäsenillä on jatkuvasti tunne siitä, etteivät he saa riittävästi tietoa asioista eivätkä he pääse osallistumaan asioiden valmisteluun.
Samalla ne ovat osasyy ylioppilaskunnan toiminnan professionalisoitumiseen. Ammattimaisen toiminnan edut ovat kiistattomia, mutta niin ovat haitatkin, jos ne halutaan ylipäätään tunnustaa.
Haittaa aiheuttaa esimerkiksi ajattelutapa, jonka mukaan työryhmän jäsenten on oltava keskustoimiston "omaa väkeä" eikä vaikkapa ryhmien aktiivijäseniä.
Keskustoimisto on ajankäytön musta aukko, josta ei yksinkertaisesti ehdi raportoida kaikista olennaisista asioista ryhmille riittävässä määrin. Tämän seuraukset koimme kouriintuntuvasti viimeksi maanantaina.
Ehdotan, että HYYn hallitus pohtisi vakavasti kokeilevansa aktiivien päästämistä mukaan työryhmätyöskentelyyn. Tiedän, että HYYn hallituksessa keskustellaan muutenkin toimintamme ammattimaistumisesta.
Myönnän, että samanlaista itsetutkiskelua olisi ajoittain syytä harjoittaa omallakin tahollamme. Käymme nykyään lähes kaiken keskustelumme HyVin luottamushenkilöiden sähköpostilistalla - pääasiassa siksi, ettemme halua tylsistyttää ja ajaa pois jäsenistöämme avoimelta listaltamme, mutta myös siksi, että listamme 295 tilaajasta vain satakunta on jäseniämme. Mikä on avoimuutta ja mikä ei lienee tulkintakysymys.
Lisäys kello 17:21:
Tarkemmin asiaan tutustuttuani havaitsin Hyypäleistä myönteisen uutisen: "Työryhmä esittää myös, että hallitus kokoaisi ensi vuoden alkuun mennessä strategian päivitystä ohjaavan työryhmän, jossa olisivat edustettuina hallitus, sihteeristö ja kaikki edustajistoryhmät." Kiitän työryhmää kädenojennuksesta avoimuudelle ja edustajiston osallistamiselle.
18. lokakuuta 2006
Maailma on sana
Joskus luulin olevani rohkea. Luuloni perustui asioihin, joita tiedän "uskaltavani" tehdä. Uskallan kirjoittaa piikikkäästi systeemin pahuudesta ja typeristä päätöksentekijöistä. Uskallan alipukeutua tärkeisiin tilaisuuksiin, olla ensimmäinen joka puhuu paneelikeskustelussa, paljastaa tietämättömyyteni asioista "jotka pitäisi tietää" ja puhua suulla suuremmalla asioista joista kuvittelen tietäväni.
Pohjimmiltani olen kuitenkin hyvinvointivaltion kapaloima peruspelkuri, sillä mikäs Suomessa on piikitellessä ja politikoidessa. Täällä ei toistaiseksi ole surmattu poliitikkoja tavarataloihin tai toimittajia rappukäytäviin. Täällä saa ottaa kantaa miten ja mihin vaan - korkeintaan Julkisen sanan neuvosto voi langettaa tuomion ja Supo päivittää arkistojaan.
Kun joutuu ajattelemaan todellista rohkeutta, nousee pala kurkkuun. En ole toistaiseksi nähnyt tai kokenut sotaa, taistellut hengestäni tai - mikä on rohkeudesta todellisinta - asettanut henkeäni alttiiksi sellaisten asioiden ja arvojen puolesta, joihin uskon. Ei ole kovin tavallista, että ihminen uhraa tasalaatuisen arkirauhansa taistelemiensa asioiden puolesta, jopa kuolemaa uhmaten.
Kuullessani Anna Politkovskajan murhasta yksi ensimmäisistä ajatuksista järkytyksen hetkellä oli se, paljonko minussa olisi naista toimimaan edes puoliksi yhtä rohkeasti ja peräänantamattomasti ihmisoikeuksien puolesta kuin hän. Sehän olin minä, joka sanoi ystävälle Moskovan teatterikaappauksen jälkeen, uskaltaako sinne nyt matkustaa.
Anna Politkovskaja uskalsi matkustaa kymmeniä kertoja sodan runtelemaan Tshetsheniaan huolimatta toistuvista uhkailuista, pidätyksistä ja kiristyksestä. Hän palasi jatkuvasti kriisialueelle raportoidakseen sodan järjettömistä kidutuksista ja ihmisten hädästä, vaikka sai välillä paitsi sotilaiden kiväärinperästä, myös tappouhkauksen Venäjän ulkoministeriöstä. Moni olisi luovuttanut vähemmästäkin. Venäläiset ihmisoikeusjärjestöt pitivät häntä yhtenä viimeisistä Tshetshenian sodasta raportoivista toimittajista. Murha antaa aihetta kysyä, uskaltaako joku jatkaa Politkovskajan työtä.
Samuli Paronen sanoi, että maailma on sana. Eräs vihreä veteraanivaikuttaja puolestaan jaksaa muistuttaa, että maailmaa muutetaan muuttamalla tekstiä. Miten oikeassa molemmat ovatkaan. Kaikessa murheellisuudessaan Anna Politkovskajan murha osoittaa, että maailmassa, jossa jotkut uskovat ydinpommeihin ja avaruuden miehittämiseen, sanan mahdilla on edelleen suurin voima.
Politkovskajan toiminta antoi toivoa demokraattisemmasta Venäjästä, mutta hänen kuolemansa antaa toivottavasti taistelutahtoa sananvapauden puolustamiseksi. Se on tärkeää Suomessakin, sillä ilmaisunvapaus ei ole koskaan itsestäänselvyys. Ei ole montaakaan kuukautta siitä, kun Heidi Hautalaa syytettiin "juhlatunnelman rikkojaksi" kun hän otti eduskunnan juhlaistunnossa esiin Venäjän demokratiakehityksen. Onneksi Heidi uskalsi.
Johanna Sumuvuori
julkaistu Vihreässä Langassa 13.10.2006
Pohjimmiltani olen kuitenkin hyvinvointivaltion kapaloima peruspelkuri, sillä mikäs Suomessa on piikitellessä ja politikoidessa. Täällä ei toistaiseksi ole surmattu poliitikkoja tavarataloihin tai toimittajia rappukäytäviin. Täällä saa ottaa kantaa miten ja mihin vaan - korkeintaan Julkisen sanan neuvosto voi langettaa tuomion ja Supo päivittää arkistojaan.
Kun joutuu ajattelemaan todellista rohkeutta, nousee pala kurkkuun. En ole toistaiseksi nähnyt tai kokenut sotaa, taistellut hengestäni tai - mikä on rohkeudesta todellisinta - asettanut henkeäni alttiiksi sellaisten asioiden ja arvojen puolesta, joihin uskon. Ei ole kovin tavallista, että ihminen uhraa tasalaatuisen arkirauhansa taistelemiensa asioiden puolesta, jopa kuolemaa uhmaten.
Kuullessani Anna Politkovskajan murhasta yksi ensimmäisistä ajatuksista järkytyksen hetkellä oli se, paljonko minussa olisi naista toimimaan edes puoliksi yhtä rohkeasti ja peräänantamattomasti ihmisoikeuksien puolesta kuin hän. Sehän olin minä, joka sanoi ystävälle Moskovan teatterikaappauksen jälkeen, uskaltaako sinne nyt matkustaa.
Anna Politkovskaja uskalsi matkustaa kymmeniä kertoja sodan runtelemaan Tshetsheniaan huolimatta toistuvista uhkailuista, pidätyksistä ja kiristyksestä. Hän palasi jatkuvasti kriisialueelle raportoidakseen sodan järjettömistä kidutuksista ja ihmisten hädästä, vaikka sai välillä paitsi sotilaiden kiväärinperästä, myös tappouhkauksen Venäjän ulkoministeriöstä. Moni olisi luovuttanut vähemmästäkin. Venäläiset ihmisoikeusjärjestöt pitivät häntä yhtenä viimeisistä Tshetshenian sodasta raportoivista toimittajista. Murha antaa aihetta kysyä, uskaltaako joku jatkaa Politkovskajan työtä.
Samuli Paronen sanoi, että maailma on sana. Eräs vihreä veteraanivaikuttaja puolestaan jaksaa muistuttaa, että maailmaa muutetaan muuttamalla tekstiä. Miten oikeassa molemmat ovatkaan. Kaikessa murheellisuudessaan Anna Politkovskajan murha osoittaa, että maailmassa, jossa jotkut uskovat ydinpommeihin ja avaruuden miehittämiseen, sanan mahdilla on edelleen suurin voima.
Politkovskajan toiminta antoi toivoa demokraattisemmasta Venäjästä, mutta hänen kuolemansa antaa toivottavasti taistelutahtoa sananvapauden puolustamiseksi. Se on tärkeää Suomessakin, sillä ilmaisunvapaus ei ole koskaan itsestäänselvyys. Ei ole montaakaan kuukautta siitä, kun Heidi Hautalaa syytettiin "juhlatunnelman rikkojaksi" kun hän otti eduskunnan juhlaistunnossa esiin Venäjän demokratiakehityksen. Onneksi Heidi uskalsi.
Johanna Sumuvuori
julkaistu Vihreässä Langassa 13.10.2006
16. lokakuuta 2006
Kehitysyhteistyön tuulia HYYssä
Raportointia edustajiston kokouksesta kello 18:56
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto on juuri hyväksynyt HYYn hallituksen esityksen ylioppilaskunnan kehitysyhteistyömäärärahojen korottamisesta 0,7 prosenttiin HYYn toimintatalouden vuosittaisista menoista.
Vuoden 2007 talousarvio valmistellaan siten, että 0,35 % talousarvion loppusummasta käytetään kehitysyhteistyöhön ja vuoden 2008 talousarvio siten, että osuus kasvaa 0,7 prosenttiin.
Päätös on merkittävä askel, jolla HYY osoittaa, että kehitysyhteistyöhön on varaa panostaa, jos siihen vain on riittävää tahtoa.
HYYn Vihreiden vuosia tavoittelema hanke toteutuu kiitos ylioppilaskunnan edustajistossa asiasta vallinneen laajan yhteisymmärryksen.
* * *
[Puheeni kello 18:15 paikkeilla]
Hyvä puheenjohtaja ja arvoisa edustajisto,
Kiitoksia hallituksen kehy-vastaavalle Maaria Haikaraiselle ja koko kehy-valiokunnan asettamalle työryhmälle hyvästä työstä! Hallituksen esityksestä puhaltaa raikas tuuli. Sellaista ilmaa haluan hengittää.
Ylioppilaskunta käyttää varojaan aina kulloinkin parhaaksi näkemällään tavalla. Välillä rakennetaan taloja, välillä ostetaan uusiakin; tai vanhoja. Pääosa toiminnastamme hyödyttänee laajalti koko jäsenistöämme. Siksi on tärkeää, että ylioppilaskunta näyttää rohkeasti mallia: omastaan voi antaa myös muille, jos on yhteistä tahtoa.
Tavoitteemme saavuttaminen edistää niin ylioppilaskuntamme kuin pieneltä osin ihmiskunnankin asiaa: pikkuruinen HYY ei voi yksin muuttaa maailmaa, mutta yhdessä koko Eurooppa voi. Ollaan kaikki ylpeitä, jos me voimme osoittaa muille haluavamme muutosta. Tämäkin on yksi ylioppilaskuntamme perinteisistä tehtävistä.
Olen varma, että seisomme viime kevään tapaan yhdessä asiamme takana ja muistamme, että meillä on varaa syödä – paitsi sanamme.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto on juuri hyväksynyt HYYn hallituksen esityksen ylioppilaskunnan kehitysyhteistyömäärärahojen korottamisesta 0,7 prosenttiin HYYn toimintatalouden vuosittaisista menoista.
Vuoden 2007 talousarvio valmistellaan siten, että 0,35 % talousarvion loppusummasta käytetään kehitysyhteistyöhön ja vuoden 2008 talousarvio siten, että osuus kasvaa 0,7 prosenttiin.
Päätös on merkittävä askel, jolla HYY osoittaa, että kehitysyhteistyöhön on varaa panostaa, jos siihen vain on riittävää tahtoa.
HYYn Vihreiden vuosia tavoittelema hanke toteutuu kiitos ylioppilaskunnan edustajistossa asiasta vallinneen laajan yhteisymmärryksen.
* * *
[Puheeni kello 18:15 paikkeilla]
Hyvä puheenjohtaja ja arvoisa edustajisto,
Kiitoksia hallituksen kehy-vastaavalle Maaria Haikaraiselle ja koko kehy-valiokunnan asettamalle työryhmälle hyvästä työstä! Hallituksen esityksestä puhaltaa raikas tuuli. Sellaista ilmaa haluan hengittää.
Ylioppilaskunta käyttää varojaan aina kulloinkin parhaaksi näkemällään tavalla. Välillä rakennetaan taloja, välillä ostetaan uusiakin; tai vanhoja. Pääosa toiminnastamme hyödyttänee laajalti koko jäsenistöämme. Siksi on tärkeää, että ylioppilaskunta näyttää rohkeasti mallia: omastaan voi antaa myös muille, jos on yhteistä tahtoa.
Tavoitteemme saavuttaminen edistää niin ylioppilaskuntamme kuin pieneltä osin ihmiskunnankin asiaa: pikkuruinen HYY ei voi yksin muuttaa maailmaa, mutta yhdessä koko Eurooppa voi. Ollaan kaikki ylpeitä, jos me voimme osoittaa muille haluavamme muutosta. Tämäkin on yksi ylioppilaskuntamme perinteisistä tehtävistä.
Olen varma, että seisomme viime kevään tapaan yhdessä asiamme takana ja muistamme, että meillä on varaa syödä – paitsi sanamme.
4. lokakuuta 2006
Avoin tila ja Tuntenhaus
Muutama miete kipeänä olleessa
Miksi aina ei voi olla Berliinissä, avoimen tilan kaupungissa, jossa voi hengittää vapaasti vallatuissa taloissa (Yorck 59 muutti Bethanienhausiin, käykää siellä vaikka leffassa: http://www.yorck59.net/, http://www.bethanien.info/) ja jossa järjestetään jopa vaihtoehtoinen homojen ja lesbojen kulkue (CSD on monen mielestä liian kaupallinen, vrt. Love Parade)
Tästä kontekstista huolimatta olen hyvin huolissani Kastanienallee 86:n (mm. Tuntenhaus) kohtalosta, sillä sen omistajat haluavat saneerata sen ja muuttaa 18 hengen homokommuunin yläkertaan asumaan. Tämä toimenpide muuttaisi kokonaan vuodesta 1990 toimineen värikkään kommuunin. Asukkailla on sellainen olo, että heidät yritetään savustaa pois (vrt. Yorck ja muut vastaavat tapaukset), vaikka he saivat raivokkaalla julkisuudella lykättyä asiaa noin vuodella. Keksimmekö jotain, miten voimme auttaa Berliinin uusrikkaita tajuamaan, että koko kaupungin lumo on näissä paikoissa, ei uudessa pääjuna-asemalasiteräshökötyksessä? Yksi asukeista tulee meille marraskuussa, ehkä meillä on jo suunnitelmat valmiina.
Kastanienalleella vielä loistavat sanat Kapitalismus normiert, zestört, tötet...
Miksi aina ei voi olla Berliinissä, avoimen tilan kaupungissa, jossa voi hengittää vapaasti vallatuissa taloissa (Yorck 59 muutti Bethanienhausiin, käykää siellä vaikka leffassa: http://www.yorck59.net/, http://www.bethanien.info/) ja jossa järjestetään jopa vaihtoehtoinen homojen ja lesbojen kulkue (CSD on monen mielestä liian kaupallinen, vrt. Love Parade)
Tästä kontekstista huolimatta olen hyvin huolissani Kastanienallee 86:n (mm. Tuntenhaus) kohtalosta, sillä sen omistajat haluavat saneerata sen ja muuttaa 18 hengen homokommuunin yläkertaan asumaan. Tämä toimenpide muuttaisi kokonaan vuodesta 1990 toimineen värikkään kommuunin. Asukkailla on sellainen olo, että heidät yritetään savustaa pois (vrt. Yorck ja muut vastaavat tapaukset), vaikka he saivat raivokkaalla julkisuudella lykättyä asiaa noin vuodella. Keksimmekö jotain, miten voimme auttaa Berliinin uusrikkaita tajuamaan, että koko kaupungin lumo on näissä paikoissa, ei uudessa pääjuna-asemalasiteräshökötyksessä? Yksi asukeista tulee meille marraskuussa, ehkä meillä on jo suunnitelmat valmiina.
Kastanienalleella vielä loistavat sanat Kapitalismus normiert, zestört, tötet...
Opintorahan nousu on sinusta kiinni
Tulkaa kaikki maanantaina osoittamaan mieltä!
NOUSE JO! -suurmielenosoitus opintorahasta ma 9.10.
Nyt on aika nousta ja vaatia parannuksia opiskelijan toimeentuloon. Tahdomme, että opintorahaa korotetaan 15 % jo ensi vuonna. Tule mukaan osoittamaan mieltäsi eduskunnalle!
Nouse jo! -suurmielenosoitus järjestetään maanantaina 9.10. Mielenosoituskulkue lähtee Senaatintorilta klo 13.30 marssimaan kohti Eduskuntataloa.
Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei ole nostettu 14 vuoteen, vaan sitä leikattiin vuonna 1995. Opintorahan reaaliarvo on laskenut 20 %. Toisen asteen opintoraha on ollut samalla tasolla 12 vuotta.
Opintoraha turvaa opiskelijan perustoimeentuloa, eikä mitään muuta vastaavaa etuutta ole päästetty heikentymään näin pahasti. On periaatteellinen kysymys, tuleeko yhteiskunnan taata perustoimeentulo opiskelijoille ja säilyttää maksuttomuus opiskelun edellytyksenä.
Mielenosoitus on osa valtakunnallista opintorahamielenosoitusta, jossa tuetaan opintorahan korotuksen puolesta tehtyä budjettialoitetta.
Tarvitsemme kaikkien panosta tavoitteen saavuttamiseksi, joten
tervetuloa auttamaan!
* Banderollitalkoot Uusinta perjantaina 6.10. klo 9-16 Uuden ylioppilastalon Mannerheim-salissa (Mannerheimintie 5 A, 5. krs).
* Postikorttitalkoot Perjantaina 6.10. klo 14-16 voit tulla kirjoittamaan Nouse jo! -postikortteja kansanedustajille Uuden ylioppilastalon Mannerheim-saliin(Mannerheimintie 5 A, 5. krs).
* Eduskunta päättää ensi vuoden budjetista joulukuussa, ja yhdenkin
kansanedustajan ääni voi ratkaista, kuinka opintorahalle käy. Vaikuta
siis opintorahan kohtaloon ottamalla yhteyttä alueesi kansanedustajiin
esimerkiksi sähköpostitse. Osoitteet ovat muotoa
etunimi.sukunimi@eduskunta.fi. Kaikki nykyiset kansanedustajat löydät
eduskunnan internet-sivuilta.
NOUSE JO! -suurmielenosoitus opintorahasta ma 9.10.
Nyt on aika nousta ja vaatia parannuksia opiskelijan toimeentuloon. Tahdomme, että opintorahaa korotetaan 15 % jo ensi vuonna. Tule mukaan osoittamaan mieltäsi eduskunnalle!
Nouse jo! -suurmielenosoitus järjestetään maanantaina 9.10. Mielenosoituskulkue lähtee Senaatintorilta klo 13.30 marssimaan kohti Eduskuntataloa.
Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei ole nostettu 14 vuoteen, vaan sitä leikattiin vuonna 1995. Opintorahan reaaliarvo on laskenut 20 %. Toisen asteen opintoraha on ollut samalla tasolla 12 vuotta.
Opintoraha turvaa opiskelijan perustoimeentuloa, eikä mitään muuta vastaavaa etuutta ole päästetty heikentymään näin pahasti. On periaatteellinen kysymys, tuleeko yhteiskunnan taata perustoimeentulo opiskelijoille ja säilyttää maksuttomuus opiskelun edellytyksenä.
Mielenosoitus on osa valtakunnallista opintorahamielenosoitusta, jossa tuetaan opintorahan korotuksen puolesta tehtyä budjettialoitetta.
Tarvitsemme kaikkien panosta tavoitteen saavuttamiseksi, joten
tervetuloa auttamaan!
* Banderollitalkoot Uusinta perjantaina 6.10. klo 9-16 Uuden ylioppilastalon Mannerheim-salissa (Mannerheimintie 5 A, 5. krs).
* Postikorttitalkoot Perjantaina 6.10. klo 14-16 voit tulla kirjoittamaan Nouse jo! -postikortteja kansanedustajille Uuden ylioppilastalon Mannerheim-saliin(Mannerheimintie 5 A, 5. krs).
* Eduskunta päättää ensi vuoden budjetista joulukuussa, ja yhdenkin
kansanedustajan ääni voi ratkaista, kuinka opintorahalle käy. Vaikuta
siis opintorahan kohtaloon ottamalla yhteyttä alueesi kansanedustajiin
esimerkiksi sähköpostitse. Osoitteet ovat muotoa
etunimi.sukunimi@eduskunta.fi. Kaikki nykyiset kansanedustajat löydät
eduskunnan internet-sivuilta.
21. syyskuuta 2006
Autoton keskusta on mahdollinen!
9. syyskuuta kuluvaa vuotta poliisi eristi Helsingin keskustan. Kansalaiset huomasivat, kuinka mukava kaupunki Helsinki on ilman kaahaavia takseja ja eksyneiden turistien autoja.
Minua on jo vuosikausia jurppinut väärin pysäköidyt autot ja niiden ylimieliset kuljettajat. Ne tukkivat jalkakäytävän, jolloin jalankulkija joutuu väistämään ajoradan kautta niitä. Valitettavasti kaikilla liikenteenkäyttäjillä ei ole mahdollisuus tähän, vaan lastenvaunuilla ja etenkin pyörätuolilla liikkuessa on moinen este vähintään harmittava ja mikä valitettavinta – jokapäiväinen. Autoilijoiden asenteissa on parantamisen varaa. Yhdellä autolla voi aiheuttaa kohtuutonta haittaa, kuten kuoleman. En silti hyväksy jalankulkijoiden piittaamattomuutta, joka kylvää muissa liikenteenkäyttäjissä epäuskoa liikennesääntöjen noudattamisen tarpeellisuudesta. Olisi siis aika elää tässä Itämeren Helmessämme toisiamme arvostaen.
Yksityisautoilun sijasta tulisi panostaa joukkoliikenteeseen. Joukkoliikenteellä pystytään siirtämään sananmukaisesti suuria joukkoja paikasta toiseen. Yksityisautoilulla pystytään siirtämään yksityinen auto paikasta toiseen. Helsingin kaltaisessa ahtaassa niemessä autoilu ei ole kestävä vaihtoehto. Keskustatunneli on turmiollinen esitys siirtää ruuhkat tunnelin molempiin päätyihin... hetkinen, siellähän ne ovat jo nyt! Kaupunginsuunnittelun täytyy lähteä joukkoliikenteen täyspainoisesta toteutttamismahdollisuudesta, ei "jokaisella asukkaalla on auto" -ajattelusta. Maailmaan ei mahdu niin paljon autoja.
Jos on pakko käyttää omaa autoa, voi sen tehdä kunhan muistaa autoilijan kululistan: auton osto, vakuutus, huolto, katsastus, polttoaine, pysäköintimaksut, pysäköintisakot, kuolemantuottamus, ruuhkamaksut jne. Autoilu ei siis ole kannattavaa myöskään taloudellisesti, eikä tule sitä koskaan olemaan.
Keskustatunnelin suunnitteluun on turhaan haaskattu yhteiskunnan varoja. Asemakaavaluonnos esitellään keskustelutilaisuuksissa
- tiistaina 26.9. kello 18–20 kaupunkisuunnitteluviraston auditoriossa, Kansakoulukatu 3 sekä
- tiistaina 3.10. klo 18–20 Kaisaniemen ala-asteen koululla, Puutarhakatu 1.
Autottomana päivänä 21.9. eli jo huomenna pääsemme kokemaan, mitä autoton keskusta tuo tullessaan. Se tuo muun muassa rauhallisuuden kaupungin hektiseen rytmiin. Joukkoliikenne toimii saumattomasti, kun liikennesääntöjä osaamattomat ja kanssaliikkujiaan kunnioittamattomat autoilijat eivät tuki katuja. Otetaan tila haltuun ja nautitaan lajikumppaniemme seurasta! ”Peltilehmiin” kiintyvät vain emotionaalisesti vinksahtaneet.
15. syyskuuta 2006
Pedofiilipuoluetta tarvitaan!
Hollannissa rekisteröitymään päästetystä, niin kutsutusta pedofiilipuolueesta (PNVD) on noussut valtava kohu. 82% prosenttia hollantilaisista haluaisi estää puolueen osallistumisen vaaleihin. Demokratian puolesta huolestuneena olen seurannut, kuinka kymmenettuhannet ja taas kymmenettuhannet ovat allekirjoittaneet puolueen kieltämistä kannattavia vetoomuksia. Pedofilian karmeudesta huolimatta näihin en suostunut nimeäni pistämään.
Ensinnäkin, mielekkäämpi ja demokratiaa kunnioittavampi nimitys puolueelle olisi pedofiliapuolue (ellei kerta Naapurillisen Rakkauden, Vapauden ja Diversiteetin puolue). Muistan elävästi vuoden 2001 parisuhdelakimielenosoituksen Eduskuntatalolla. Paikalle oli kerääntynyt kannattajamassojen lisäksi äänekäs kourallinen hihhu— uskonnollisia vastustajia. Heidän nähdäkseen "homolakia" kannattaakseen täytyi itsekin olla homo. Heteroiden oli syytä mennä koteihinsa.
Pedofiliapuolueeseen kohdistuu nyt samankaltaista, logiikaltaan julmaa retoriikkaa. Nimityksellä pedofiilipuolue ajettu asia, pedofilian laillistaminen, yhdistetään huoletta pedofiilisesti suuntautuneisiin, pedofiileihin. Vain pedofiili voi kannattaa seksin ikärajojen poistamista. Ja hei, tuo tyyppi sössöttää jotain siitä että pedofiilipuoluetta muka tarvitaan, se on varmaan itsekin pedo.
Kyllä, pedofilia on oksettavaa, epäinhimillistä ja väärin. Siltikään puolueen laillista perustamista ei todellisessa demokratiassa voi kieltää sillä perusteella, että sen ajama asia on meidän mielestämme väärä. Tämä olisi räikeästi vastoin demokratian perusajatuksia: mielipiteen vapautta ja mahdollisuutta sen poliittiseen ajamiseen. (Lienee syytä korostaa, että mielipiteen vapaus ja mielipiteen ilmaisun vapaus ovat eri asioita.) Demokratialle on ominaista kannustaa vakiintuneiden arvojen kyseenalaistamiseen – ei tukahduttaa sitä.
Kyllä kyllä, pedofilian laillistaminen olisi vastoin YK:n ihmisoikeuksien julistusta. Vaan kenellä sitten on valta ja mahdollisuus kyseenalaistaa nämä oikeudet ja päivittää niitä, suuntaan tai toiseen, ellei kansalaisten tukemilla poliittisilla tahoilla? Onko kenelläkään vapautta olla sitä mieltä että YK voi syöksyä sementtiin? Kieltämisen logiikalla esimerkiksi anarkistiset ryhmät ja kuolemantuomiota kannattavat poliittiset tahot olisi niin ikään putsattava pöydältä.
Sen sijaan puoluetta voi ja on syytä vastustaa sillä perusteella, että se toimisi mitä luultavimmin järjestäytyneen pedofilian foorumina sen laillistamista odottamatta. Adresseissa asia kuitenkin perustellaan toisin: pedofiiliviha ja -pelko jyräävät demokratian ajatuksen.
Poikkeusmenettelyn sijaan pedofilian promotoiminen ylipäätään voitaisiin kieltää lailla, jolloin PNVD:n täytyisi tyytyä kiellon poistamisen ajamiseen. Herää vain kysymys, olisiko kiellon kumoamisen puolesta argumentoiminen itsessään pedofilian promotoimista.
Pedofiliapuolue on näyttänyt tarpeellisuutensa. Ei ajamansa asian vuoksi, vaan ajetun asian räväkkyyden, toistaisen laillisuuden ja aiheutuneen vastustuksen laadun vuoksi. Tapahtumien kulku osoittaa, että kansan kuva demokratiasta ei ole kirkas. Haluammeko elää demokratiassa vai jossain joka vain kantaa sen nimeä?
Ensinnäkin, mielekkäämpi ja demokratiaa kunnioittavampi nimitys puolueelle olisi pedofiliapuolue (ellei kerta Naapurillisen Rakkauden, Vapauden ja Diversiteetin puolue). Muistan elävästi vuoden 2001 parisuhdelakimielenosoituksen Eduskuntatalolla. Paikalle oli kerääntynyt kannattajamassojen lisäksi äänekäs kourallinen hihhu— uskonnollisia vastustajia. Heidän nähdäkseen "homolakia" kannattaakseen täytyi itsekin olla homo. Heteroiden oli syytä mennä koteihinsa.
Pedofiliapuolueeseen kohdistuu nyt samankaltaista, logiikaltaan julmaa retoriikkaa. Nimityksellä pedofiilipuolue ajettu asia, pedofilian laillistaminen, yhdistetään huoletta pedofiilisesti suuntautuneisiin, pedofiileihin. Vain pedofiili voi kannattaa seksin ikärajojen poistamista. Ja hei, tuo tyyppi sössöttää jotain siitä että pedofiilipuoluetta muka tarvitaan, se on varmaan itsekin pedo.
Kyllä, pedofilia on oksettavaa, epäinhimillistä ja väärin. Siltikään puolueen laillista perustamista ei todellisessa demokratiassa voi kieltää sillä perusteella, että sen ajama asia on meidän mielestämme väärä. Tämä olisi räikeästi vastoin demokratian perusajatuksia: mielipiteen vapautta ja mahdollisuutta sen poliittiseen ajamiseen. (Lienee syytä korostaa, että mielipiteen vapaus ja mielipiteen ilmaisun vapaus ovat eri asioita.) Demokratialle on ominaista kannustaa vakiintuneiden arvojen kyseenalaistamiseen – ei tukahduttaa sitä.
Kyllä kyllä, pedofilian laillistaminen olisi vastoin YK:n ihmisoikeuksien julistusta. Vaan kenellä sitten on valta ja mahdollisuus kyseenalaistaa nämä oikeudet ja päivittää niitä, suuntaan tai toiseen, ellei kansalaisten tukemilla poliittisilla tahoilla? Onko kenelläkään vapautta olla sitä mieltä että YK voi syöksyä sementtiin? Kieltämisen logiikalla esimerkiksi anarkistiset ryhmät ja kuolemantuomiota kannattavat poliittiset tahot olisi niin ikään putsattava pöydältä.
Sen sijaan puoluetta voi ja on syytä vastustaa sillä perusteella, että se toimisi mitä luultavimmin järjestäytyneen pedofilian foorumina sen laillistamista odottamatta. Adresseissa asia kuitenkin perustellaan toisin: pedofiiliviha ja -pelko jyräävät demokratian ajatuksen.
Poikkeusmenettelyn sijaan pedofilian promotoiminen ylipäätään voitaisiin kieltää lailla, jolloin PNVD:n täytyisi tyytyä kiellon poistamisen ajamiseen. Herää vain kysymys, olisiko kiellon kumoamisen puolesta argumentoiminen itsessään pedofilian promotoimista.
Pedofiliapuolue on näyttänyt tarpeellisuutensa. Ei ajamansa asian vuoksi, vaan ajetun asian räväkkyyden, toistaisen laillisuuden ja aiheutuneen vastustuksen laadun vuoksi. Tapahtumien kulku osoittaa, että kansan kuva demokratiasta ei ole kirkas. Haluammeko elää demokratiassa vai jossain joka vain kantaa sen nimeä?
5. syyskuuta 2006
Edunvalvonnasta ja miksei eduntavoittelustakin
Keskusteltaessa ylioppilaskunnan roolista nousee usein esiin taianomainen sanapari edunvalvonta. Luonnollisesti ylioppilaskunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on omien jäsentensä etujen mahdollisimman hyvä ajaminen.
HYYssä edunvalvonta tuntuu välillä olevan kovin rakenteellista. Ajetaan suuria linjoja, tehtaillaan julkisuuteen mahtipontisia tiedotteita, tavataan päättäjiä, valmistellaan raskaita lausuntoja monimutkaisista koulutus- ja sosiaalipoliittisista asioista sekä tehdään mittavia investointipäätöksiä, joiden vaikutukset tuntuvat vasta vuosien päästä.
Tämä kaikki on edunvalvontaa mitä suurimmassa määrin, mutta ongelma on, ettei se välity jäsenistölle juuri mitenkään. Joukko, joka pysyy edes jotenkuten kärryillä, mitä ylioppilaskunta kulloinkin tekee, on liian harva. Lisäksi se koostuu lähes yksinomaan aktiiveista ja opiskelijapoliitikoista, joiden on tehtäviensä vuoksi pakko seurata asioita kuin viran puolesta.
Se kuuluisa riviopiskelija tuntuu unohtuvan ylioppilaskunnan jokapäiväisen pyörittämisen tiimellyksessä. Pian koittavien Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalien yhteydessä rivijäsentä muistetaan alennuslippujen muodossa. Sellainen kannattaakin ostaa, jos haluaa saada 70 euron hintaisesta lipusta viisi euroa alennusta.
Pinnisteltäisiinpä HYYssä jatkuvasti jäsentemme muistamiseksi, muutoinkin kuin Suuria Päätöksiä tehtäessä. Kateellinen pikkusielu, joka vilkaisi KY:n sivuille, miettii aina välillä hiljaa mielessään, onko jäsenenä väärässä ylioppilaskunnassa.
Mitä elokuvaa menemme katsomaan?
HYYssä edunvalvonta tuntuu välillä olevan kovin rakenteellista. Ajetaan suuria linjoja, tehtaillaan julkisuuteen mahtipontisia tiedotteita, tavataan päättäjiä, valmistellaan raskaita lausuntoja monimutkaisista koulutus- ja sosiaalipoliittisista asioista sekä tehdään mittavia investointipäätöksiä, joiden vaikutukset tuntuvat vasta vuosien päästä.
Tämä kaikki on edunvalvontaa mitä suurimmassa määrin, mutta ongelma on, ettei se välity jäsenistölle juuri mitenkään. Joukko, joka pysyy edes jotenkuten kärryillä, mitä ylioppilaskunta kulloinkin tekee, on liian harva. Lisäksi se koostuu lähes yksinomaan aktiiveista ja opiskelijapoliitikoista, joiden on tehtäviensä vuoksi pakko seurata asioita kuin viran puolesta.
Se kuuluisa riviopiskelija tuntuu unohtuvan ylioppilaskunnan jokapäiväisen pyörittämisen tiimellyksessä. Pian koittavien Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalien yhteydessä rivijäsentä muistetaan alennuslippujen muodossa. Sellainen kannattaakin ostaa, jos haluaa saada 70 euron hintaisesta lipusta viisi euroa alennusta.
Pinnisteltäisiinpä HYYssä jatkuvasti jäsentemme muistamiseksi, muutoinkin kuin Suuria Päätöksiä tehtäessä. Kateellinen pikkusielu, joka vilkaisi KY:n sivuille, miettii aina välillä hiljaa mielessään, onko jäsenenä väärässä ylioppilaskunnassa.
Mitä elokuvaa menemme katsomaan?
31. elokuuta 2006
JOKO sittenkin parkkipaikkoja?!
Luulitko, että Leppätalon tilajärjestelyt ovat jo ihan passé? Väärin luulit. Nyt koitti se hetki, kun hankekumppanimme Helsingin kauppakorkeakoulu heittäytyi hankalaksi.
HKKK, joka nykyään on virallisesti lyhyemmin HSE (Helsinki School of Economics), on ilmoittanut tarvitsevansa talosta enemmän tiloja kuin aiemmin oli arvioinut. Näistä luento- ja toimistotilat järjestynevät vielä helposti ja jopa mainiosti – HSE vuokraisi päivittäistavarakaupalle kaavaillun tilan markkinavuokraan ja ilmeisesti myös Domman C-talosta toimistotiloja, joiden ulosvuokraus voisi muutoin olla hankalaa. Mainiota sen sijaan ei ole se, että Leppätaloon tuotava johtamiskoulutuksen ohjelma (JOKO) vaatii tietynlaisia fasiliteetteja: parkkipaikkoja!
Koska eiväthän ne bisnesmiehet koulua käy, elleivät saa käydä mersuillaan ja bemareillaan.
HSE:n mukaan parkkipaikat ovat nyt HYY-yhteistyön jatkamisen 'ehdoton edellytys', ja niitä tarvitaan yhteensä 80 - 120 kappaletta. Kaikki kulut tulisivat tietysti kauppakoulun maksettavaksi, mutta se ei paljon hymyilytä – onhan Leppätalon parkkipaikkojen mahdollisimman pieni määrä ollut meille tärkeä imagoasia ja omalta, vaikka pieneltä, osaltaan keskusta-autoilun vähentämiseen tähtäävä kikka. Jos ei ole paikkaa mihin pysäköidä, ei kannata tulla autolla.
Tontille oltiin alkuperäisten suunnitelmien mukaan rakentamassa kaavan velvoittama minimimäärä autopaikkoja. Nämä noin 70–75 paikkaa tulevat niin sanottuun ykköskellariin ja niistä osa varataan Domman asukkaille. Loput olisivat joka tapauksessa menneet kauppakorkeakoululle. HYYn käyttöön parkkipaikkoja ei ole ollut tulossa missään vaiheessa.
HSE:n uudet vaatimukset voidaan täyttää vain louhimalla myös kakkoskellariin parkkiruututilaa.
HYY on asiassa pakkotilanteessa. Helsingin kaupunki on ilmoittanut, että jos jompikumpi yhteistyötahoista, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta tai Helsingin kauppakorkeakoulu, vetäytyy pois hankkeesta, tontin vuokrausprosessi aloitetaan aivan alusta ja pelkälle ajatuksellekin Leppätalosta voidaan sanoa heihei.
Suurin ihmetys tietysti kuuluu, miksi HSE ilmoitti asiasta näin myöhään. Tosissaanko keksivät johtamiskoulutuksen sijoittamisen Leppätaloon vasta nyt?
HKKK, joka nykyään on virallisesti lyhyemmin HSE (Helsinki School of Economics), on ilmoittanut tarvitsevansa talosta enemmän tiloja kuin aiemmin oli arvioinut. Näistä luento- ja toimistotilat järjestynevät vielä helposti ja jopa mainiosti – HSE vuokraisi päivittäistavarakaupalle kaavaillun tilan markkinavuokraan ja ilmeisesti myös Domman C-talosta toimistotiloja, joiden ulosvuokraus voisi muutoin olla hankalaa. Mainiota sen sijaan ei ole se, että Leppätaloon tuotava johtamiskoulutuksen ohjelma (JOKO) vaatii tietynlaisia fasiliteetteja: parkkipaikkoja!
Koska eiväthän ne bisnesmiehet koulua käy, elleivät saa käydä mersuillaan ja bemareillaan.
HSE:n mukaan parkkipaikat ovat nyt HYY-yhteistyön jatkamisen 'ehdoton edellytys', ja niitä tarvitaan yhteensä 80 - 120 kappaletta. Kaikki kulut tulisivat tietysti kauppakoulun maksettavaksi, mutta se ei paljon hymyilytä – onhan Leppätalon parkkipaikkojen mahdollisimman pieni määrä ollut meille tärkeä imagoasia ja omalta, vaikka pieneltä, osaltaan keskusta-autoilun vähentämiseen tähtäävä kikka. Jos ei ole paikkaa mihin pysäköidä, ei kannata tulla autolla.
Tontille oltiin alkuperäisten suunnitelmien mukaan rakentamassa kaavan velvoittama minimimäärä autopaikkoja. Nämä noin 70–75 paikkaa tulevat niin sanottuun ykköskellariin ja niistä osa varataan Domman asukkaille. Loput olisivat joka tapauksessa menneet kauppakorkeakoululle. HYYn käyttöön parkkipaikkoja ei ole ollut tulossa missään vaiheessa.
HSE:n uudet vaatimukset voidaan täyttää vain louhimalla myös kakkoskellariin parkkiruututilaa.
HYY on asiassa pakkotilanteessa. Helsingin kaupunki on ilmoittanut, että jos jompikumpi yhteistyötahoista, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta tai Helsingin kauppakorkeakoulu, vetäytyy pois hankkeesta, tontin vuokrausprosessi aloitetaan aivan alusta ja pelkälle ajatuksellekin Leppätalosta voidaan sanoa heihei.
Suurin ihmetys tietysti kuuluu, miksi HSE ilmoitti asiasta näin myöhään. Tosissaanko keksivät johtamiskoulutuksen sijoittamisen Leppätaloon vasta nyt?
24. elokuuta 2006
Tietoylioppilaskunta
HyVi haastaa HYYn hallituksen ja muut edustajistoryhmät ajatustalkoisiin.
Vuoden 2007 budjettiin on tulossa määräraha keskustoimiston Linux-hankkeen edistämiseen. Hanketta on ajettu määrätietoisesti vuosikausia, mutta se on aiemmin tärmännyt moniin käytännön hankaluuksiin. Esteinä on ollut mm. sellaisen tahon löytäminen, joka osaisi sopivaan hintaan tuoda Linux-järjestelmän HYYhyn ja kouluttaa ihmiset käyttämään ohjelmistoa.
HyVi kysyykin nyt HYYn hallitukselta, voisiko HYYhyn perustaa uuden erillisen "tietoyhteiskuntavaliokunnan"? Valiokunnan tehtäväksi tulisi edistää niin ylioppilaskunnan sisällä kuin sen ulkopuolellakin tiedon tuottamista teknisin apuvälinein, ajaa uuden teknologian omaksumista sekä madaltaa teknokynnystä, eli tehdä tekniikan käyttämisestä helpompaa ja ymmärrettävämpää.
Uuden valiokunnan tehtäväksi tulisi myös löytää sellaiset tahot, jotka voisivat viedä Linux-hanketta eteenpäin.
HYYstä voisi tulla Suomen johtava uutta tekniikkaa hyödyntävä ylioppilaskunta, mikäli niin haluaisimme. Opiskelijoidemme keskuudessa on lukemattomia ihmisiä, joilla on teknisen osaamisensa ansiosta paljon annettavaa ylioppilaskunnallemme, muttei kanavaa tuoda taitojaan esille.
HYY voisi ottaa myös mallia Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan hankkeesta rakentaa TOKYOlle Wiki-muotoinen sivusto.
Osallistamalla riviopiskelijoita tietoyhteiskuntaprojektiin, saavuttaisimme myös muita ilmiselviä tavoitteita.
Tuokaamme ylioppilaskuntamme yhdessä 2000-luvulle. Miettikäämme yhdessä, miten Linux-hanketta, Wiki-tekniikkaa ja mitä hyvänsä uusia innovaatioita voitaisiin edistää ja hyödyntää HYYssä.
Vuoden 2007 budjettiin on tulossa määräraha keskustoimiston Linux-hankkeen edistämiseen. Hanketta on ajettu määrätietoisesti vuosikausia, mutta se on aiemmin tärmännyt moniin käytännön hankaluuksiin. Esteinä on ollut mm. sellaisen tahon löytäminen, joka osaisi sopivaan hintaan tuoda Linux-järjestelmän HYYhyn ja kouluttaa ihmiset käyttämään ohjelmistoa.
HyVi kysyykin nyt HYYn hallitukselta, voisiko HYYhyn perustaa uuden erillisen "tietoyhteiskuntavaliokunnan"? Valiokunnan tehtäväksi tulisi edistää niin ylioppilaskunnan sisällä kuin sen ulkopuolellakin tiedon tuottamista teknisin apuvälinein, ajaa uuden teknologian omaksumista sekä madaltaa teknokynnystä, eli tehdä tekniikan käyttämisestä helpompaa ja ymmärrettävämpää.
Uuden valiokunnan tehtäväksi tulisi myös löytää sellaiset tahot, jotka voisivat viedä Linux-hanketta eteenpäin.
HYYstä voisi tulla Suomen johtava uutta tekniikkaa hyödyntävä ylioppilaskunta, mikäli niin haluaisimme. Opiskelijoidemme keskuudessa on lukemattomia ihmisiä, joilla on teknisen osaamisensa ansiosta paljon annettavaa ylioppilaskunnallemme, muttei kanavaa tuoda taitojaan esille.
HYY voisi ottaa myös mallia Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan hankkeesta rakentaa TOKYOlle Wiki-muotoinen sivusto.
Osallistamalla riviopiskelijoita tietoyhteiskuntaprojektiin, saavuttaisimme myös muita ilmiselviä tavoitteita.
Tuokaamme ylioppilaskuntamme yhdessä 2000-luvulle. Miettikäämme yhdessä, miten Linux-hanketta, Wiki-tekniikkaa ja mitä hyvänsä uusia innovaatioita voitaisiin edistää ja hyödyntää HYYssä.
16. elokuuta 2006
Kultaa Mongoliasta
Ajoimme muutama paiva sitten Antin kanssa pahimman ikina nahneeni luonnonkatastrofin lapi. Pohjois-Mongoliassa on "Golden East Mongolia"-kultakaivosyhtio tuhonnut kilometrien (Antin mukaan 30 km) pituudelta vuorten keskella olevan laakson. Paikka on kuin ydinrajahdyksen jaljilta. Aluetta vartioivat poliisit, koska askettain joukko ihmisia oli osoittanut siella mielta. Meille kerrottiin, etta he olivat laittomia tyolaisia, jotka protestoivat tiukemman vartioinnin takia (eivat enaa paaseet huuhtomaan kultaa salaa), mene ja tieda. Naimme kasan miehia pidetettyina.
Onnistuimme luikahtamaan alueelle mongolialaisten ystaviemme kyydissa. He olivat katkeria, koska yhtio oli saastuttanut heidan kylansa lapi virtaavan joen. Tama kuitenkin hyvaksytaan tyollisyyden takia.
Alueella tuli toivoton olo, miten suojella luontoa nain koyhassa maassa? Kuulimme kuitenkin, etta yhtion omistajista suuri osa on saksalaisia, joilla varmasti on varaa huomioida muitakin nakokohtia kuin dollarien virran. Taytyy ottaa asiasta tarkemmin selvaa!
Yritamme loytaa Ulaan Baatarista paikallisen vihrean puolueen toimiston (Nogoonoi nam tms.)
Kultaterveiset
Onnistuimme luikahtamaan alueelle mongolialaisten ystaviemme kyydissa. He olivat katkeria, koska yhtio oli saastuttanut heidan kylansa lapi virtaavan joen. Tama kuitenkin hyvaksytaan tyollisyyden takia.
Alueella tuli toivoton olo, miten suojella luontoa nain koyhassa maassa? Kuulimme kuitenkin, etta yhtion omistajista suuri osa on saksalaisia, joilla varmasti on varaa huomioida muitakin nakokohtia kuin dollarien virran. Taytyy ottaa asiasta tarkemmin selvaa!
Yritamme loytaa Ulaan Baatarista paikallisen vihrean puolueen toimiston (Nogoonoi nam tms.)
Kultaterveiset
4. heinäkuuta 2006
Kuunari
Kuunarista on hankkeen merkittävyyteen nähden ollut huomattavan vähän keskustelua ainakin ryhmien välillä. Esitän tässä oman näkemykseni talosta ja prosessista tähän asti keskustelun pohjaksi. Kirjoitan vain omasta puolestani, eivätkä kantani välttämättä edusta Hyvin enemmistön kantaa.
Kuunari on vanha saaristohuvila hienolla paikalla Jollaksen etelärannalla hieman Hevossalmesta ulospäin (60° 9'28.60"N, 25° 4'6.17"E). Kävin siellä sunnuntaina veneellä ja paikka on luonnossa huomattavasti hienompi kuin valokuvissa, joita olen nähnyt. Arvioisin paikan soveltuvan myös erinomaisesti sille kaavailtuun käyttöön opiskelijoiden kesänviettopaikaksi ja järjestöjen seminaari- ja kokouspaikaksi. Talo on aivan rannassa ja lähimmät naapuritalot n 70 metrin päässä ylärinteessä.
Ylioppilaskunnalla on varsin ankea maine jäsenistön keskuudessa. Tästä kertoo edarivaalien kehno äänestysprosentti, äänestäjien pullakahvilahjonnasta huolimatta. Suuri osa ylioppilaskunnan tarjoamista palveluista on jäsenistön suuntaan näkymätöntä edunvalvontaa ja suoraan jäsenistöä hyödyttävät palvelut kanavoituvat useimmiten järjestöjen kautta. Ylioppilaskuntaa ei käsittääkseni juuri koeta omaksi eikä yhteisölliseksi hyvin kapean ylioppilaspoliitikkopopulaation ulkopuolella.
Ylioppilaskunnan toimintakyvyn kannalta olisi olennaista, että opiskelijoiden omistajuutta, kiinnostusta sen toiminnasta ja kunnan yhteisöllisyyttä voitaisiin kasvattaa. Tämä toisi toisaalta uskottavuutta vaikuttamistyöhön ja toisaalta uusia ihmisiä ja näkökulmia väsyneeseen päätöksentekokoneistoon. Yhteinen jäsenistön vapaasti käytettävä kesäpaikka tuntuu ainakin osakunnilla palvelevan tätä tarkoitusta erinomaisesti. Siitä tuskin lienee haittaa, että paikka on niin lähellä, että sinne voi sotkea fillarilla työpäivän jälkeen. Toisaalta olennaista on myös, että paikka ja sen käyttöoikeus koetaan arvokkaiksi. Tähän hieno saaristohuvila Jollaksessa on omiaan. Paikka tulee entisöidä sen arvoa kunnioittaen, vaikka se merkitsisikin minimiä suurempia kustannuksia.
Käsittääkseni järkevin esitetty kustannusarvio on ollut 600 000 e investointia ja noin 40 000 vuodessa juoksevia kustannuksia. Pienempiä lukuja on esitetty ja 600000 perustuu kaupungin remonttisuunnitelmaan, mutta tämä lienee ainoa riittävällä huolella ja asiantuntemuksella valmisteltu esitys (tästäkään ei tosin ole varmuutta, kun sisustus-pihatyöt jakoa tarkempaa erittelyä ei ole esitetty) ja päätös on tehtävä sen pohjalta.
Useissa esityksissä, muun muassa Mikko Kotolan edarilistalle lähettämissä malleissa kassavirroista investointikustannukset ja juoksevat kustannukset lasketaan suoraan yhteen. Tämä saattaa sekoittaa kokonaiskuvaa kustannuksista ja myös hankkeen rahoittamisesta. Toimintatalouden budjetti järjestöpalveluineen voi vastata vain juoksevista menoista. Kiinteistöinvestoinnit tai muut pääomasijoitukset tehdään eri budjetista ja tässä olennaista on loppusumma eikä sen jakautuminen vuosille.
Sijoituskohteena Villa Kuunari lienee erinomainen. Ainoa oikotiellä myynnissä oleva vapaa-ajan asunto Helsingissä on 50m2 mökki Vartiosaaressa puolella miljoonalla eurolla. Kunnostettuna Kuunari lienee pitkälti yli miljoonan arvoinen. Toki lienee epätodennäköistä, että taloa halutaan siinä vaiheessa myydä, ellei jotain aivan katastrofaalista tapahdu.
Hyyn menettely Kuunarin osalta on ollut ala-arvoista. Hyyn talous nojaa kiinteistöihin ja meille on jatkuvasti mainostettu Hyyn kiinteistöasiantuntemusta, joka tekee esimerkiksi asiantuntija-arviomme ja arkkitehtuurikilpailun suunnittelijavalinnassa yhtä hyviksi metodeiksi. Nyt haluttiin puolen vuoden varoitusajalla esitys huvilan ostosta ja korjauksesta, eikä sitä ole pystytty tuottamaan. Tätä tosiasiaa ei ole kuitenkaan missään vaiheessa sanottu ääneen, vaan asia on pysynyt hiljaisessa valmistelussa niin, että nyt kun tämän valmistelun laatu paljastuu, mitään ei enää ehditä tehdä. Onneksi meillä on kaupungin kustannuslaskelma, jonka ei pitäisi olla alimitoitettu. Päätös on tehtävissä tämän arvion perusteella.
Salailu projektin yhteydessä on ollut vahingollista ylioppilaskunnan toiminnalle. Hyyn päätöksenteon tulisi strategian mukaan olla avointa, suoraselkäistä ja itsenäistä. Julkisen keskustelun puuttuessa toimintatapoja ei voida arvioida avoimesti ja kriittisesti, ja hankkeen valmistelun kaltainen huono hallinto mahdollistuu.
Onneksi ylioppilaskunnan hallitus on jossain määrin skarpannut viime päivinä ja dumpannut luokattoman salaisuusdogman. Lisäksi Mikon ja Maijan yritys pelastaa mitä pelastettavissa on laskemalla itse kustannuslaskelmia uusiksi, on eleenä sympaattinen. Toisaalta varsinkin kiinteistöpuolella tämä herätysliike olisi saanut alkaa jo silloin, kun asioille olisi vielä voinut jotain tehdä. Nyt yritys legitimoida hallituksen toiminta edariryhmien kautta on tullut aivan liian myöhään.
Hallituksen täytyy tässä tilanteessa tehdä päätös ja kantaa siitä vastuu. Tyypillistä on, että edarin tehtäväksi jää projektin kulujen upottaminen budjettiin jälkikäteen.
Hyyn toimintakulttuuri ennen kaikkea talouspuolella sotii vahvasti avoimen ja vastuullisen toiminnan arvoja vastaan. Ylioppilaskunnan ja yhtymän työnjako on hämärä ja määräytyy osin epäasiallisin perustein. Toimijoiden keskinäinen luottamus tuntuu niin heikolta, että asialliseen kritiikkiin ei ole varaa ilman skandalöösejä seurauksia. On todella surulista, jos nuorisomme parhaimmisto ei kykene tämän parempaan.
Villa Kuunari on hieno rakennus ja siitä voisi tulla Hyyn parhaimpia palveluita. On todella ikävää, että näin hieno projekti on saatu vaikuttamaan näin epäilyttävältä, hämärältä ja kalliilta. Menettelytapoihin ja avoimuuteen tulee tulevaisuudessa kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota ja tällaisten mokien jälkeen organisaation toimintaa asian käsittelyssä on voitava arvioida kriittisesti. Tämä on lähtökohtaisesti istuvan hallituksen tehtävä.
Kannatan lämpimästi Villa Kuunarin hankintaa ja asiallista kunnostusta kaupungin kustannuslaskelman loppusumman puitteissa. Toivon, että projektin seuraavissa vaiheissa toimitaan avoimemmin ja tehokkaammin ja että huvilan saattaminen mahdollisimman laajaan käyttöön mahdollisimman ripeästi onnistuu. Olen pahoillani, että ylioppilaskunnan on tehtävä näin hieno päätös näin kamalan prosessin perusteella.
Aurinkoisia päiviä,
Matti
Villa Kuunari
Kuunari on vanha saaristohuvila hienolla paikalla Jollaksen etelärannalla hieman Hevossalmesta ulospäin (60° 9'28.60"N, 25° 4'6.17"E). Kävin siellä sunnuntaina veneellä ja paikka on luonnossa huomattavasti hienompi kuin valokuvissa, joita olen nähnyt. Arvioisin paikan soveltuvan myös erinomaisesti sille kaavailtuun käyttöön opiskelijoiden kesänviettopaikaksi ja järjestöjen seminaari- ja kokouspaikaksi. Talo on aivan rannassa ja lähimmät naapuritalot n 70 metrin päässä ylärinteessä.
Tarve
Ylioppilaskunnalla on varsin ankea maine jäsenistön keskuudessa. Tästä kertoo edarivaalien kehno äänestysprosentti, äänestäjien pullakahvilahjonnasta huolimatta. Suuri osa ylioppilaskunnan tarjoamista palveluista on jäsenistön suuntaan näkymätöntä edunvalvontaa ja suoraan jäsenistöä hyödyttävät palvelut kanavoituvat useimmiten järjestöjen kautta. Ylioppilaskuntaa ei käsittääkseni juuri koeta omaksi eikä yhteisölliseksi hyvin kapean ylioppilaspoliitikkopopulaation ulkopuolella.
Ylioppilaskunnan toimintakyvyn kannalta olisi olennaista, että opiskelijoiden omistajuutta, kiinnostusta sen toiminnasta ja kunnan yhteisöllisyyttä voitaisiin kasvattaa. Tämä toisi toisaalta uskottavuutta vaikuttamistyöhön ja toisaalta uusia ihmisiä ja näkökulmia väsyneeseen päätöksentekokoneistoon. Yhteinen jäsenistön vapaasti käytettävä kesäpaikka tuntuu ainakin osakunnilla palvelevan tätä tarkoitusta erinomaisesti. Siitä tuskin lienee haittaa, että paikka on niin lähellä, että sinne voi sotkea fillarilla työpäivän jälkeen. Toisaalta olennaista on myös, että paikka ja sen käyttöoikeus koetaan arvokkaiksi. Tähän hieno saaristohuvila Jollaksessa on omiaan. Paikka tulee entisöidä sen arvoa kunnioittaen, vaikka se merkitsisikin minimiä suurempia kustannuksia.
Kustannuksista
Käsittääkseni järkevin esitetty kustannusarvio on ollut 600 000 e investointia ja noin 40 000 vuodessa juoksevia kustannuksia. Pienempiä lukuja on esitetty ja 600000 perustuu kaupungin remonttisuunnitelmaan, mutta tämä lienee ainoa riittävällä huolella ja asiantuntemuksella valmisteltu esitys (tästäkään ei tosin ole varmuutta, kun sisustus-pihatyöt jakoa tarkempaa erittelyä ei ole esitetty) ja päätös on tehtävä sen pohjalta.
Useissa esityksissä, muun muassa Mikko Kotolan edarilistalle lähettämissä malleissa kassavirroista investointikustannukset ja juoksevat kustannukset lasketaan suoraan yhteen. Tämä saattaa sekoittaa kokonaiskuvaa kustannuksista ja myös hankkeen rahoittamisesta. Toimintatalouden budjetti järjestöpalveluineen voi vastata vain juoksevista menoista. Kiinteistöinvestoinnit tai muut pääomasijoitukset tehdään eri budjetista ja tässä olennaista on loppusumma eikä sen jakautuminen vuosille.
Sijoituskohteena Villa Kuunari lienee erinomainen. Ainoa oikotiellä myynnissä oleva vapaa-ajan asunto Helsingissä on 50m2 mökki Vartiosaaressa puolella miljoonalla eurolla. Kunnostettuna Kuunari lienee pitkälti yli miljoonan arvoinen. Toki lienee epätodennäköistä, että taloa halutaan siinä vaiheessa myydä, ellei jotain aivan katastrofaalista tapahdu.
Menettely
Hyyn menettely Kuunarin osalta on ollut ala-arvoista. Hyyn talous nojaa kiinteistöihin ja meille on jatkuvasti mainostettu Hyyn kiinteistöasiantuntemusta, joka tekee esimerkiksi asiantuntija-arviomme ja arkkitehtuurikilpailun suunnittelijavalinnassa yhtä hyviksi metodeiksi. Nyt haluttiin puolen vuoden varoitusajalla esitys huvilan ostosta ja korjauksesta, eikä sitä ole pystytty tuottamaan. Tätä tosiasiaa ei ole kuitenkaan missään vaiheessa sanottu ääneen, vaan asia on pysynyt hiljaisessa valmistelussa niin, että nyt kun tämän valmistelun laatu paljastuu, mitään ei enää ehditä tehdä. Onneksi meillä on kaupungin kustannuslaskelma, jonka ei pitäisi olla alimitoitettu. Päätös on tehtävissä tämän arvion perusteella.
Salailu projektin yhteydessä on ollut vahingollista ylioppilaskunnan toiminnalle. Hyyn päätöksenteon tulisi strategian mukaan olla avointa, suoraselkäistä ja itsenäistä. Julkisen keskustelun puuttuessa toimintatapoja ei voida arvioida avoimesti ja kriittisesti, ja hankkeen valmistelun kaltainen huono hallinto mahdollistuu.
Onneksi ylioppilaskunnan hallitus on jossain määrin skarpannut viime päivinä ja dumpannut luokattoman salaisuusdogman. Lisäksi Mikon ja Maijan yritys pelastaa mitä pelastettavissa on laskemalla itse kustannuslaskelmia uusiksi, on eleenä sympaattinen. Toisaalta varsinkin kiinteistöpuolella tämä herätysliike olisi saanut alkaa jo silloin, kun asioille olisi vielä voinut jotain tehdä. Nyt yritys legitimoida hallituksen toiminta edariryhmien kautta on tullut aivan liian myöhään.
Hallituksen täytyy tässä tilanteessa tehdä päätös ja kantaa siitä vastuu. Tyypillistä on, että edarin tehtäväksi jää projektin kulujen upottaminen budjettiin jälkikäteen.
Hyyn toimintakulttuuri ennen kaikkea talouspuolella sotii vahvasti avoimen ja vastuullisen toiminnan arvoja vastaan. Ylioppilaskunnan ja yhtymän työnjako on hämärä ja määräytyy osin epäasiallisin perustein. Toimijoiden keskinäinen luottamus tuntuu niin heikolta, että asialliseen kritiikkiin ei ole varaa ilman skandalöösejä seurauksia. On todella surulista, jos nuorisomme parhaimmisto ei kykene tämän parempaan.
Fazit
Villa Kuunari on hieno rakennus ja siitä voisi tulla Hyyn parhaimpia palveluita. On todella ikävää, että näin hieno projekti on saatu vaikuttamaan näin epäilyttävältä, hämärältä ja kalliilta. Menettelytapoihin ja avoimuuteen tulee tulevaisuudessa kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota ja tällaisten mokien jälkeen organisaation toimintaa asian käsittelyssä on voitava arvioida kriittisesti. Tämä on lähtökohtaisesti istuvan hallituksen tehtävä.
Kannatan lämpimästi Villa Kuunarin hankintaa ja asiallista kunnostusta kaupungin kustannuslaskelman loppusumman puitteissa. Toivon, että projektin seuraavissa vaiheissa toimitaan avoimemmin ja tehokkaammin ja että huvilan saattaminen mahdollisimman laajaan käyttöön mahdollisimman ripeästi onnistuu. Olen pahoillani, että ylioppilaskunnan on tehtävä näin hieno päätös näin kamalan prosessin perusteella.
Aurinkoisia päiviä,
Matti
1. kesäkuuta 2006
Suojatievallankumous!
Autokoulussa oppii paitsi siirtämään monisatakiloista metallimöykkyä paikasta A paikkaan B, myös kaikenlaista ihan hyödyllistä liikenteestä. Tiesitkö esimerkiksi, että lain mukaan jalankulkijalla, joka on ylittämässä tai edes aikoo ylittää suojatien, on etuajo-oikeus? Kyllä kyllä, eli jalka suojatielle, ja autojen pitäisi pysähtyä. Pitäisi. Käytännössähän näin ei tietty ole, vaan peltihevoset porhaltavat usein hidastamatta kohti, ja pelko estää astumasta suojatielle. Parempi antaa autojen mennä ensin.
Niin ikään autokoulussa harjoitellaan nelipyöräpujottelua. Mutkitellaan muovitörppöjen lomitse. "Kuvittele että siinä on mummo koirineen", saattaa ajo-opettaja hihkaista. Ja siinähän sitten kuvittelet. Nasta lautaan ja väistöliike. Opetuksen mentaliteetti on osittain se, että jalankulkijat määritellään esteiksi, joihin ei saa osua tai tulee itku. Pelkoelementti jää vähemmälle huomiolle: vaikka porhaltaisit viittäkymppiä mummoasi kohti, sydäristä viis; riittää, kunhan vain et osu. Tämä heijastuu suoraan katuliikenteeseen.
Autojen mentaalinen ylivoima on myös kulttuurillinen asia. Helsinginkin kadut ovat alkaneet täyttyä oksettavista, lähinnä panssarivaunuja muistuttavista SUV-köntyksistä, joiden ekologinen jalanjälki on järjetön ja joiden sisuksissa usein boustailee yksi ainoa ihminen. Noh, vallan tuntua sekin tietysti – kuka saa eniten tuhoa aikaan. On vastatoimien aika.
Muutokset, mikäli edes mahdollisia, tapahtuvat hitaasti. Hitaissa muutoksissa kansalaisliikkeiden panos on aivan keskeisessä asemassa. Tarvitsemme liikkeen, joka pala palalta romuttaa autojen illusorisen ylivallan, ja joka valtaa kadut takaisin meille joille se kuuluu, joka tekee jalankulkijasta kuninkaan. Tarvitsemme uuden gandhilaisen liikkeen, jolla on rohkeutta ottaa oikeutensa ja astua suojatielle kohtitulevaa autoa uhmaten. Tarvitsemme Suojatievallankumouksen.
Niin ikään autokoulussa harjoitellaan nelipyöräpujottelua. Mutkitellaan muovitörppöjen lomitse. "Kuvittele että siinä on mummo koirineen", saattaa ajo-opettaja hihkaista. Ja siinähän sitten kuvittelet. Nasta lautaan ja väistöliike. Opetuksen mentaliteetti on osittain se, että jalankulkijat määritellään esteiksi, joihin ei saa osua tai tulee itku. Pelkoelementti jää vähemmälle huomiolle: vaikka porhaltaisit viittäkymppiä mummoasi kohti, sydäristä viis; riittää, kunhan vain et osu. Tämä heijastuu suoraan katuliikenteeseen.
Autojen mentaalinen ylivoima on myös kulttuurillinen asia. Helsinginkin kadut ovat alkaneet täyttyä oksettavista, lähinnä panssarivaunuja muistuttavista SUV-köntyksistä, joiden ekologinen jalanjälki on järjetön ja joiden sisuksissa usein boustailee yksi ainoa ihminen. Noh, vallan tuntua sekin tietysti – kuka saa eniten tuhoa aikaan. On vastatoimien aika.
Muutokset, mikäli edes mahdollisia, tapahtuvat hitaasti. Hitaissa muutoksissa kansalaisliikkeiden panos on aivan keskeisessä asemassa. Tarvitsemme liikkeen, joka pala palalta romuttaa autojen illusorisen ylivallan, ja joka valtaa kadut takaisin meille joille se kuuluu, joka tekee jalankulkijasta kuninkaan. Tarvitsemme uuden gandhilaisen liikkeen, jolla on rohkeutta ottaa oikeutensa ja astua suojatielle kohtitulevaa autoa uhmaten. Tarvitsemme Suojatievallankumouksen.
14. toukokuuta 2006
Vanhoja tuulahduksia Vanhalla
Aloittaessani muinoin kuluvan vuosituhannen ensi vuonna opintoni vietimme nyt jo harmaantuneiden ystävieni kanssa paljon aikaamme Vanhalla ylioppilastalolla. Siihen aikaan talolla järjestettiin monennäköistä toimintaa, joka omalta osaltani painottui paljolti perjantai- ja lauantai-iltoihin. Vanhalla tapasi aina paljon sekä opiskelu- että muita kavereita ja tutustui uusiin mukaviin ihmisiin. Noina kullanhohtoisina päivinä Kolmensepänaukiota kiertelevän satametrisen jonon läpäistyään pääsi pääsääntöisesti UniCardia vilauttamalla ilmaiseksi sisään tai vaihtoehtoisesti sai säilyttää vaatteitaan narikassa maksutta.
Sittemmin monet tapahtumat muuttivat muotoaan, kaupunkiin avattiin uusia ravintoloita ja partojemme harmaannuttua kenties kyllästyimme Vanhalla roikkumiseen. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut nostalgisesti kaivata noita kaukaisia päiviä, jolloin elämä oli vielä yksinkertaista ja tuoppi maksoi 15 markkaa. Erityisellä lämmöllä muistelen sitä väenpaljoutta, joka rakkaalla Vanhallamme yleensä oli.
Kuluneella viikolla olen ollut aistivinani tuulahduksia kaukaisesta nuoruudestani. Torstaina Dilemma ja Helmut järjestivät mahtavan indieillan, joka veti puoli salillista katsomaan Helsingin ylpeyksiä Superchristia ja Somaa sekä loistavaa soukkalaista Prologueta. Tapahtuma noteerattiin myös lehdistössä (HS 14.5.2006). Eilen HYY ja Condus panivat kävijämäärin mitattuna vielä paremmaksi ja onnistuivat houkuttelemaan lähes täyden salillisen väkeä ihailemaan hieman etabloituneempaa Tigerbombsia sekä eksentrisempiä Ristoa ja Kuusumun profeettaa.
Terveisiä kaikille paikalla olleille Maailmankaikkeudenpyöräläisille - Vanhalla vanha nuortui.
Helmutissa toimivilta tahoilta on kuulunut, että Vanhalla ollaan oltu kovasti kiinnostuneita uusista ajatuksista elävöittää talovanhusta ja tehdä siitä opiskelijoiden olohuone. Pitkään on tuntunut, että Vanhalla on kohderyhmäajattelu päässyt pahasti unohtumaan, löytyisikö se vihdoin. Onnea ja pitkää ikää niin Vanhalle kuin Helmutillekin!
3. toukokuuta 2006
Lingvistiaktivistit vaativat jotain
Myöhään vappuyönä 17 lingvistiaktivistia tunkeutui Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitokselle hulinoimaan. He ilmoittivat tarkoituksekseen Martti Vainion salaisen, fonetiikan tutkimukseen tarkoitetun makrilliviljelmän vapauttamisen. Tempaukseen kuului mm. Windows-koneiden taustakuvien vaihtamista ja polttopullonpyöritystä Fred Karlssonin huoneen oven edustalla. Kielipoliisi ei kuitenkaan suostunut puuttumaan asiaan.
Samana päivänä ympäri maailmaa pidettiin kaupunginlaajuisia mielenosoitusten vastaisia mielenosoituksia, joiden tavoitteena oli roskata ja oksentaa kaupungit siihen kuntoon että muiden mielenosoituksien pitäminen olisi käynyt mahdottomaksi. Ergatiivi.org -verkoston ydinjoukoksi itseään kutsuva Jouko (nimi muutettu) kiistää, että yleisen kieliteteen laitoksen tempauksella olisi mitään yhteyttä tähän. Hän kertoo koko tapahtuman lähteneen liikkeelle Turkka-tulostimen toimimattomuudesta. Osa lingvisteistä halusi säilyttää tulostimen, toiset taas halusivat laittaa A4-riisien väliin vaaleanpunaisia arkkeja. Suurin osa olisi kuitenkin vain halunnut valmistua edes joskus.
Chomsky suhtautui tapahtuneeseen asian vaatimalla rauhallisella hurinalla.
Samana päivänä ympäri maailmaa pidettiin kaupunginlaajuisia mielenosoitusten vastaisia mielenosoituksia, joiden tavoitteena oli roskata ja oksentaa kaupungit siihen kuntoon että muiden mielenosoituksien pitäminen olisi käynyt mahdottomaksi. Ergatiivi.org -verkoston ydinjoukoksi itseään kutsuva Jouko (nimi muutettu) kiistää, että yleisen kieliteteen laitoksen tempauksella olisi mitään yhteyttä tähän. Hän kertoo koko tapahtuman lähteneen liikkeelle Turkka-tulostimen toimimattomuudesta. Osa lingvisteistä halusi säilyttää tulostimen, toiset taas halusivat laittaa A4-riisien väliin vaaleanpunaisia arkkeja. Suurin osa olisi kuitenkin vain halunnut valmistua edes joskus.
Chomsky suhtautui tapahtuneeseen asian vaatimalla rauhallisella hurinalla.
29. huhtikuuta 2006
Kevätunelmia
Odotellessa, että Helsingin kadut puhdistetaan talven hiekasta, mieleen herää keväisiä unelmia kävelykeskustasta, jota emme kuulemma voi saada, koska sellaista ei mahdu ahtaaseen Helsinkiin (HS 4.4.2006).
Joidenkin arvioiden mukaan Helsingin kävelykeskusta on nimittäin kutakuinkin valmis, kun Keskuskatu muuttuu kävelykaduksi vuonna 2009. Sen jälkeen, mikäli asia autopuolueesta ja vaihtoehdottomuustaudista kärsivistä kaupungin johtavista virkamiehistä riippuu, kävelyaluetta laajennetaan enää vaihto- eli lehmänkaupoin: 334 miljoonan euron keskustatunneli meille, teille leveämpi jalkakäytävä Pohjoisesplanadille (ehkä). Kompromissina kaikille Kaivokadusta voidaan mahdollisesti tehdä joukkoliikennekatu, jos keskustatunneli rakennetaan. Sen enempää kävelytilaa ei Helsinkiin ole 2010-luvullakaan luvassa. Hurraa, se siitä ”laajasta kävelykeskustasta” (Wikipedia 29.4.2006).
Ylipäätään keskustatunnelin rakentamista ei voida perustella sillä, että se mahdollistaisi kävelykeskustan laajentamista. Jos väylä rakennetaan, on älyllisesti epärehellistä väittää, että 334 miljoonan euron investointia tehtäisiin muusta syystä, kuin siksi, että autoilusta halutaan tehdä Helsingissä entistä helpompaa.
Sen sijaan Yliopistonkadun sulkeminen yli vuodeksi autoilta – ja käytännössä myös kevyeltä liikenteeltä – on osoittanut, että kävelykeskustan laajentaminen ja autojen sujuvan kulun takaaminen eivät ole toisilleen vastakkaisia tavoitteita. Vastakkain ovat tosiasiassa virkamiesten luutuneet asenteet ja vähäautoiseen kaupunkilaiseen elämänmuotoon uskovien kaduntallaajien vaikutusmahdollisuudet.
Helsinkiläinen kunnallisdemokratia on huonoissa kantimissa, mikäli kuntapäättäjät uskovat sokeasti asioiden valmistelusta vastaavia virkamiehiä, jotka toitottavat kerta toisensa jälkeen, että kävelykeskusta on loistava tavoite, mutta käytännössä sitä on mahdoton toteuttaa. Keskustan kävelyaluetta voidaan helposti laajentaa tekemättä hallaa liike-elämälle tai vaikeuttamatta autoilua kohtuuttomasti. Sulkemalla Yliopistonkadun pysyvästi autoilta – kuten nyt on – kaupunki rauhoittaisi keskustakampuksen jalankulkualueeksi. Samalla Mikonkadun kävelyaluetta pitäisi jatkaa Yliopistonkadulta Kaisaniemenkadulle asti.
Autot löytävät aina itselleen korvaavan reitin. Opiskelijoiden soisi sen sijaan saavan kulkea Porthanian remontin valmistuttua vastedes sujuvasti yliopiston rakennusten välillä joutumatta alituisesti väistelemään laiskoja keski-ikäisiä miehiä, joiden mielestä 334 miljoonaa euroa on pikkusumma oman ”liikkumisensa” helpottamiseksi.
Hyvää vappua myös keski-ikäisille miehille.
Joidenkin arvioiden mukaan Helsingin kävelykeskusta on nimittäin kutakuinkin valmis, kun Keskuskatu muuttuu kävelykaduksi vuonna 2009. Sen jälkeen, mikäli asia autopuolueesta ja vaihtoehdottomuustaudista kärsivistä kaupungin johtavista virkamiehistä riippuu, kävelyaluetta laajennetaan enää vaihto- eli lehmänkaupoin: 334 miljoonan euron keskustatunneli meille, teille leveämpi jalkakäytävä Pohjoisesplanadille (ehkä). Kompromissina kaikille Kaivokadusta voidaan mahdollisesti tehdä joukkoliikennekatu, jos keskustatunneli rakennetaan. Sen enempää kävelytilaa ei Helsinkiin ole 2010-luvullakaan luvassa. Hurraa, se siitä ”laajasta kävelykeskustasta” (Wikipedia 29.4.2006).
Ylipäätään keskustatunnelin rakentamista ei voida perustella sillä, että se mahdollistaisi kävelykeskustan laajentamista. Jos väylä rakennetaan, on älyllisesti epärehellistä väittää, että 334 miljoonan euron investointia tehtäisiin muusta syystä, kuin siksi, että autoilusta halutaan tehdä Helsingissä entistä helpompaa.
Sen sijaan Yliopistonkadun sulkeminen yli vuodeksi autoilta – ja käytännössä myös kevyeltä liikenteeltä – on osoittanut, että kävelykeskustan laajentaminen ja autojen sujuvan kulun takaaminen eivät ole toisilleen vastakkaisia tavoitteita. Vastakkain ovat tosiasiassa virkamiesten luutuneet asenteet ja vähäautoiseen kaupunkilaiseen elämänmuotoon uskovien kaduntallaajien vaikutusmahdollisuudet.
Helsinkiläinen kunnallisdemokratia on huonoissa kantimissa, mikäli kuntapäättäjät uskovat sokeasti asioiden valmistelusta vastaavia virkamiehiä, jotka toitottavat kerta toisensa jälkeen, että kävelykeskusta on loistava tavoite, mutta käytännössä sitä on mahdoton toteuttaa. Keskustan kävelyaluetta voidaan helposti laajentaa tekemättä hallaa liike-elämälle tai vaikeuttamatta autoilua kohtuuttomasti. Sulkemalla Yliopistonkadun pysyvästi autoilta – kuten nyt on – kaupunki rauhoittaisi keskustakampuksen jalankulkualueeksi. Samalla Mikonkadun kävelyaluetta pitäisi jatkaa Yliopistonkadulta Kaisaniemenkadulle asti.
Autot löytävät aina itselleen korvaavan reitin. Opiskelijoiden soisi sen sijaan saavan kulkea Porthanian remontin valmistuttua vastedes sujuvasti yliopiston rakennusten välillä joutumatta alituisesti väistelemään laiskoja keski-ikäisiä miehiä, joiden mielestä 334 miljoonaa euroa on pikkusumma oman ”liikkumisensa” helpottamiseksi.
Hyvää vappua myös keski-ikäisille miehille.
24. huhtikuuta 2006
opintorahaa
Huomenna juhlitaan opintorahan 14-v synttäreitä päärakennuksen aulassa klo 11-14. Tulkaa kaikki paikalle! Paikalla pientä purtavaa, mahdollisuus allekirjoittaa adressi (myös www.opintoraha.fi, jossa paljon lisätietoa aiheesta), limbota ja kuunnella klo 12 HYYn hallituksen pj:n puhe.
On aika vihdoin saada opintorahaan tasokorotus, joka mahdollistaisi paremmin täysipäiväisen opiskelun. HYYssä ollaan viime aikoina työskennelty paljon projektin eteen ja tällä viikolla (valtakunnallisella opintorahaviikolla) on tarkoitus tehdä kampanja tunnetuksi opiskelijoiden keskuudessa. Materiaalia (rintamerkkejä, makaroonia jne.) jaetaan kaikilla kampuksilla ja Vanhalla roikkuu hieno banderolli.
Puoluejohtaijien mukaan puolueista Vasemmistoliitto, Vihreät, Kristillisdemokraatit, RKP ja Kokoomus ovat korotuksen kannalla. Vasemmistoliitossa ollaan tehty asiasta lakialoite. Demarit ja Keskusta ovat sitä mieltä, että tällä vaalikaudella asialle (opiskelijoiden toimeentulolle eli ainakin ateriatuelle, lainalle ja asumislisälle) on tehty jo tarpeeksi. SYL, Samok ja monet muut opiskelijajärjestöt ovat eri mieltä.
On aika vihdoin saada opintorahaan tasokorotus, joka mahdollistaisi paremmin täysipäiväisen opiskelun. HYYssä ollaan viime aikoina työskennelty paljon projektin eteen ja tällä viikolla (valtakunnallisella opintorahaviikolla) on tarkoitus tehdä kampanja tunnetuksi opiskelijoiden keskuudessa. Materiaalia (rintamerkkejä, makaroonia jne.) jaetaan kaikilla kampuksilla ja Vanhalla roikkuu hieno banderolli.
Puoluejohtaijien mukaan puolueista Vasemmistoliitto, Vihreät, Kristillisdemokraatit, RKP ja Kokoomus ovat korotuksen kannalla. Vasemmistoliitossa ollaan tehty asiasta lakialoite. Demarit ja Keskusta ovat sitä mieltä, että tällä vaalikaudella asialle (opiskelijoiden toimeentulolle eli ainakin ateriatuelle, lainalle ja asumislisälle) on tehty jo tarpeeksi. SYL, Samok ja monet muut opiskelijajärjestöt ovat eri mieltä.
21. huhtikuuta 2006
Mä vaan edaan!
Huh, nyt se on ohi. Ilmeisesti muutkin huoahtavat helpotuksesta ja lepäävät jossain nurkissaan, kun INBOX ei ole vielä tulvinut yli. Yleensä siinä klo 14:n korvilla spådet tursuavat jo ulos kaiuttimistakin, jos niitä ei raakkaa kovalla kädellä pois.
Eilinen edustajiston kokous sujui - no, sanoisinko nyt mukavasti? Päätoimittajavalintojakaan ei pyöritelty kahta kierrosta enempää. Itse odotin jonkinlaista 3. kierroksen 31-29-trilleriä. Kandidaateista täytyy sanoa sen verran, että Ylkkärin täytyy olla the lehti nuorelle suomalaiselle toimittajalle. Vai osaako joku heittää esiin muita muodollisesti yhtä päteviä ehdokkaita kuin nuo yhdeksän? Loistokasta päästä valitsemaan joukosta primus inter pares, se hivelee turhamaista sieluani ja samalla huumaava vallan tunne aiheuttaa ihanaa kutinaa varpaanpäissä ihon ollessa jänskästi kananlihalla.
Vihdoinkin tiedän miltä tuntuu olla aidon sitoutumaton ja saada aina tahtonsa läpi. Olen ymmärtänyt jotain syvempää, tavoittanut opiskelijapoliittisen gnosiksen, tiputtanut ostrakismoksen pyhään valkoiseen hattuun ja saanut Johannes Kostajalta oranssin tiekartan kaikkein salatuimpaan. Löytänen sieltä Pyhän graalin maljan. Suomeksi sanottuna vappuaattona keskustoimistolla ilmaista viinaa opiskelijaeliitille, proleopiskelijat ja haalarijengi älkää vaivautuko ja pysykää vitun kaukana Perunatorilta. Äänestää toki pitää. Mua. Tiedän jotain, joka sankariroolit romuttaa.
Palattuani demiurgin sylistä maan pinnalle ja takaisin musiikkisalin takariville, alkoi esityslistan kiinnostavin kohta: "13. Muut asiat". Käsitin aluksi väärin ja ostin varmuudeksi alhaalta tuopin Hampusta. Sattuma korjasi ohrasatoaan, ja tämä osoittautui kuitenkin oivaksi valinnaksi rock-uskottavuuden kannalta. Lieneekö juuri tuon mallaslasin ansiota, tiedä häntä, mutta bändikämppä-ponsi ei joutunut tavallisuudesta poiketen laskentatoimen kyynikkojen raadeltavaksi ja tuhoontuomittu lähetyssaarnaajannekin sai hymyn huulilleen. Ilmeisesti 58-1 (yksi poissa, ujosteli) äänestystulos repi jatkossakin pahimmiltakin kulttuurinvihaajilta hampaat suusta. Ja saman tien äänestyksen jälkeen alkoi perinteinen: "No vitsi, ois pitäny tajuu pyytää sit kuus ko se meni noin läpi". Niinpä, miksei vaikka samalla 12... Virheistä voi myös oppia. On jopa välillä pakko, vaikka se olisi hiukan kiusallista.
Tajusimme siis viime hetkellä ottaa pois tajunnan atomeiksi räjäyttävän 1,7%-ehdotuksen, ja korvata sen hät' hätää seinästä repäistyllä 0,7%-ponnella. Ponnen esittelyn jälkeen kuultiin nousuveden mukana jonkinlainen poikkitaiteellinen runomukaelma siitä, miten uusliberalismi ja yksilönvapaus kohtaaat HYYssä. "Kuin laivat yössä", jos sallitte minun jatkaa ajatusaihiota. Yksinäisten hätähuutoja olemme tottuneet kuulemaan. Ja toivottavasti myös tämän ponnen myötä tulevaisuudessa auttamaan. Läpi meni, ja jos en aivan väärässä ole, niin 42-12. Ai niin, ne tyhjät vielä. Ai niin, "ei ne ole ääniä" - W. Rydman
Toisin sanoen: Hyvä 1 - Ei-niin-hyvä 0. Maalintekijänä Maailmanpyörien salaliitto. Syöttäjiksi tarjotui jo niin monta, että tuomarilla oli hankaluuksia pöytäkirjansa kanssa.
Puheenjohtajan lopetettua kokouksen menin alas, onnittelin voittajaa, lohdutin vähemmän voittanutta, seurasin lahjattomien verkostoitumista, juttelin tuttujen ja tuntemattomien kanssa, kuulin monta mojovaa poliittista juorua (kyllä, sinustakin) ja menin lopuksi uuden medianomenklatuuran kanssa pizzalle hienostokaupunginosaan. Kyllä aamulla kelpasi mennä kahdeksaksi töihin.
Pertti Neumannin hengessä, Reiman taideproosan innoittamana
Ta ta,
Blither Lussett
Ai niin, hyvää kesää. Syksyllä taas näissä merkeissä.
Eilinen edustajiston kokous sujui - no, sanoisinko nyt mukavasti? Päätoimittajavalintojakaan ei pyöritelty kahta kierrosta enempää. Itse odotin jonkinlaista 3. kierroksen 31-29-trilleriä. Kandidaateista täytyy sanoa sen verran, että Ylkkärin täytyy olla the lehti nuorelle suomalaiselle toimittajalle. Vai osaako joku heittää esiin muita muodollisesti yhtä päteviä ehdokkaita kuin nuo yhdeksän? Loistokasta päästä valitsemaan joukosta primus inter pares, se hivelee turhamaista sieluani ja samalla huumaava vallan tunne aiheuttaa ihanaa kutinaa varpaanpäissä ihon ollessa jänskästi kananlihalla.
Vihdoinkin tiedän miltä tuntuu olla aidon sitoutumaton ja saada aina tahtonsa läpi. Olen ymmärtänyt jotain syvempää, tavoittanut opiskelijapoliittisen gnosiksen, tiputtanut ostrakismoksen pyhään valkoiseen hattuun ja saanut Johannes Kostajalta oranssin tiekartan kaikkein salatuimpaan. Löytänen sieltä Pyhän graalin maljan. Suomeksi sanottuna vappuaattona keskustoimistolla ilmaista viinaa opiskelijaeliitille, proleopiskelijat ja haalarijengi älkää vaivautuko ja pysykää vitun kaukana Perunatorilta. Äänestää toki pitää. Mua. Tiedän jotain, joka sankariroolit romuttaa.
Palattuani demiurgin sylistä maan pinnalle ja takaisin musiikkisalin takariville, alkoi esityslistan kiinnostavin kohta: "13. Muut asiat". Käsitin aluksi väärin ja ostin varmuudeksi alhaalta tuopin Hampusta. Sattuma korjasi ohrasatoaan, ja tämä osoittautui kuitenkin oivaksi valinnaksi rock-uskottavuuden kannalta. Lieneekö juuri tuon mallaslasin ansiota, tiedä häntä, mutta bändikämppä-ponsi ei joutunut tavallisuudesta poiketen laskentatoimen kyynikkojen raadeltavaksi ja tuhoontuomittu lähetyssaarnaajannekin sai hymyn huulilleen. Ilmeisesti 58-1 (yksi poissa, ujosteli) äänestystulos repi jatkossakin pahimmiltakin kulttuurinvihaajilta hampaat suusta. Ja saman tien äänestyksen jälkeen alkoi perinteinen: "No vitsi, ois pitäny tajuu pyytää sit kuus ko se meni noin läpi". Niinpä, miksei vaikka samalla 12... Virheistä voi myös oppia. On jopa välillä pakko, vaikka se olisi hiukan kiusallista.
Tajusimme siis viime hetkellä ottaa pois tajunnan atomeiksi räjäyttävän 1,7%-ehdotuksen, ja korvata sen hät' hätää seinästä repäistyllä 0,7%-ponnella. Ponnen esittelyn jälkeen kuultiin nousuveden mukana jonkinlainen poikkitaiteellinen runomukaelma siitä, miten uusliberalismi ja yksilönvapaus kohtaaat HYYssä. "Kuin laivat yössä", jos sallitte minun jatkaa ajatusaihiota. Yksinäisten hätähuutoja olemme tottuneet kuulemaan. Ja toivottavasti myös tämän ponnen myötä tulevaisuudessa auttamaan. Läpi meni, ja jos en aivan väärässä ole, niin 42-12. Ai niin, ne tyhjät vielä. Ai niin, "ei ne ole ääniä" - W. Rydman
Toisin sanoen: Hyvä 1 - Ei-niin-hyvä 0. Maalintekijänä Maailmanpyörien salaliitto. Syöttäjiksi tarjotui jo niin monta, että tuomarilla oli hankaluuksia pöytäkirjansa kanssa.
Puheenjohtajan lopetettua kokouksen menin alas, onnittelin voittajaa, lohdutin vähemmän voittanutta, seurasin lahjattomien verkostoitumista, juttelin tuttujen ja tuntemattomien kanssa, kuulin monta mojovaa poliittista juorua (kyllä, sinustakin) ja menin lopuksi uuden medianomenklatuuran kanssa pizzalle hienostokaupunginosaan. Kyllä aamulla kelpasi mennä kahdeksaksi töihin.
Pertti Neumannin hengessä, Reiman taideproosan innoittamana
Ta ta,
Blither Lussett
Ai niin, hyvää kesää. Syksyllä taas näissä merkeissä.
19. huhtikuuta 2006
Innovaatio on passé
Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa otti viimesyksyisessä avajaispuheessaan esille ajatuksen suomalaisesta innovaatioyliopistosta: Teknillinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu sekä Taideteollinen korkeakoulu tulisi yhdistää. Saataisiin ennenkuulumaton superyliopisto, joka mullistaisi koko kansainvälisen korkeakoulukentän! Raah! Paitsi että tämäntyylisiä innovaatioyliopistoja pulpahtelee maailmalla kuin sieniä sateella jo ilman Suomeakin.
Sotamaan idea sai absurdeja mittasuhteita, kun Helsingin sanomat uutisoivat, että rakenneuudistuspaperi esittäisikin Taideteollisen korkeakoulun pilkkomista kahtia. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ja kaikki joukolla tulta sammuttamaan.
Noh, esitys oli lopulta maltillisempi ja päätyi korostamaan yliopistojen yhteistyön syventämistä. Hyvä näin. Opetusministeriön himo saada aikaan säästöjä (??) tuskin kuitenkaan tästä kyltyy, vaan muutoksia on odotettavissa lisää. Mutta KY:ssä jaksetaan yhä vauhkota innovaatioyliopiston autuaallisuudesta mantranomaisuuteen asti. Teekkaritkin ehtivät jo maiskuttella pieniä karvaisia huuliaan. Heitä Taikin paloittelu ei olisi haitannut, päinvastoin.
Me muotitietoiset, fashionin aallonharjalla rastastavat taikkilaiset kuitenkin tiedämme, että innovaatio on passé. Luovuus? So five minutes ago. Konsultoinnin ja yritysten sloganeissa, strategioissa ja annissa innovaatio on jälleen korvautumassa tuloksella. Luovuuteen, ajatuspääomaan ja sisältöihin on kyllästytty, on jälleen aika actionin: tehokkuutta ja suorittamista kehiin.
Mitä siis seuraavaksi?
Tulosyliopisto.
Sotamaan idea sai absurdeja mittasuhteita, kun Helsingin sanomat uutisoivat, että rakenneuudistuspaperi esittäisikin Taideteollisen korkeakoulun pilkkomista kahtia. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ja kaikki joukolla tulta sammuttamaan.
Noh, esitys oli lopulta maltillisempi ja päätyi korostamaan yliopistojen yhteistyön syventämistä. Hyvä näin. Opetusministeriön himo saada aikaan säästöjä (??) tuskin kuitenkaan tästä kyltyy, vaan muutoksia on odotettavissa lisää. Mutta KY:ssä jaksetaan yhä vauhkota innovaatioyliopiston autuaallisuudesta mantranomaisuuteen asti. Teekkaritkin ehtivät jo maiskuttella pieniä karvaisia huuliaan. Heitä Taikin paloittelu ei olisi haitannut, päinvastoin.
Me muotitietoiset, fashionin aallonharjalla rastastavat taikkilaiset kuitenkin tiedämme, että innovaatio on passé. Luovuus? So five minutes ago. Konsultoinnin ja yritysten sloganeissa, strategioissa ja annissa innovaatio on jälleen korvautumassa tuloksella. Luovuuteen, ajatuspääomaan ja sisältöihin on kyllästytty, on jälleen aika actionin: tehokkuutta ja suorittamista kehiin.
Mitä siis seuraavaksi?
Tulosyliopisto.
17. huhtikuuta 2006
Päätoimittajajännitystä
Hyvää pääsiäistä, pitänee avata oma bloggailu Villiviiniin.
Seuraava edari on äärimmäisen mielenkiintoinen, toisaalta edarisitsien aiheuttaman rajun morkkiksen takia saapunen paikalle pukeutuneena burkhaan.
Näyttää siltä, että päätoimittajavalinta ei ole politisoitunut eikä klikkiytynyt.
Tietenkin päätoimittajan arvomaailma kiinnostaa, mutta missään haastatteluissa ei ole ymmärtääkseni menty aiempina vuosina tapahtuneisiin ylilyönteihin, ja prosessi on ollut hyymeingiksi ihan siisti. Jengiä ovat kiinnostaneet lähinnä hakijoiden visiot lehdestä, niinkuin pitääkin. Mua jännittää torstai: on ihan avointa, kuka tulee valituksi.
Seuraava edari on äärimmäisen mielenkiintoinen, toisaalta edarisitsien aiheuttaman rajun morkkiksen takia saapunen paikalle pukeutuneena burkhaan.
Näyttää siltä, että päätoimittajavalinta ei ole politisoitunut eikä klikkiytynyt.
Tietenkin päätoimittajan arvomaailma kiinnostaa, mutta missään haastatteluissa ei ole ymmärtääkseni menty aiempina vuosina tapahtuneisiin ylilyönteihin, ja prosessi on ollut hyymeingiksi ihan siisti. Jengiä ovat kiinnostaneet lähinnä hakijoiden visiot lehdestä, niinkuin pitääkin. Mua jännittää torstai: on ihan avointa, kuka tulee valituksi.
13. huhtikuuta 2006
Edarisitsit
HYYn edustajisto kokoontui eilen Vanhan ylioppilastalon Musiikkisaliin hieman tavallista epävirallisemmissa merkeissä. Kyseessä olivat puheenjohtaja Walter Rydmanin järjestämät sitsit, joiden tarkoituksena oli tutustuttaa edustajiston jäseniä toisiinsa.
Nämä olivat ensimmäiset sitsit, joihin itse osallistuin. Tilaisuus oli varsin epämuodollinen ja poikkesi vierustoverini Maija Jäppisen mukaan huomattavasti tavanomaisesta sitsikaavasta. Ohjelmassa oli monien iloksi silti varsin paljon laulua ja muuta perinteistä yhteishengen kohottamista, josta olin tähän asti jäänyt paitsi.
Uskon, etten ollut ainoa, joka viihtyi juhlassa mainiosti, vaikka omaan makuuni laulamista olikin hieman liikaa. Ihmettelin jopa ajoittain, milloin ihmisten on tarkoitus tutustua toisiinsa, jos koko ajan veisataan yhteislaulua. Asia selvisi kokemattomalle akateemisiin juhliin osallistujalle loppuillasta – jatkoillahan sitä tietysti varsinaisesti tehdään tuttavuutta. Lempinimiä Majava ja Hilleri tuskin keksittäisiin edustajiston kokouksessa budjettikehyksestä väännettäessä. Erästä ainejärjestöjen edustajaa puolestaan rekrytoitiin aktiivisesti jäseneksi Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liittoon, kun taas vastaavasti erästä neljännen vuoden hyviläistä opiskelijaa houkuteltiin Wiipurilaiseen osakuntaan fuksiksi.
Uskon, että juhlatilaisuudella oli paljon myönteisiä vaikutuksia edustajien väliselle kanssakäymiselle. Oli hienoa, että jäätä saatiin rikottua joukolla. Toivon, että tutustuminen edesauttaa yhteistyön tekemistä ryhmien välillä koko edustajistokauden ajan.
Kuten asiaan kuuluu, juhliin osallistujat maksoivat kulut suurimmaksi osaksi itse.
Nämä olivat ensimmäiset sitsit, joihin itse osallistuin. Tilaisuus oli varsin epämuodollinen ja poikkesi vierustoverini Maija Jäppisen mukaan huomattavasti tavanomaisesta sitsikaavasta. Ohjelmassa oli monien iloksi silti varsin paljon laulua ja muuta perinteistä yhteishengen kohottamista, josta olin tähän asti jäänyt paitsi.
Uskon, etten ollut ainoa, joka viihtyi juhlassa mainiosti, vaikka omaan makuuni laulamista olikin hieman liikaa. Ihmettelin jopa ajoittain, milloin ihmisten on tarkoitus tutustua toisiinsa, jos koko ajan veisataan yhteislaulua. Asia selvisi kokemattomalle akateemisiin juhliin osallistujalle loppuillasta – jatkoillahan sitä tietysti varsinaisesti tehdään tuttavuutta. Lempinimiä Majava ja Hilleri tuskin keksittäisiin edustajiston kokouksessa budjettikehyksestä väännettäessä. Erästä ainejärjestöjen edustajaa puolestaan rekrytoitiin aktiivisesti jäseneksi Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liittoon, kun taas vastaavasti erästä neljännen vuoden hyviläistä opiskelijaa houkuteltiin Wiipurilaiseen osakuntaan fuksiksi.
Uskon, että juhlatilaisuudella oli paljon myönteisiä vaikutuksia edustajien väliselle kanssakäymiselle. Oli hienoa, että jäätä saatiin rikottua joukolla. Toivon, että tutustuminen edesauttaa yhteistyön tekemistä ryhmien välillä koko edustajistokauden ajan.
Kuten asiaan kuuluu, juhliin osallistujat maksoivat kulut suurimmaksi osaksi itse.
12. huhtikuuta 2006
Hyvä olla HyVissä
Juuri nyt tuntuu todella hienolta olla Vihreä. Monet ylioppilaskunnassamme tavoittelemistamme asioista tuntuvat olevan saamassa hiljalleen tuulta purjeisiinsa. Vihreille läheiset asiat, kuten vegaanien ja kasvissyöjien huomioiminen UniCafessa sekä ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöhön käyttämien määrärahojen lisääminen, ovat monista merkeistä päätellen edistymässä.
Olemme lisäksi saaneet Markuksen ansiosta oman blogin.
Pikkulinnut ovat laulaneet monien muidenkin kuin Vihreiden suhtautuvan myönteisesti kehitysyhteistyöhön käytettävien rahojen korottamiseen 0,7 prosenttiin HYYn toimintatalouden budjetista lähitulevaisuudessa.
UniCafen on tarkoitus kiinnittää vastedes vegaani- ja kasvissyöjäasiakkaisiinsa enemmän huomiota. Sähköpostilistallamme voi parhaillaan kertoa toiveistaan siitä, miten UniCafe voisi palvella heitä nykyistä paremmin. Ehdotuksia voi luonnollisesti kirjoittaa halutessaan myös tänne. Samalla uutiset kertovat, että Suomesta tuli viime vuonna maailman nopeimmin kasvava Reilun kaupan markkina. Tuotteiden myynti tuplaantui, mikä tarkoittaa, että jokainen suomalainen osti Reilun kaupan tuotteita keskimäärin 2,50 eurolla. Kasvun varaa on siis edelleen reilusti!
Myös Ylioppilaslehden päätoimittajan valinta on HYYn Vihreille mieluisaa puuhaa: yhdeksästä päätoimittajaehdokkaasta seitsemän mainitsi yhtenä lempipoliitikkonaan vihreän henkilön. Heidi Hautalan ja Osmo Soininvaaran lisäksi mainittiin kolme Vihreään Liittoon kuulumatonta poliitikkoa – Tarja Halonen, Seppo Kääriäinen ja Urho Kaleva Kekkonen. Ryhmämme voikin tyytyväisenä unohtaa tämän asian kohdalla politiikan ja keskittyä puhtaasti olennaiseen, eli pätevimmän mahdollisen päätoimittajan valitsemiseen Ylioppilaslehdelle. Tehtävä on kuitenkin muuten vaikea, sillä hakijoiden taso on erittäin korkea. On harmillista, että vain yhdestä heistä voi tulla lehden päätoimittaja.
>Vihreät eivät luonnollisestikaan ole tavoitteineen yksin. Esimerkiksi kehitysyhteistyö on varmasti ylioppilaskuntamme jäsenistä suurimman osan mielestä suotavaa. Muissa ryhmissä on aina ollut poliittisesta kannasta ja sitoutumuksen asteesta riippumatta paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet kehitysyhteistyön lisäämisen ylioppilaskunnallemme luontevaksi, edistykselliseksi toiminnaksi.
Ylioppilaskunnassamme Vihreiden tavoittelemia asioita on helppo kannattaa. Niiden myötä massiivisen koneiston pieniä, ruosteisia hammasrattaita saadaan vaihdettua uusiin, paremmin toimiviin osiin. Vaikka koko aparaattia ei saada kerralla uusittua, yksittäiset parannukset tekevät HYYstä pikku hiljaa miellyttävämmän opiskelu- ja elinympäristön meille kaikille. Kun aikanaan lähdemme HYYstä suureen maailmaan, voimme kaikki viedä yhdessä kehittämiämme toiminta- ja ajatusmalleja mukanamme ja siten osaltamme auttaa koko yhteiskuntaa eteenpäin.
Olemme lisäksi saaneet Markuksen ansiosta oman blogin.
Pikkulinnut ovat laulaneet monien muidenkin kuin Vihreiden suhtautuvan myönteisesti kehitysyhteistyöhön käytettävien rahojen korottamiseen 0,7 prosenttiin HYYn toimintatalouden budjetista lähitulevaisuudessa.
UniCafen on tarkoitus kiinnittää vastedes vegaani- ja kasvissyöjäasiakkaisiinsa enemmän huomiota. Sähköpostilistallamme voi parhaillaan kertoa toiveistaan siitä, miten UniCafe voisi palvella heitä nykyistä paremmin. Ehdotuksia voi luonnollisesti kirjoittaa halutessaan myös tänne. Samalla uutiset kertovat, että Suomesta tuli viime vuonna maailman nopeimmin kasvava Reilun kaupan markkina. Tuotteiden myynti tuplaantui, mikä tarkoittaa, että jokainen suomalainen osti Reilun kaupan tuotteita keskimäärin 2,50 eurolla. Kasvun varaa on siis edelleen reilusti!
Myös Ylioppilaslehden päätoimittajan valinta on HYYn Vihreille mieluisaa puuhaa: yhdeksästä päätoimittajaehdokkaasta seitsemän mainitsi yhtenä lempipoliitikkonaan vihreän henkilön. Heidi Hautalan ja Osmo Soininvaaran lisäksi mainittiin kolme Vihreään Liittoon kuulumatonta poliitikkoa – Tarja Halonen, Seppo Kääriäinen ja Urho Kaleva Kekkonen. Ryhmämme voikin tyytyväisenä unohtaa tämän asian kohdalla politiikan ja keskittyä puhtaasti olennaiseen, eli pätevimmän mahdollisen päätoimittajan valitsemiseen Ylioppilaslehdelle. Tehtävä on kuitenkin muuten vaikea, sillä hakijoiden taso on erittäin korkea. On harmillista, että vain yhdestä heistä voi tulla lehden päätoimittaja.
>Vihreät eivät luonnollisestikaan ole tavoitteineen yksin. Esimerkiksi kehitysyhteistyö on varmasti ylioppilaskuntamme jäsenistä suurimman osan mielestä suotavaa. Muissa ryhmissä on aina ollut poliittisesta kannasta ja sitoutumuksen asteesta riippumatta paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet kehitysyhteistyön lisäämisen ylioppilaskunnallemme luontevaksi, edistykselliseksi toiminnaksi.
Ylioppilaskunnassamme Vihreiden tavoittelemia asioita on helppo kannattaa. Niiden myötä massiivisen koneiston pieniä, ruosteisia hammasrattaita saadaan vaihdettua uusiin, paremmin toimiviin osiin. Vaikka koko aparaattia ei saada kerralla uusittua, yksittäiset parannukset tekevät HYYstä pikku hiljaa miellyttävämmän opiskelu- ja elinympäristön meille kaikille. Kun aikanaan lähdemme HYYstä suureen maailmaan, voimme kaikki viedä yhdessä kehittämiämme toiminta- ja ajatusmalleja mukanamme ja siten osaltamme auttaa koko yhteiskuntaa eteenpäin.
29. maaliskuuta 2006
Villiviini alkaa kasvaa
Villiviini on HYYn Vihreiden blogi — tiedotus- ja keskustelukanava. Blogientryjen kirjoittajina toimivat hyviläiset ja kommentoida voi kuka tahansa.
Tätä kirjoittaessani blogi on yhä testausvaiheessa ja kirjoittajalista vasta rakentumassa. Jos haluat kirjoittajaksi blogiin, mikä olisi varsin tervetullutta, luo ensin tunnus Bloggeriin. Hihkaise sitten kommenti tähän kirjoitukseen tai ota suoraan yhteyttä allekirjoittaneeseen niin lisään sinut ryhmään!
Tätä kirjoittaessani blogi on yhä testausvaiheessa ja kirjoittajalista vasta rakentumassa. Jos haluat kirjoittajaksi blogiin, mikä olisi varsin tervetullutta, luo ensin tunnus Bloggeriin. Hihkaise sitten kommenti tähän kirjoitukseen tai ota suoraan yhteyttä allekirjoittaneeseen niin lisään sinut ryhmään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
