Näytetään tekstit, joissa on tunniste Politiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Politiikka. Näytä kaikki tekstit

4. syyskuuta 2009

Liityin Villiviinin kirjoittajaksi

Moikka kaikki! Liityin tänään Villiviiniin kirjoittajaksi. Ensimmäinen juttuni käsittelee suhtautumista yleisesti politiikkaan ja erityisesti opiskelijapolitiikkaan.

Keskustelin lääkiksen asuntolan saunalla muiden opiskelijoiden kanssa tässä äskettäin, kun siellä oli uusien opiskelijoiden hullutuksia, sauna ja ryyppäjäiset käynnissä. Kaverini tuli utelemaan HYY-asioista ja oli vähän kiinnostunut lähtemään ehdolle. Hän kysyi, minkä verran HYY:n vihreät ovat kytköksissä Valtioneuvostossa toimivaan vihreään puolueeseen, jonka toimintaan ei ollut niin tyytyväinen. Kysyi myös ajankäytöstä ja siitä, onko edarissa olo palkitsevaa. Ja oli kiinnostunut siitä, miten HYY:n vihreät sijoittuvat vasemmisto-oikeisto-akselilla.

Enpä ollut tullut ajatelleeksi mitään vasemmistoa tai oikeistoa. Minusta kyseessä ovat satoja vuosia vanhat asetelmat jotka tulisi jo unohtaa. Minusta perinteinen oikeisto on pelkkää arvokonservatismia, populismia ja pääoman puolustamista, vasemmistossa on jotain itua ja puolestaa nykyaikana populismia on erityisesti sellaisissa rasismipuolueissa kuin persut. Sen sijaan vihreät ovat ainakin tavanneet tuoda raikkaita tuulahduksia tulevaisuutta ajatellen. Sitä voisi luonnehtia liberaaliudeksi. Toki on muutakin liberalismia, joista talousliberalismi ahdistaa ainakin minua. Tarkoitan siis sellaista uusliberalismiksikin kutsuttua ajatusta, että liike-elämä voisi toimia kaikilla mahdollisilla yhteiskunnan aloilla ja että mm. valtio voidaan supistaa mahdollisimman pieneen budjettiin, joka lähinnä palvelee isoja firmoja.

Arvostelimme muitakin eduskuntapuolueita. Kokoomus nyt tunnetaan savupiipunhalauksista ja koti-uskonto-isänmaa-fraaseistaan. Demarit eivät oikein tunnu saavan asioita aikaiseksi. Ja viime aikoina hallituspuolue vihreätkin on alkanut vajota eduskunnan hegemoniaan.

Onneksi HYY:n vihreät voi kannattaa omaa lippuaan riippumattomammin. Ja meillä on mahdollisuus muuttaa ylioppilaskunnan luutuneita ja epätasa-arvoisia käytäntöjä. Ehkäpä kaverini lähtee mukaan ja voimme pitää yhdessä vaalikojua. Ajatuksena on rempata pyöriä, tarjota olutta ja kasvisruokaa (kotipullia tai sämpylöitä :-) Siinä sivussa voisi puhua tavan opiskelijoiden kanssa politiikasta tai vähän muustakin.


On tylsää, että ihmiset politiikasta puhuessaan turvautuvat vanhaan retoriikkaan ja pelkistettyihin ajatuskulkuihin. Sellaisiin, että

"minä olen vihreä -> vihreät ovat hallituksessa -> asiat ovat hyvin" tai että

"maahanmuutto on ongelma -> kielletään se" tai että

"haluan lobata typeriä kansalaisia asiassa se ja se -> alan mustamaalata vastapuolta mainostoimiston kehittämillä typerillä fraaseilla" tai että

"kansalaisia ei kuitenkaan kiinnosta politiikka -> voimme ihan hyvin sopia asiasta ensin ja järjestää äänestyksen vasta sitten".


Politiikan pitäisi olla ihan helppo juttu ilman salakamareiden kähmintää ja etukäteen tehtyjä mattivanhas-päätöksiä. Sitä helpottaisi, jos asioista puhuttaisiin tosi nimillä eikä kaunistelluilla väännöksillä. Lääketiedettä on helpottanut huimasti, kun vanhaa kangistunutta nimistöä on uudistettu. Miksei politiikkaa harrasteta tieteelliseltä kannalta, miksi se on niin mystistä? Mikä ihmisissä on vikana, kun he ajattelevat niin pelkistäen ja juntisti yksinkertaistaen? Onko se vain geneettistä? Toivottavasti uusi kausi edarissa alkaa yhteistyön mutta avoimuuden hengessä!

15. huhtikuuta 2009

Vihreä salonki 21.4.09 klo 19 Café Fannyssa

HYYn Vihreät järjestävät tiistaina 21.4.2009 keskustelutilaisuuden eurooppalaisen koulutuspolitiikan uusista tuulista.

Paikalla vihreät eurovaaliehdokkaat Emma Kari, Touko Aalto ja Jyrki Kasvi. Keskustelua koulutuksesta ja europolitiikasta juontaa Rita Jailo.

Tarjolla kasviskeittoa, musaa ja hyvää kevättunnelmaa Koffin puiston eteerisessä Café Fannyssa kello 19 alkaen.

Tervetuloa!

4. syyskuuta 2008

Keskustelutilaisuus pyöräilypolitiikasta

Tervetuloa todella kovatasoiseen keskustelutilaisuuteen pyöräilypolitiikasta tiistaina 9.9.2008 klo 18-20 Uudella Ylioppilastalolla Aurora-salissa (Mansku 5 B 3. krs, käynti luontaistuotekaupan viereisestä ovesta).

Paremmmin pyörivää maailmaa kehittelemässä mm. Petri Sipilä, Helsingin Polkupyöräilijät ry:n puheenjohtaja ja Antero Naskila Helsingin kaupungin liikenneinsinööri. Puhetta johtaa kaupunginvaltuutettu Kimmo Helistö. Paikalla vihreitä päättäjiä mm. kaupunkisuunnittelu-, rakennus-, joukkoliikenne-, liikunta- ja yleisten töiden lautakunnista, sekä aktiivisia vihreitä pyöräilynedistäjiä.

Keskustelua mm. seuraavista teemoista:
• Miten kauniit juhlapuheet ja tavoitteet pyöräilyn kaksinkertaistamisesta Helsingissä siirretään osaksi kaupungin päivittäistä päätöksentekoa ja toimintaa.
• Kekseliäät ja rohkeat pyöräilyverkosto suunnitelmat: Miten tuotamme todella pyöräilyä tukevan kaupunkirakenteen. Pyöräparkkia, pyöräkaistaa, pyörien kuljetusmahdollisuuksia ja ... niin mitä?

Pohjiksi voi ottaa:
Helsingin pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelma
http://tinyurl.com/kaksinkertaistamisohjelma

YTV:n kevyen liikenteen strategiasuunnitelma
http://tinyurl.com/YTV-n-strategiasuunnitelma

Tule, mieluiten fillarilla.
Parkkitilaa autoille vähänlaisesti.
Eksyneet voivat soittaa Antti Poikolalle 044 337 5439


Tilaisuuden järjestää
Helsingin Vihreiden pyöräilytyöryhmä ja HYYn Vihreät.

17. tammikuuta 2008

HYY ja parlamentarismin periaate

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ylin päättävä elin on sen 60-jäseninen edustajisto, jonka ylioppilaskunnan jäsenet valitsevat keskuudestaan joka toinen vuosi vaaleilla. Toimeenpanovaltaa ylioppilaskunnassa käyttää vuosittain vaihtuva hallitus, jonka tulee nauttia edustajiston luottamusta.

Edustajisto valitsee hallituksen muodostajan enemmistövaalilla. Käytännössä vaali on kuitenkin pelkkä muodollisuus, sillä hallituksen kokoonpano on neuvoteltu jo tätä ennen edustajistoryhmien kesken. Edustajistolla on myös valta kaataa hallitus luottamuskysymyksellä koska tahansa vaalikauden aikana.

Juridisesti HYY siis noudattaa parlamentarismin periaatetta, sillä hallituksen on nautittava edustajiston luottamusta ja edustajisto voi vapauttaa hallituksen tehtävistään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Tämän kehyksen ulkopuolella edustajistolla, saatikka ylioppilaskunnan jäsenistöllä, ei ole kovin paljoa keinoja vaikuttaa hallituksen perustoimintaan sen jälkeen, kun hallitus on muodostettu. Ainoastaan suuremmat kiistat voivat johtaa, ja ovat johtaneetkin, hallituksen erottamiseen.

Hallitusneuvottelut eivät pohjimmiltaan perustu asia- vaan henkilökysymyksiin. Tästä seuraa, että kun on päästy lopputulokseen siitä, mitkä ryhmät hallituksen muodostavat, kuinka monta jäsentä kukin ryhmä hallitukseen saa ja ketkä jäseniksi valitaan, hallitukselle jätetään pitkälti vapaat kädet muotoilla oma hallitusohjelmansa. Hallitukseen edustajansa saaneet ryhmät voivat toki pyrkiä liittämään omia tavoitteitaan osaksi hallitusohjelmaa, mutta edustajistolla on valta ainoastaan joko hyväksyä tai hylätä ohjelma kokonaisuudessaan.

Yksityiskohtaisesti edustajisto pääsee päättämään talousarviosta, jota väistyvä hallitus on seuraavalle vuodelle esittänyt. HYAL:n Reima Launonen oli oikeassa todetessaan viime vuoden lopun budjettiedarissa, ettei tasapainotettujen esitysten periaate jätä edustajistolle riittävästi valtaa puuttua hallituksen talousarvioesitykseen. Budjetin käsittelyn työjärjestys, jossa ensin käydään läpi tasapainotetut esitykset pääluokkien välillä ja tämän jälkeen edetään pääluokka kerrallaan, kannustaa edustajiston jäseniä varovaisuuteen ja konservatiivisuuteen päätöksissään. Lisäyksiä on hankala saada läpi, sillä taustalla on jatkuva pelko budjettiraamien ylittymisestä.

Littomuotoisten järjestöjen, kuten Suomen ylioppilaskuntien liiton, vuosikokouksissa liittokokousedustajat päättävät paitsi järjestön budjetista myös sen tulevan vuoden toimintasuunnitelmasta. Tämä antaa ryhmille ja yksittäisille liittokokousedustajille mahdollisuuden tehdä järjestön toimintasuunnitelmaan perusteltuja lisäys-, poisto- ja muutosesityksiä, jotka liittokokous joko hyväksyy tai hylkää. Tämäntapaisen mallin toteuttamista myös yksittäisen ylioppilaskunnan tasolla tulisikin pohtia esimerkiksi HYYssä.

Kun hallitusohjelman (tai toimintasuunnitelman) yksittäiset kohdat olisi käytetty edustajiston hyväksyttävinä, ohjelman painoarvo kasvaisi ja hallituksen toiminnan legitimiteetti paranisi merkittävästi. Tämä malli antaisi myös oppositiolle mahdollisuuden vaikuttaa ohjelman sisältöön hyvillä, julkisesti perustelluilla argumenteilla. Opposition vaikutusmahdollisuuksien lisääminen olisi perusteltua, sillä kuten todettu, hallitusneuvottelut eivät pohjaudu asiakysymyksiin.

Koska edustajiston muotoilema toimintasuunnitelma sitoisi hallituksen jäsenten käsiä enemmän kuin pelkkä budjetti, hallituksen demokraattinen kontrolli, ja sitä kautta parlamentarismin periaate, toteutuisivat HYYssä nykyistä paremmin.

8. joulukuuta 2007

Kuulumisia ViNOn liittokokoksesta


Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton liittokokous alkoi tänään Vantaan Korsossa kiitettävän korkeatasoisella poliittisella keskustelulla.

Väistyvä puheenjohtaja Tapio Laakso kiinnitti puheessaan huomiota poliittiseen retoriikkaan. On hullunkurista, kuinka vihreät monesti leimataan todellisuudesta vieraantuneiksi idealisteiksi, kun taas "vastapuoli", ns. "savupiipun halaajat", nauttivat keinotekoisesta, kovien arvojen suomasta uskottavuudesta.

Mielikuva vihreistä hippeilevinä hörhöinä istuu lujassa, ja tämän käsityksen murtaminen on kova haaste kaikille vihreille toimijoille. Tehtävää ei helpota, että itse usein tahtomattamme vahvistamme toimillamme tätä vaikutelmaa jo siksikin, että pukeutumisestamme lähtien pyrimme samanaikaisesti uudistamaan pölyttynyttä poliittista kulttuuria.

Julkisen keskustelun kääntäminen suopeaksi ajamillemme asioille on usein vaikeaa, koska vastassa ovat voimakkaat taloudelliset ja poliittiset eturyhmät, joiden näkemyksiä niin valtaväestö kuin -mediakin ovat taipuvaisempia kuuntelemaan kuin haastajan roolista ponnistavia vihreitä.

Hyvä esimerkki on keskustelu ilmastonmuutoksesta. Kesti todella pitkään, ennen kuin puheet fossiilisten polttoaineiden aiheuttamista haitoista otettiin niin vakavasti, että ne nousivat poliittiseen valtavirtaan.

Puheenjohtajaksi pyrkivä Kerttu Hakala sivusi samaa asiaa puheessaan konservatiivisuudesta ja konsensushakuisesta politiikasta. Mistä johtuu, että vihreitä pidetään radikaaleina? Eikö juuri konservatiivinen suhtautuminen vaikkapa ilmastoasioihin tai vähemmistöjen oikeuksiin ole "ääriliikehdintää"?

Institutionaalinen valta on lähtökohtaisesti konservatiivista, eikä pyri muuttamaan asioita, vaan pitämään ne ennallaan – valitettavasti myös haitallisiksi todetut vakiintuneet käytännöt.

Vihreiden pitää työskennellä hartiavoimin profiloituakseen entistä voimakkaammin myönteiseksi, vakavastiotettavaksi muutosvoimaksi!

Liittokokous jatkuu sunnuntaina 9.12. Tunnelmaan pääsee mukaan myös verkossa.

4. joulukuuta 2007

Kuluttamisesta ja ehkä vähän politiikastakin

Viime perjantaina vietetty Älä osta mitään päivä sujui osaltamme loistavasti. Pystytimme tavaranvaihtopöydän Porthanian aulaan ja vaihdettavaa tuli laatikkokaupalla.

Tempauksemme ideana oli luonnollisesti muistuttaa ihmisiä, että ehjiä tavaroita ei kannata heittää roskiin, vaan toimittaa ne uuteen käyttöön ja säästää siten luonnonvaroja. Pöydällämme tavaraa sai vaihtaa, jättää ja noutaa vapaasti. Tarkoituksemme ei ollut pestä ihmisten kolkuttavia omatuntoja, vaan herättää keskustelua kulutuskulttuurimme oheisvaikutuksista.

Tavaranvaihdolla ei tietenkään ratkaista kaikkia kertakäyttökulttuurin ongelmia eikä ÄOM-päivän tarkoitus ole vähentää turhaa kulutusta vain jättämällä ostosten tekemistä yhtenä päivänä vuodessa tai siirtämällä shoppailua muille päiville. Sen sijaan ihmisiä kannustetaan reflektoimaan itse omia valintojaan.

Mielestäni tässä suhteessa tapahtumapäivän järjestäjillä olisi miettimisen paikka: meneekö sanoma perille parhaalla mahdollisella tavalla, kun se tulkitaan helposti kaiken kuluttamisen julistamiseksi yksiselitteisesti vääräksi? Pystyisikö sanomaa teroittaamaan jotenkin, niin että ihmiset alkaisivat elää Osta harkiten -elämää Älä osta mitään -päivän sijaan?

***

Teemapäivä siivitti hyvää keskustelua politiikan ja talouden rajoista. Mitä ne ovat? Mikä tekee politiikasta "politiikkaa" (eli "tylsää" päivänpolitiikkaa) ja taloudesta "taloutta" (eli kiinnostavia raha-asioita)? Eikö juuri talouden pitänyt olla arvovapaata aluetta, koska rahalla "ei" ole muita arvoja kuin numerot?

Miksi kirjoitukset jaetaan lehdissä eri osastoille siten, että politiikan sivuilla käsitellään puunmakuisia arkiasioita, kun taas todelliset poliittiset arvokysymykset päätyvät usein juuri taloussivuille? Eivätkö poliittiset kysymykset muka ole poliittisia, jos ne ovat "talousasioita"? Miksi Suomen suurimmassa lehdessä ei ole joka päivä omaa politiikan osaansa, vaan useimmiten tämän viran täyttäminen on jätetty kotimaan osalle?

Katsaus muutaman kuluneen päivän Helsingin Sanomiin osoittaa, mistä on kyse:

Torstai 29.11.2007

• Kotimaa: Kansanedustajat pöllyttivät EU-viraston väen etuja
• Talous: Tutkija: Biopolttoaineet aiheuttavat enemmän haittoja kuin hyötyjä

Perjantai 30.11.2007

• Kotimaa: Sosiaalidemokraatit taipuivat tukemaan hallituksen esittämää autoveromallia
• Talous: Raskas teollisuus rusikoi jälleen EU:n päästökauppajärjestelmää

Lauantai 1.12.2007

• Kotimaa: Vielä kerran, Tanja
• Talous: Työryhmä jätti kannan auki kaupan aukioloihin

Sunnuntai 2.12.2007

• Kotimaa: Mikko Mäenpää, lakkokenraali
• Talous: Lapset ja mainonta suuressa maailmassa

Maanantai 3.12.2007

• Kotimaa: Ilmastoneuvottelijoiden urakka alkaa Balilla
• Talous: Superkapitalismi siirsi vallan kansalta sijoittajille ja kuluttajalle

Miten maailmasta tuli tällainen? Siitä ei koskaan "tullut" yhtään minkäänlaista, vaan siitä tehdään sellainen kuin halutaan joka päivä yhä uudelleen. Medialla on yllättävän suuri rooli todellisuuden tekemisessä. Olisi hienoa, jos toimittajatkin sisäistäisivät tämän. Eli siis myöntäisivät sen ääneen.

Miksei politiikka siis "kiinnosta ketään"? No, ketä kiinnostaisivatkaan kaupan aukiolokysymykset lukemattomine heijastusvaikutuksineen niin kaupunkirakenteen hajautumiseen, opiskelijoiden ja muiden pätkätyöntekijöiden ansioiden kehitykseen kuin perheiden yhdessäoloonkin – kun rajallisesta ajastamme ja huomiostamme kilpailee Tanja. Siksi talous ja työryhmät tekevät usein poliittiset valinnat puolestamme, ihan "ilmaiseksi".