Yliopistoista tutkintotehtaiksi
Yliopistojen talous on ajettu kriisiin viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. 1990-luvun laman jälkeen valtiojohto teki tietoisen päätöksen tieteellisen tutkimuksen ja korkeakoulutuksen lisäämisestä. Kasvattaakseen tutkintojen määrää opetusministeriö ryhtyi jakamaan tiedekunnille ja laitoksille rahaa tuotettujen tutkintojen määrän perusteella.
Nyt vuonna 2008 opiskelijoiden kokonaismäärä on puolitoistakertainen ja väitöskirjojen vuosittainen määrä noin kolminkertainen lamaa edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna. Koska yliopistojen henkilöstön määrää ei ole lisätty samassa suhteessa, laitokset ovat usein täysin ylikuormitettuja, jolloin henkilökunnalle ei jää riittävästi aikaa ohjaukselle ja tutkimukselle. Yliopisto on muuttunut projektimyllyksi epävarman rahoituksen edessä, jossa kukaan paitsi vakiintunut professori ei voi olla varma, mitä tekee puolen vuoden päästä.
Syksyn 2007 budjettiriihessä yliopistojen julkista perusrahoitusta lisättiin 25 miljoonalla eurolla, mikä hädin tuskin riittää jatkuvasti nouseviin kiinteistömenoihin ja palkkoihin – varsinainen toiminnallinen perusrahoitus ei ole juurikaan kasvanut.
Yliopistojen julkisen perusrahoituksen lisäämisen sijaan onkin alettu pohtia uusia keinoja yliopistojen rahoituksen järjestämiseksi ja tehokkuuden parantamiseksi. Osittain tästä syystä nyt on käynnistetty yliopistolakiuudistus, jolla pyritään ulkoisen rahoituksen lisäksi mahdollistamaan monia muita ikäviä uudistuksia.
Hallinto paremmaksi akateemisen yhteisön ehdoilla
Eivätkö yliopistolaiset ole kykeneviä päättämään talousasioista itse?
Yliopistolla sovelletaan kaikkeen päätöksentekoon kolmikantaa. Kolmikannassa professoreilla, muulla henkilökunnalla ja opiskelijoilla on äänivaltaa. Näin on varmistettu, että sekä vakiintuneiden tutkijoiden ja opettajien, apurahalla elävien ja opetettavien kuin muidenkin ääni kuuluu päätöksenteossa.
Taloon on kuitenkin uudistajien mielestä saatava uusi kuri. Uuden lain myötä kolmikannan asemaa päätöksenteossa heikennetään ratkaisevasti. Reformoijat, jotka ovat huolissaan kolmikannan tasa-arvoisten ryhmien toimivan henkilökohtaisten intressiensä pohjalta, tuovat yritysmaailman ”intressittömiä” edustajia mukaan päättämään yliopistomme taloudesta ja strategiasta dynaamisuuden ja taloudellisen tehokkuuden nimissä. Valtaa keskitetään toimitusjohtaja-rehtorille, jonka valinta ei enää jäisikään pelkästään yliopistolaisten käsiin. Tällä järkytetään akateemista periaatetta, jonka mukaan tiedeyhteisö päättää itsenäisesti yliopiston suunnasta. Yliopistojen autonomiaa ja tieteen vapautta lisäämään pyrkivä yliopistolakihanke siirtääkin vallan pois yliopistolaisilta.
Myös kolmikannan ryhmien sisällä edustuksesta pitäisi päättää nykyistä demokraattisemmin ja asioista nykyistä avoimemmin. Tiede ja sivistys eivät voi toimia kilpailukyvyn tai kaupallisuuden vuoksi tai suljettujen ovien takana, yliopistot tarvitsevat siis lisää demokratiaa - eivät vähemmän.
Akateemista ja strategista päättämistä ei saa eikä voi erottaa toisistaan!
Säätiörahoitteista innovaatioyliopistoa perustetaan jo, ja mallia pidetään muillekin auki. Vapaan ja avoimen tiedeyhteisön raha-asioista päättävän säätiön aristokraattinen johto ei kolmikantaa tai opiskelijaedustusta kaipaa: uudistuksen jälkeen on turha valittaa, jos opiskelijoiden ääni ei kuulukaan päätöksenteossa tai jos liike-elämän edustajan ääni on opiskelijan ääntä arvokkaampi. Myös säätiömallin ulkopuolelle jääviä yliopistoja uhkaa kolmikannan poistaminen keskeisistä päätöksistä.
Sen sijaan, että keskusjohtoisuutta lisätään, tarvitaan yliopistoon lisää avoimuutta ja demokratiaa!
Yksityinen rahoitus ei ole ratkaisu rahapulaan
Vai haluatko hyväksyttää HOPSisi Keilaniemessä?
Yksityisellä rahoituksella voitaisiin kattaa yliopiston kuluista vain murto-osa, eikä sen lisääminen yliopistoissa ole ongelmatonta. Ensinnäkin yksityinen rahoitus suosii tutkimusaloja, jotka ovat kaupallisesti hyödynnettävissä. Tämä sulkee ulos suuren osan mm. humanistisista tieteistä, joita yrityksillä ei ole kannustimia tukea. Tieteen itseisarvoa ei saa unohtaa, yliopisto ei ole tuotantolaitos, jonka päätehtävä olisi parantaa Suomen kansantalouden kilpailukykyä.
Vaikka periaatteeksi otettaisiinkin, että yksityisrahoitteinen tutkimus tai tilauskoulutus toteutettaisiin erillisenä perustutkimuksesta tai -opetuksesta, johtaisi se väistämättä priorisointeihin myös opetuksen saralla. Yliopiston henkilöstö joutuu joka tapauksessa vastaamaan molemmista sektoreista, muutenhan yritysten tai yhteisöjen kannattaisi toteuttaa tutkimuksensa tai koulutuksensa muualla.
Yksityinen rahoitus tuo mukanaan myös velvoitteita, jotka ovat vieraita akateemiselle maailmalle. Tutkimusta tai osia siitä julistetaan yhä enenevässä määrin salaiseksi liikesalaisuuteen vedoten. Pahimmassa tapauksessa tutkimustuloksia joudutaan jättämään kokonaan julkaisematta, mikäli ne eivät miellytä tilaajaa. Tästä on maailmalla lukuisia esimerkkejä erityisesti lääketeollisuuden saralla.
Mikäli yliopistot pannaan kilpailemaan yksityisestä rahoituksesta, seuraa siitä alueellista eriarvoisuutta ja tiettyjen tutkimusalojen hyvinvointia toisten kustannuksella. Laaja akateeminen koulutus ja tutkimus ovat itsessään arvokkaita, eikä tutkimusaloja tule karsia tuottavuuden perusteella. Muussa tapauksessa tähän asti tuntemamme sivistysyliopisto voidaan hyvästellä lopullisesti.
Koulutuksen kaupallistuminen luo eriarvoisuutta
Valtio on nyt "autonomisessa yliopistossamme" toteuttamassa tilauskoulutusta ostopalveluna ulkomaisille tahoille kuten valtioille ja järjestöille ja kokeilemassa lukukausimaksuja EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. Innokkaimmat nostavat keskusteluun jo lukukausimaksuja kaikille.
Korkeakoulututkinnon vuosikustannukset yliopistolle ovat 4000-32 000 euroa. Lukukausimaksuilla kustannettaisiin joka tapauksessa vain osa tutkintojen kustannuksista. Maksut olisivat korkeintaan 12 000 euroa vuodessa, siis tonnin kuussa. Olisiko sinulla varaa maksaa?
Jos hyväksymme koulutuksen muuttumisen kauppatavaraksi, yliopistomme ei ole enää entisensä. Koulutuksen tekeminen maksulliseksi joillekin on ensimmäinen askel kohti kaikille lankeavia lukukausimaksuja. Koulutuksen maksuttomuus perustuu tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien takaamiseen. Opiskeluun pitää myös jatkossa olla mahdollisuus sosiaalisesta taustasta riippumatta.
Korkeakoulutuksen hinnoittelun taustalla on tavoite kansainvälistää suomalaisia yliopistoja ja ammattikorkeakouluja kaksinkertaistamalla ulkomaisten opiskelijoiden määrä alle vuosikymmenessä. Lukukausimaksuilla olisi tarkoitus kattaa osa kansainvälistymisen kuluista. Missään ei kuitenkaan ole vastattu siihen, millä tavoin suomalaisten yliopistojen vetovoima paranisi lukukausimaksujen myötä. Ylioppilaskuntien tekemän selvityksen mukaan 60 % Suomessa opiskelevista ulkomaisista tutkinto-opiskelijoista olisi jättänyt tulematta Suomen yliopistoihin, mikäli heidän opiskelunsa olisi ollut maksullista.
Opiskelijaystävällinen yliopisto edellyttää opintojen tukemista ja parempaa opetusta, ei hintalapun asettamista koulutukselle!
Me vaadimme:
Lisää julkista perusrahoitusta yliopistoille
Yliopiston autonomian lisäämistä
Kolmikannan säilyttämistä kaikilla akateemisen yhteisön hallintotasoilla
Opiskelija- ja hallintoedustajien valinnan demokratisoimista
Yliopiston henkilöstön kuulemista kaikissa heidän työsuhteitaan koskevissa päätöksissä
Maksutonta koulutusta kaikille
Opiskelija, yliopistolainen – tule kanssamme osoittamaan, että toisenlainen yliopisto on mahdollinen! Me emme alistu!
HYYn Vihreät on Helsingin yliopiston Attacin, Sitoutumattoman vasemmiston ja Opiskelijoiden sosialidemokraattisen yhdistyksen kanssa mukana toteuttamassa yliopistolakikampanjaa.
Haluatko toimia paremman yliopiston puolesta? Tervetuloa kokoukseemme 11.2. klo 19 Uuden ylioppilastalon A-rapun viidennen kerroksen kerhohuoneeseemme (Mannerheimintie 5 A).
24. tammikuuta 2008
17. tammikuuta 2008
HYY ja parlamentarismin periaate
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ylin päättävä elin on sen 60-jäseninen edustajisto, jonka ylioppilaskunnan jäsenet valitsevat keskuudestaan joka toinen vuosi vaaleilla. Toimeenpanovaltaa ylioppilaskunnassa käyttää vuosittain vaihtuva hallitus, jonka tulee nauttia edustajiston luottamusta.
Edustajisto valitsee hallituksen muodostajan enemmistövaalilla. Käytännössä vaali on kuitenkin pelkkä muodollisuus, sillä hallituksen kokoonpano on neuvoteltu jo tätä ennen edustajistoryhmien kesken. Edustajistolla on myös valta kaataa hallitus luottamuskysymyksellä koska tahansa vaalikauden aikana.
Juridisesti HYY siis noudattaa parlamentarismin periaatetta, sillä hallituksen on nautittava edustajiston luottamusta ja edustajisto voi vapauttaa hallituksen tehtävistään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Tämän kehyksen ulkopuolella edustajistolla, saatikka ylioppilaskunnan jäsenistöllä, ei ole kovin paljoa keinoja vaikuttaa hallituksen perustoimintaan sen jälkeen, kun hallitus on muodostettu. Ainoastaan suuremmat kiistat voivat johtaa, ja ovat johtaneetkin, hallituksen erottamiseen.
Hallitusneuvottelut eivät pohjimmiltaan perustu asia- vaan henkilökysymyksiin. Tästä seuraa, että kun on päästy lopputulokseen siitä, mitkä ryhmät hallituksen muodostavat, kuinka monta jäsentä kukin ryhmä hallitukseen saa ja ketkä jäseniksi valitaan, hallitukselle jätetään pitkälti vapaat kädet muotoilla oma hallitusohjelmansa. Hallitukseen edustajansa saaneet ryhmät voivat toki pyrkiä liittämään omia tavoitteitaan osaksi hallitusohjelmaa, mutta edustajistolla on valta ainoastaan joko hyväksyä tai hylätä ohjelma kokonaisuudessaan.
Yksityiskohtaisesti edustajisto pääsee päättämään talousarviosta, jota väistyvä hallitus on seuraavalle vuodelle esittänyt. HYAL:n Reima Launonen oli oikeassa todetessaan viime vuoden lopun budjettiedarissa, ettei tasapainotettujen esitysten periaate jätä edustajistolle riittävästi valtaa puuttua hallituksen talousarvioesitykseen. Budjetin käsittelyn työjärjestys, jossa ensin käydään läpi tasapainotetut esitykset pääluokkien välillä ja tämän jälkeen edetään pääluokka kerrallaan, kannustaa edustajiston jäseniä varovaisuuteen ja konservatiivisuuteen päätöksissään. Lisäyksiä on hankala saada läpi, sillä taustalla on jatkuva pelko budjettiraamien ylittymisestä.
Littomuotoisten järjestöjen, kuten Suomen ylioppilaskuntien liiton, vuosikokouksissa liittokokousedustajat päättävät paitsi järjestön budjetista myös sen tulevan vuoden toimintasuunnitelmasta. Tämä antaa ryhmille ja yksittäisille liittokokousedustajille mahdollisuuden tehdä järjestön toimintasuunnitelmaan perusteltuja lisäys-, poisto- ja muutosesityksiä, jotka liittokokous joko hyväksyy tai hylkää. Tämäntapaisen mallin toteuttamista myös yksittäisen ylioppilaskunnan tasolla tulisikin pohtia esimerkiksi HYYssä.
Kun hallitusohjelman (tai toimintasuunnitelman) yksittäiset kohdat olisi käytetty edustajiston hyväksyttävinä, ohjelman painoarvo kasvaisi ja hallituksen toiminnan legitimiteetti paranisi merkittävästi. Tämä malli antaisi myös oppositiolle mahdollisuuden vaikuttaa ohjelman sisältöön hyvillä, julkisesti perustelluilla argumenteilla. Opposition vaikutusmahdollisuuksien lisääminen olisi perusteltua, sillä kuten todettu, hallitusneuvottelut eivät pohjaudu asiakysymyksiin.
Koska edustajiston muotoilema toimintasuunnitelma sitoisi hallituksen jäsenten käsiä enemmän kuin pelkkä budjetti, hallituksen demokraattinen kontrolli, ja sitä kautta parlamentarismin periaate, toteutuisivat HYYssä nykyistä paremmin.
Edustajisto valitsee hallituksen muodostajan enemmistövaalilla. Käytännössä vaali on kuitenkin pelkkä muodollisuus, sillä hallituksen kokoonpano on neuvoteltu jo tätä ennen edustajistoryhmien kesken. Edustajistolla on myös valta kaataa hallitus luottamuskysymyksellä koska tahansa vaalikauden aikana.
Juridisesti HYY siis noudattaa parlamentarismin periaatetta, sillä hallituksen on nautittava edustajiston luottamusta ja edustajisto voi vapauttaa hallituksen tehtävistään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Tämän kehyksen ulkopuolella edustajistolla, saatikka ylioppilaskunnan jäsenistöllä, ei ole kovin paljoa keinoja vaikuttaa hallituksen perustoimintaan sen jälkeen, kun hallitus on muodostettu. Ainoastaan suuremmat kiistat voivat johtaa, ja ovat johtaneetkin, hallituksen erottamiseen.
Hallitusneuvottelut eivät pohjimmiltaan perustu asia- vaan henkilökysymyksiin. Tästä seuraa, että kun on päästy lopputulokseen siitä, mitkä ryhmät hallituksen muodostavat, kuinka monta jäsentä kukin ryhmä hallitukseen saa ja ketkä jäseniksi valitaan, hallitukselle jätetään pitkälti vapaat kädet muotoilla oma hallitusohjelmansa. Hallitukseen edustajansa saaneet ryhmät voivat toki pyrkiä liittämään omia tavoitteitaan osaksi hallitusohjelmaa, mutta edustajistolla on valta ainoastaan joko hyväksyä tai hylätä ohjelma kokonaisuudessaan.
Yksityiskohtaisesti edustajisto pääsee päättämään talousarviosta, jota väistyvä hallitus on seuraavalle vuodelle esittänyt. HYAL:n Reima Launonen oli oikeassa todetessaan viime vuoden lopun budjettiedarissa, ettei tasapainotettujen esitysten periaate jätä edustajistolle riittävästi valtaa puuttua hallituksen talousarvioesitykseen. Budjetin käsittelyn työjärjestys, jossa ensin käydään läpi tasapainotetut esitykset pääluokkien välillä ja tämän jälkeen edetään pääluokka kerrallaan, kannustaa edustajiston jäseniä varovaisuuteen ja konservatiivisuuteen päätöksissään. Lisäyksiä on hankala saada läpi, sillä taustalla on jatkuva pelko budjettiraamien ylittymisestä.
Littomuotoisten järjestöjen, kuten Suomen ylioppilaskuntien liiton, vuosikokouksissa liittokokousedustajat päättävät paitsi järjestön budjetista myös sen tulevan vuoden toimintasuunnitelmasta. Tämä antaa ryhmille ja yksittäisille liittokokousedustajille mahdollisuuden tehdä järjestön toimintasuunnitelmaan perusteltuja lisäys-, poisto- ja muutosesityksiä, jotka liittokokous joko hyväksyy tai hylkää. Tämäntapaisen mallin toteuttamista myös yksittäisen ylioppilaskunnan tasolla tulisikin pohtia esimerkiksi HYYssä.
Kun hallitusohjelman (tai toimintasuunnitelman) yksittäiset kohdat olisi käytetty edustajiston hyväksyttävinä, ohjelman painoarvo kasvaisi ja hallituksen toiminnan legitimiteetti paranisi merkittävästi. Tämä malli antaisi myös oppositiolle mahdollisuuden vaikuttaa ohjelman sisältöön hyvillä, julkisesti perustelluilla argumenteilla. Opposition vaikutusmahdollisuuksien lisääminen olisi perusteltua, sillä kuten todettu, hallitusneuvottelut eivät pohjaudu asiakysymyksiin.
Koska edustajiston muotoilema toimintasuunnitelma sitoisi hallituksen jäsenten käsiä enemmän kuin pelkkä budjetti, hallituksen demokraattinen kontrolli, ja sitä kautta parlamentarismin periaate, toteutuisivat HYYssä nykyistä paremmin.
16. tammikuuta 2008
Langattomia uutisia
HYYn uusi hallitus aloitti kautensa tutuissa merkeissä: viime vuoden kuluessa toteutettavaksi sovittu Uuden ylioppilastalon langaton verkko loistaa edelleen poissaolollaan.
Viime perjantaina saimme kuitenkin suureksi iloksemme lupauksen, että verkko pystytetään viikon 3 loppuun mennessä. Laitteet on hankittu ja ne odottavat enää asentamista.
Samalla on tarkoitus ratkaista Vanhan ylioppilastalon langattoman verkon ongelmat. Verkosta tulee avoin, eli asiakkaat voivat käyttää sitä ilman salasanaa. Lisäksi talon sisäisen verkon kantavuutta parannetaan siten, että se yltää myös talon yläkertaan, mikä mahdollistanee langattoman internet-yhteyden myös edustajiston kokouksissa.
Nyt odotamme viikon loppumista kuin joulua; josko kauan kaivattu verkko vihdoin saataisiin käyttöön. Vääjäämättä ilmenevät tekniset ongelmat ratkaistaneen toivottavasti pikaisesti, kunhan verkko aukeaa.
17. joulukuuta 2007
Väliraportti vuoden viimeisestä edustajiston kokouksesta
Hallituksen kyselytunnilla kysyttiin, mitä Uuden yliopistotalon langattomalle verkkohankkeelle kuuluu. Hallituksen puheenjohtaja Katariina Styrman kertoi verkon rakentamisesta vastaavan Uni-IT:n testanneen tekniikkaa ja yllätyksettömästi havainneen, ettei yksi tukiasema kerrosta kohti riitä.
Uni-IT on luvannut hoitaa asian vielä vuoden 2007 aikana kuntoon. Toivottavasti antenneja ei tarvitse tulla jouluna säätämään ja langaton verkko on heti vuoden 2008 alusta alkaen käytössä. Seuraavaksi keskitymmekin Vanhan ylioppilastalon langattoman verkon parantamiseen.
Lisäksi Styrmanin mukaan hallituksen lentomatkojen ympäristölisän tarkka summa selviää tällä viikolla ja sen suuruudesta tiedotetaan edustajiston sähköpostilistalla. Rahoilla on päätetty tukea WWF:n ilmastoprojektia.
Kolmannelle kaudelle ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi valittiin ilman äänestystä FM Walter Rydman. Tiukan kolmikierroksisen äänestyksen tuloksena ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin VTM, Fil. yo Laura Rissanen ja neljännellä äänestyksellä MMM Kaarina Huhtinen.
Budjettia alettiin käsitellä, kun edustajiston kokous oli kestänyt kyselytuokioineen kolme tuntia. Tässä vaiheessa jouduin poistumaan kokouksesta ja luovutin viestikapulan eteenpäin. Tunteita herättäviä puheenvuoroja ja esityksiä on epäilemättä odotettavissa.
9. joulukuuta 2007
HYYn Vihreille vahva rooli ViNOssa
Liittokokous hyväksyi vuoden 2008 toimintasuunnitelman sunnuntaiaamuna harvinaisen jouhevasti. Monista aiemmista liittareista poiketen pitkältä äänestysrumbalta vältyttiin, vaikka alkuperäiseen versioon tuli kuutisenkymmentä parannusehdotusta. Tästä kiitos muutosehdotusten tekijöille ja toimintasuunnitelmaa suurta salia varten ansiokkaasti käsitelleelle työryhmälle ja sen pätevälle puheenjohtajalle.
Puheenjohtajavaali suoritettiin käsiä hiostavan jännittävästi näyttämällä äänten laskennan edetessä tuloksen kehittymistä samanaikaisesti valkokankaalla. Kutkuttavan kolmikierroksisen äänestyksen jälkeen ViNOn puheenjohtajiksi valittiin hyviläinen Laura Nordström (26) ja Helsingin Vihreiden Nuorten entinen puheenjohtaja Heikki Korpela (28).
Hyviläisistä hallitukseen nousivat Markus Koljonen (26) ja Terhi Niinimäki (23). Opiskelijavaltuuskuntaa luotsaa Laura. Jäseniksi valittiin hyviläisistä Erkki Perälä (25) ja Markus. Pääsihteeriksi valittiin lauantaina yksimielisesti niinikään hyviläinen Jehki Härkonen (23).
Henkilövalintojen myötä HYYn Vihreiden vahva panos ViNOn kehittämiseksi jatkuu entistä voimakkaammin. Liittokokouksen päätöksen mukaisesti valitsemme ensi vuonna itsellemme myös kummijärjestön, jonka toimintaa tuemme.
Samanaikaisesti HYYn Vihreät jatkanevat keskustelua omasta roolistaan puoluepoliittisesti sitoutumattomana järjestönä, joka on puolueen opiskelijajärjestön muttei puolueen jäsen. Millaisia ristiriitoja vahva rooli ViNOssa ja toisaalta puoluepoliittinen sitoutumattomuus aiheuttavat HyVin ja sen jäsenten identiteetille?
8. joulukuuta 2007
Kuulumisia ViNOn liittokokoksesta
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton liittokokous alkoi tänään Vantaan Korsossa kiitettävän korkeatasoisella poliittisella keskustelulla.
Väistyvä puheenjohtaja Tapio Laakso kiinnitti puheessaan huomiota poliittiseen retoriikkaan. On hullunkurista, kuinka vihreät monesti leimataan todellisuudesta vieraantuneiksi idealisteiksi, kun taas "vastapuoli", ns. "savupiipun halaajat", nauttivat keinotekoisesta, kovien arvojen suomasta uskottavuudesta.
Mielikuva vihreistä hippeilevinä hörhöinä istuu lujassa, ja tämän käsityksen murtaminen on kova haaste kaikille vihreille toimijoille. Tehtävää ei helpota, että itse usein tahtomattamme vahvistamme toimillamme tätä vaikutelmaa jo siksikin, että pukeutumisestamme lähtien pyrimme samanaikaisesti uudistamaan pölyttynyttä poliittista kulttuuria.
Julkisen keskustelun kääntäminen suopeaksi ajamillemme asioille on usein vaikeaa, koska vastassa ovat voimakkaat taloudelliset ja poliittiset eturyhmät, joiden näkemyksiä niin valtaväestö kuin -mediakin ovat taipuvaisempia kuuntelemaan kuin haastajan roolista ponnistavia vihreitä.
Hyvä esimerkki on keskustelu ilmastonmuutoksesta. Kesti todella pitkään, ennen kuin puheet fossiilisten polttoaineiden aiheuttamista haitoista otettiin niin vakavasti, että ne nousivat poliittiseen valtavirtaan.
Puheenjohtajaksi pyrkivä Kerttu Hakala sivusi samaa asiaa puheessaan konservatiivisuudesta ja konsensushakuisesta politiikasta. Mistä johtuu, että vihreitä pidetään radikaaleina? Eikö juuri konservatiivinen suhtautuminen vaikkapa ilmastoasioihin tai vähemmistöjen oikeuksiin ole "ääriliikehdintää"?
Institutionaalinen valta on lähtökohtaisesti konservatiivista, eikä pyri muuttamaan asioita, vaan pitämään ne ennallaan – valitettavasti myös haitallisiksi todetut vakiintuneet käytännöt.
Vihreiden pitää työskennellä hartiavoimin profiloituakseen entistä voimakkaammin myönteiseksi, vakavastiotettavaksi muutosvoimaksi!
Liittokokous jatkuu sunnuntaina 9.12. Tunnelmaan pääsee mukaan myös verkossa.
4. joulukuuta 2007
Kuluttamisesta ja ehkä vähän politiikastakin
Viime perjantaina vietetty Älä osta mitään päivä sujui osaltamme loistavasti. Pystytimme tavaranvaihtopöydän Porthanian aulaan ja vaihdettavaa tuli laatikkokaupalla.
Tempauksemme ideana oli luonnollisesti muistuttaa ihmisiä, että ehjiä tavaroita ei kannata heittää roskiin, vaan toimittaa ne uuteen käyttöön ja säästää siten luonnonvaroja. Pöydällämme tavaraa sai vaihtaa, jättää ja noutaa vapaasti. Tarkoituksemme ei ollut pestä ihmisten kolkuttavia omatuntoja, vaan herättää keskustelua kulutuskulttuurimme oheisvaikutuksista.
Tavaranvaihdolla ei tietenkään ratkaista kaikkia kertakäyttökulttuurin ongelmia eikä ÄOM-päivän tarkoitus ole vähentää turhaa kulutusta vain jättämällä ostosten tekemistä yhtenä päivänä vuodessa tai siirtämällä shoppailua muille päiville. Sen sijaan ihmisiä kannustetaan reflektoimaan itse omia valintojaan.
Mielestäni tässä suhteessa tapahtumapäivän järjestäjillä olisi miettimisen paikka: meneekö sanoma perille parhaalla mahdollisella tavalla, kun se tulkitaan helposti kaiken kuluttamisen julistamiseksi yksiselitteisesti vääräksi? Pystyisikö sanomaa teroittaamaan jotenkin, niin että ihmiset alkaisivat elää Osta harkiten -elämää Älä osta mitään -päivän sijaan?
***
Teemapäivä siivitti hyvää keskustelua politiikan ja talouden rajoista. Mitä ne ovat? Mikä tekee politiikasta "politiikkaa" (eli "tylsää" päivänpolitiikkaa) ja taloudesta "taloutta" (eli kiinnostavia raha-asioita)? Eikö juuri talouden pitänyt olla arvovapaata aluetta, koska rahalla "ei" ole muita arvoja kuin numerot?
Miksi kirjoitukset jaetaan lehdissä eri osastoille siten, että politiikan sivuilla käsitellään puunmakuisia arkiasioita, kun taas todelliset poliittiset arvokysymykset päätyvät usein juuri taloussivuille? Eivätkö poliittiset kysymykset muka ole poliittisia, jos ne ovat "talousasioita"? Miksi Suomen suurimmassa lehdessä ei ole joka päivä omaa politiikan osaansa, vaan useimmiten tämän viran täyttäminen on jätetty kotimaan osalle?
Katsaus muutaman kuluneen päivän Helsingin Sanomiin osoittaa, mistä on kyse:
Torstai 29.11.2007
• Kotimaa: Kansanedustajat pöllyttivät EU-viraston väen etuja
• Talous: Tutkija: Biopolttoaineet aiheuttavat enemmän haittoja kuin hyötyjä
Perjantai 30.11.2007
• Kotimaa: Sosiaalidemokraatit taipuivat tukemaan hallituksen esittämää autoveromallia
• Talous: Raskas teollisuus rusikoi jälleen EU:n päästökauppajärjestelmää
Lauantai 1.12.2007
• Kotimaa: Vielä kerran, Tanja
• Talous: Työryhmä jätti kannan auki kaupan aukioloihin
Sunnuntai 2.12.2007
• Kotimaa: Mikko Mäenpää, lakkokenraali
• Talous: Lapset ja mainonta suuressa maailmassa
Maanantai 3.12.2007
• Kotimaa: Ilmastoneuvottelijoiden urakka alkaa Balilla
• Talous: Superkapitalismi siirsi vallan kansalta sijoittajille ja kuluttajalle
Miten maailmasta tuli tällainen? Siitä ei koskaan "tullut" yhtään minkäänlaista, vaan siitä tehdään sellainen kuin halutaan joka päivä yhä uudelleen. Medialla on yllättävän suuri rooli todellisuuden tekemisessä. Olisi hienoa, jos toimittajatkin sisäistäisivät tämän. Eli siis myöntäisivät sen ääneen.
Miksei politiikka siis "kiinnosta ketään"? No, ketä kiinnostaisivatkaan kaupan aukiolokysymykset lukemattomine heijastusvaikutuksineen niin kaupunkirakenteen hajautumiseen, opiskelijoiden ja muiden pätkätyöntekijöiden ansioiden kehitykseen kuin perheiden yhdessäoloonkin – kun rajallisesta ajastamme ja huomiostamme kilpailee Tanja. Siksi talous ja työryhmät tekevät usein poliittiset valinnat puolestamme, ihan "ilmaiseksi".
Tempauksemme ideana oli luonnollisesti muistuttaa ihmisiä, että ehjiä tavaroita ei kannata heittää roskiin, vaan toimittaa ne uuteen käyttöön ja säästää siten luonnonvaroja. Pöydällämme tavaraa sai vaihtaa, jättää ja noutaa vapaasti. Tarkoituksemme ei ollut pestä ihmisten kolkuttavia omatuntoja, vaan herättää keskustelua kulutuskulttuurimme oheisvaikutuksista.
Tavaranvaihdolla ei tietenkään ratkaista kaikkia kertakäyttökulttuurin ongelmia eikä ÄOM-päivän tarkoitus ole vähentää turhaa kulutusta vain jättämällä ostosten tekemistä yhtenä päivänä vuodessa tai siirtämällä shoppailua muille päiville. Sen sijaan ihmisiä kannustetaan reflektoimaan itse omia valintojaan.
Mielestäni tässä suhteessa tapahtumapäivän järjestäjillä olisi miettimisen paikka: meneekö sanoma perille parhaalla mahdollisella tavalla, kun se tulkitaan helposti kaiken kuluttamisen julistamiseksi yksiselitteisesti vääräksi? Pystyisikö sanomaa teroittaamaan jotenkin, niin että ihmiset alkaisivat elää Osta harkiten -elämää Älä osta mitään -päivän sijaan?
***
Teemapäivä siivitti hyvää keskustelua politiikan ja talouden rajoista. Mitä ne ovat? Mikä tekee politiikasta "politiikkaa" (eli "tylsää" päivänpolitiikkaa) ja taloudesta "taloutta" (eli kiinnostavia raha-asioita)? Eikö juuri talouden pitänyt olla arvovapaata aluetta, koska rahalla "ei" ole muita arvoja kuin numerot?
Miksi kirjoitukset jaetaan lehdissä eri osastoille siten, että politiikan sivuilla käsitellään puunmakuisia arkiasioita, kun taas todelliset poliittiset arvokysymykset päätyvät usein juuri taloussivuille? Eivätkö poliittiset kysymykset muka ole poliittisia, jos ne ovat "talousasioita"? Miksi Suomen suurimmassa lehdessä ei ole joka päivä omaa politiikan osaansa, vaan useimmiten tämän viran täyttäminen on jätetty kotimaan osalle?
Katsaus muutaman kuluneen päivän Helsingin Sanomiin osoittaa, mistä on kyse:
Torstai 29.11.2007
• Kotimaa: Kansanedustajat pöllyttivät EU-viraston väen etuja
• Talous: Tutkija: Biopolttoaineet aiheuttavat enemmän haittoja kuin hyötyjä
Perjantai 30.11.2007
• Kotimaa: Sosiaalidemokraatit taipuivat tukemaan hallituksen esittämää autoveromallia
• Talous: Raskas teollisuus rusikoi jälleen EU:n päästökauppajärjestelmää
Lauantai 1.12.2007
• Kotimaa: Vielä kerran, Tanja
• Talous: Työryhmä jätti kannan auki kaupan aukioloihin
Sunnuntai 2.12.2007
• Kotimaa: Mikko Mäenpää, lakkokenraali
• Talous: Lapset ja mainonta suuressa maailmassa
Maanantai 3.12.2007
• Kotimaa: Ilmastoneuvottelijoiden urakka alkaa Balilla
• Talous: Superkapitalismi siirsi vallan kansalta sijoittajille ja kuluttajalle
Miten maailmasta tuli tällainen? Siitä ei koskaan "tullut" yhtään minkäänlaista, vaan siitä tehdään sellainen kuin halutaan joka päivä yhä uudelleen. Medialla on yllättävän suuri rooli todellisuuden tekemisessä. Olisi hienoa, jos toimittajatkin sisäistäisivät tämän. Eli siis myöntäisivät sen ääneen.
Miksei politiikka siis "kiinnosta ketään"? No, ketä kiinnostaisivatkaan kaupan aukiolokysymykset lukemattomine heijastusvaikutuksineen niin kaupunkirakenteen hajautumiseen, opiskelijoiden ja muiden pätkätyöntekijöiden ansioiden kehitykseen kuin perheiden yhdessäoloonkin – kun rajallisesta ajastamme ja huomiostamme kilpailee Tanja. Siksi talous ja työryhmät tekevät usein poliittiset valinnat puolestamme, ihan "ilmaiseksi".
23. marraskuuta 2007
Viikon parhaat uutiset
Kehitysyhteistyön palveluskeskus Kepa ry:n koordinoima 0,7-kampanja kehitysavun nostamiseksi YK:n suosittelemalle tasolle etenee opiskelijamaailmassa.
Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta päätti tiistaina liittyä HYYn rinnalle ja korottaa kehitysyhteistyömäärärahansa 0,7 prosenttiin omasta budjetistaan. Turun yliopiston ylioppilaskunta linjasi keskiviikkona talousstrategiassaan tulevansa mukaan vuoteen 2010 mennessä. Viesti on osoitettu Suomen hallitukselle, jotta se vihdoin loisi selkeän aikataulun kehitysavun nostamiseksi 0,7 prosenttiin kansantaloudesta.
TOKYO kirjoittaa tiedotteessaan: "Suomen osallistuminen köyhyyden vähentämiseen ja YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen on riittämätöntä. Muiden muassa Ruotsin, Norjan ja Tanskan kehitysavun osuus on jo yli 0,7 prosenttia, mutta Suomi kyyhöttää 0,39 prosentin tasolla. 0,51 prosentin bruttokansantulotason saavuttaminen vuonna 2010 on oikeansuuntainen, muttei lainkaan riittävä tavoite. Suomen tulee nostaa kehitysyhteistyömäärärahojaan ripeään tahtiin tasaisin vuosinostoin."
Joka viides ihminen maailmassa elää alle dollarilla päivässä ja joutuu käyttämään likaista vettä. Ympäristö- ja terveysongelmat, talouskriisit ja terrorismi nousevat köyhyydestä ja eriarvoisuudesta eivätkä tunne rajoja.
HYYn Vihreät kannustavat lämpimästi muitakin suomalaisia ylioppilaskuntia tulemaan mukaan yhteiseen rintamaan: vaaditaan Suomea kantamaan kortensa kekoon globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta!
20. marraskuuta 2007
Hämäyskö todella keskustatunnelin paras perustelu?
Keskustatunneli on navakassa vastatuulessa. Asenteet ovat muuttuneet torjuviksi, kustannukset karanneet taivaalle ja HKL kehittäisi mieluummin joukkoliikennettä. Jotta hanke ei kariutuisi helsinkiläisten vastustukseen, takamus autonpenkissä kiinni syntyneet puuhajussit vaihtoivat taktiikkaansa: vaaditaan mahdollisimman äänekkäästi lisää autoja keskustaan!
Oikeasti kyse on savuverhosta. Luopumalla myöhemmin tästä pähkähullusta vaateesta, saadaan todellinen tavoite, keskustatunneli, näyttämään pienemmältä pahalta. Vanha altavastaajan viisaus on, että tukalassa tilanteessa pitää vaatia paljon enemmän kuin oikeasti tavoitellaan. Kovat vaatimukset saavat alkuperäisen tavoitteen näyttämään hyvältä kompromissilta.
Syötti nielaistiin ja tunnelin puuhamiehet hierovat tyytyväisinä käsiään. Kaupunginjohtajan puheet autoilun helpottamisesta tuomittiin harkitsemattomiksi Helsingin Sanomien pääkirjoitusta myöten (HS 17.11.) – johtopäätös: autot maan alle.
Samalla tunnelinkaivajat puhuvat yli 500 miljoonan euron hankkeesta vähäisenä "varauksena asemakaavaan". Tämän "varaus" on tosiasiassa itse asemakaava. Sellainen laaditaan maankäytön yksityiskohtaista suunnittelua varten, ei huvin vuoksi.
Opittiinko Musiikkitalon suhmuroinnista mitään? Mikäli keskustatunnelin mahdollistava asemakaava hyväksytään, hanke myös toteutetaan. Kaavasta annetut muistutukset ovat parhaillaan lautakunnissa lausuntokierroksella, joka päättyy joulukuun alussa. Kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelee asemakaavaa tammi-helmikuun vaihteessa. Tämän jälkeen kaupunginhallitus ottaa asiaan kantaa, jonka jälkeen valtuusto tekee asemakaavasta päätöksen.
Asukkaat eivät kaipaa lisää autoja Helsinkiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että keskustatunneli on 1950-luvulla syntyneiden isokenkäisten pakkomielle, jolla he haluavat jättää erittäin konkreettisen puumerkkinsä Helsinkiin.
Autot ovat olennainen osa kaupunkielämää, mutta 2000-luvun kaupunkia tulee kehittää ihmisten ehdoilla. Keskustasta saadaan vetovoimainen korkeatasoisilla kävely- ja ostoskaduilla. Niitä saadaan, kunhan suunnittelun lähtökohdaksi otetaan vihdoin kävelykeskusta – ei keskustatunnelia.
HyVi on nousemassa takaisin HYYn hallitukseen
Sitoutumattoman vasemmiston blogissa pohditaan HYYn hallitusta seuraavalle vuodelle, ja vaalivoiton siivittämänä Maailmanpyörä-vaalirengas on kuin onkin nousemassa takaisin hallitukseen. Neuvottelujen pohjalta hallitukseen olisi tulossa 12 jäsentä, joista kaksi HyVistä ja yksi SitVasista. Osakuntien Ulla Hemminki nousisi puheenjohtajaksi. Meiltä Emma Kari hoitaisi sosiaalipolitiikkaa ja ympäristöasioita, Tulenheimon Martti puolestaan kulttuuri- ja ravintola-asioita.
9. marraskuuta 2007
9hdeksän!
HYYn Vihreät saivat kaikkien aikojen parhaan vaalituloksensa ja nostivat paikkamääränsä kahdeksasta yhdeksään. Äänestysaktiivisuuden laskusta huolimatta saimme lisää ääniä ja keräsimme 13,8 % kaikista äänistä. Lämpimät kiitokset luottamuksesta kaikille tukijoillemme ja vaalityöhömme osallistuneille!
Odotukset ainejärjestöjä edustavan HYAL:n menestyksestä ylittyivät – he saivat suorastaan maanjäristyksellisen voiton. Reilut onnittelut heille! Voitto oli ansaittu: sekä uuttera kampanjointi että ahkera yhteydenpito ainejärjestöissä toimiviin opiskelijoihin tuottivat selkeää tulosta.
Kaikki poliittiset ryhmät HYYn Vihreitä lukuun ottamatta kärsivät vaaleissa tappioita. Päällimmäisiä syitä lienevät suuret, mutta heikot ehdokaslistat, ehdokkaiden vähäinen oma kampanjointi sekä ylioppilaspolitiikan etäisyys äänestäjistä. Ylioppilaspolitiikkaa ei mielletä samalla tavalla poliittiseksi toiminnaksi kuin vaikkapa kunnallispolitiikkaa, ja poliittisesti sitoutumattomat eturyhmät tuntuvat olevan lähellä monen äänestäjän arkea.
HYYn Vihreiden on helppo lähteä hallitusneuvotteluihin. Lunastimme omat odotuksemme ja vaalien tulos puhuu puolestaan: osoitimme muille ryhmille selvästi paikkamme. Odotamme myös innolla etukäteen sovittua avoimuuden noudattamista hallitusneuvotteluissa.
Vihreä liike eteni tarmokkaasti myös muualla Suomessa: vihreät nousivat suurimmaksi poliittiseksi ryhmäksi ylioppilaskuntien edustajistoissa. Vihreitä ryhmiä äänesti 10,5 % opiskelijoista. Aikaisemmin suurimman ryhmän, kokoomuksen, tulos jäi 9,5 prosenttiin. Keskustaopiskelijat saivat 5,9, vasemmisto 5,6 ja demarit 3,5 prosenttia äänistä.
Odotukset ainejärjestöjä edustavan HYAL:n menestyksestä ylittyivät – he saivat suorastaan maanjäristyksellisen voiton. Reilut onnittelut heille! Voitto oli ansaittu: sekä uuttera kampanjointi että ahkera yhteydenpito ainejärjestöissä toimiviin opiskelijoihin tuottivat selkeää tulosta.
Kaikki poliittiset ryhmät HYYn Vihreitä lukuun ottamatta kärsivät vaaleissa tappioita. Päällimmäisiä syitä lienevät suuret, mutta heikot ehdokaslistat, ehdokkaiden vähäinen oma kampanjointi sekä ylioppilaspolitiikan etäisyys äänestäjistä. Ylioppilaspolitiikkaa ei mielletä samalla tavalla poliittiseksi toiminnaksi kuin vaikkapa kunnallispolitiikkaa, ja poliittisesti sitoutumattomat eturyhmät tuntuvat olevan lähellä monen äänestäjän arkea.
HYYn Vihreiden on helppo lähteä hallitusneuvotteluihin. Lunastimme omat odotuksemme ja vaalien tulos puhuu puolestaan: osoitimme muille ryhmille selvästi paikkamme. Odotamme myös innolla etukäteen sovittua avoimuuden noudattamista hallitusneuvotteluissa.
Vihreä liike eteni tarmokkaasti myös muualla Suomessa: vihreät nousivat suurimmaksi poliittiseksi ryhmäksi ylioppilaskuntien edustajistoissa. Vihreitä ryhmiä äänesti 10,5 % opiskelijoista. Aikaisemmin suurimman ryhmän, kokoomuksen, tulos jäi 9,5 prosenttiin. Keskustaopiskelijat saivat 5,9, vasemmisto 5,6 ja demarit 3,5 prosenttia äänistä.
5. marraskuuta 2007
Yliopistolain uudistamisesta
Pitkään on pitänyt tänne kirjoittaa, sillä koulutuspolitiikka on ahdistanut tänä syksynä ja toivoisinkin, että myös tällä foorumilla keskusteltaisiin yliopistolain uudistamisesta.
Mielestäni kunnollista keskustelua säätiöyliopiston "tulemisen" merkityksestä ei julkisuudessa (kuten yleensäkään) ole käyty. Säätiö ei sovi sivistysyliopiston malliksi ja ei nähdäkseni tee yliopistoa itsenäisemmäksi. Yliopiston ulkopuolisista jäsenistä koottu hallitus sotii perustuslakia ja lainmuutoksen tavoitteita (itsenäisempää asemaa) vastaan. Tuntuu kuin ihmiset pohtisivat vain "innovaatioyliopiston" järjestämistä, vaikka se on ennakkotapaus tuleville järjestelyille. Sulattavatko ihmiset valtion yksityistä yliopistoa?
Suomalaisena on voinut olla ylpeä korkeakoulujen hallinnon kolmikannasta. Eivät kai opiskelijat luovu tästä vähin äänin? Kolmikanta on ainakin minulle tärkeä demokraattinen periaate, josta ei luovuta taisteluitta. Julkisoikeudellisen yliopiston hallinnosta ei myöskään ole käyty kunnollista debattia. Pelkään sitä, että "johtamistieteen" uusimmat tuulet vain liimataan yliopistojen päälle unohtaen näiden instituutioiden nykyiset hyvät puolat. Demokratiaan kuulu myös rehtorin valinta laajalla kokoonpanolla, kuten vaalikollegiolla!
Huh, teemoja riittää: automaatiojäsenyys, maksuton koulutus, rehtorin asema ylimmässä päättävässä elimessä, työsuhteet...Avatkaa sanaiset arkkunne. Mitä voimme tehdä?
L
Antti komppaa
Mielestäni kunnollista keskustelua säätiöyliopiston "tulemisen" merkityksestä ei julkisuudessa (kuten yleensäkään) ole käyty. Säätiö ei sovi sivistysyliopiston malliksi ja ei nähdäkseni tee yliopistoa itsenäisemmäksi. Yliopiston ulkopuolisista jäsenistä koottu hallitus sotii perustuslakia ja lainmuutoksen tavoitteita (itsenäisempää asemaa) vastaan. Tuntuu kuin ihmiset pohtisivat vain "innovaatioyliopiston" järjestämistä, vaikka se on ennakkotapaus tuleville järjestelyille. Sulattavatko ihmiset valtion yksityistä yliopistoa?
Suomalaisena on voinut olla ylpeä korkeakoulujen hallinnon kolmikannasta. Eivät kai opiskelijat luovu tästä vähin äänin? Kolmikanta on ainakin minulle tärkeä demokraattinen periaate, josta ei luovuta taisteluitta. Julkisoikeudellisen yliopiston hallinnosta ei myöskään ole käyty kunnollista debattia. Pelkään sitä, että "johtamistieteen" uusimmat tuulet vain liimataan yliopistojen päälle unohtaen näiden instituutioiden nykyiset hyvät puolat. Demokratiaan kuulu myös rehtorin valinta laajalla kokoonpanolla, kuten vaalikollegiolla!
Huh, teemoja riittää: automaatiojäsenyys, maksuton koulutus, rehtorin asema ylimmässä päättävässä elimessä, työsuhteet...Avatkaa sanaiset arkkunne. Mitä voimme tehdä?
L
Antti komppaa
31. lokakuuta 2007
Kampanjatunnelmia
HYYn edustajistovaalien ennakkoäänestys alkoi eilen ja päättyi vauhdikkaasti tänään ennakkoäänestysennätyksellä. Yhteensä 2 169 HYYn jäsentä eli n. 6,7 prosenttia äänioikeutetuista äänesti ennakkoon. HYYn vaaleissa ei ole äänestetty näin vilkkaasti koskaan aiemmin. Edellinen ennätys on vuodelta 2001, jolloin ennen varsinaisia vaalipäiviä äänesti 1 486 opiskelijaa eli n. 4,8 prosenttia äänioikeutetuista.
Myös HYYn Vihreät ovat kampanjoineet ennennäkemättömän ahkerasti. Vaalipäällikkönämme minun on ollut ilo seurata, kuinka tosissaan ehdokkaamme ja rivijäsenemme ovat kampanjointiin suhtautuneet.
Jakamamme 13 laatikollista, eli noin 100 kiloa reilun kaupan banaaneja ovat maistuneet äänestäjille - ne loppuivat molempina katukampanjointipäivinä kesken. Ensi viikolla täytyykin varautua huimaan menekkiin. Vaalilehtemme 5 000 painoksesta on tähän mennessä jaettu noin 4 000 kpl, eli voimme olla erittäin tyytyväisiä tilanteeseemme. Toivottavasti tämä näkyy myös vaalituloksissa.
Kadulla kampanjointi on vaikuttanut hyvähenkiseltä. Eri ryhmien ehdokkaat ovat suhtautuneet kaikki toisiinsa ystävällisesti ja kannustavasti. Oli mukava nähdä vihdoin tänään myös ainejärjestömme sähköpostilistalla kaikkien ryhmien kesken laatimamme lista ehdokkaista, jotka kuuluvat ainejärjestöömme TASOon.
Hyvää kampanjointia loppuun asti kaikille ja parhaat voittakoot!
Myös HYYn Vihreät ovat kampanjoineet ennennäkemättömän ahkerasti. Vaalipäällikkönämme minun on ollut ilo seurata, kuinka tosissaan ehdokkaamme ja rivijäsenemme ovat kampanjointiin suhtautuneet.
Jakamamme 13 laatikollista, eli noin 100 kiloa reilun kaupan banaaneja ovat maistuneet äänestäjille - ne loppuivat molempina katukampanjointipäivinä kesken. Ensi viikolla täytyykin varautua huimaan menekkiin. Vaalilehtemme 5 000 painoksesta on tähän mennessä jaettu noin 4 000 kpl, eli voimme olla erittäin tyytyväisiä tilanteeseemme. Toivottavasti tämä näkyy myös vaalituloksissa.
Kadulla kampanjointi on vaikuttanut hyvähenkiseltä. Eri ryhmien ehdokkaat ovat suhtautuneet kaikki toisiinsa ystävällisesti ja kannustavasti. Oli mukava nähdä vihdoin tänään myös ainejärjestömme sähköpostilistalla kaikkien ryhmien kesken laatimamme lista ehdokkaista, jotka kuuluvat ainejärjestöömme TASOon.
Hyvää kampanjointia loppuun asti kaikille ja parhaat voittakoot!
24. lokakuuta 2007
Kolme viisasta miestä
Osakuntien, HYYn Vihreiden sekä HYALin suuret visionäärit käyvät parhaillaan keskustelua osakuntien vaaliblogissa. Aiheena on muun muassa opiskelijaedustus HYY Yhtymässä ja keskustelun kulku on logiikaltaan varsin mielenkiintoinen.
Osakuntien Mikko Kotola kritisoi HYYn Vihreiden vaalilehteä (linkki Raastimeen on tässä) sisäisen koherenssin puutteesta (mukavaa muuten, että puheenvuoroni HYYn strategiasta viime edarissa poiki käyttökelpoisia sanapareja muidenkin käyttöön!). Tämä näkyy muun muassa siinä, että toisaalla lehdessä HyVi vaatii opiskelijaedustuksen säilyttämistä ennallaan tai jopa lisäämistä, ja toisaalla eräs kiittämätön vaatii, että opiskelijaluottamushenkilöiden pitäisi pystyä keskittymään varsinaisen toiminnan tavoitteiden edistämiseen ja vähemmän aikaa Yhtymän hallintoelimissä riekkumiseen. Mikä on HYYn Vihreiden linja?!
Tuo kiittämätön, HYY Yhtymän varapuheenjohtaja Matti Parry, vastasi tähän sillä, että opiskelijoilla ei ole toimielimissä varsinaista toimintavaltaa, eikä muun muassa kokousasiakirjoja saa edelleenkään riittävän ajoissa, jotta niihin ehtisi perehtyä. Ongelma on seuraava: opiskelijoita istuu tytäryhtiöiden hallituksissa pilvin pimein, mutta onko heillä oikeasti vaikutuksen mahdollisuutta? Opiskelijaelämän kannalta tärkeimpien hallitusten, Unicafen ja Vanhan, opiskelijajäsenistä lähtöisin olevia päätöksiä joko a) ei toimeenpanna b) toimeenpannaan viiveellä ja vasta, kun riittävän moni on nillittänyt asiasta tai c) toimeenpannaan eri tavoin, kuin hallitus on tarkoittanut. Totta kai HyVi on sitä mieltä, että opiskelijaedustus tulee säilyttää, mutta sillä täytyy myös olla muukin funktio kuin johdon päätösten legitimointi.
Kolmannen viisaan miehen, HYALin Jouni Sirénin argumentaatio jäi yllättäen minulle epäselväksi. Hänen mukaan syy on opiskelijaedustajassa - ja toissijaisesti edustajistoryhmässä - jos asiat ei etene. Pohditaanpa. Jos Vanhalla hallitus on tehnyt päätöksen, että Vanhan wlan-verkon on oltava ilmainen kaikille asiakkaille, mutta yhtymä ei vaan kuukausienkaan jälkeen toimeenpane tätä päätöstä, niin syy on ehdotuksen tehneen edustajan - ja toissijaisesti hänen edustajistoryhmän?
Arvon HYY-poliittinen älymystö, toivon että jatkatte tätä keskustelua, sillä minä en vielä ole löytänyt siitä yhteistä punaista lankaa - tai touché-pistoa Matti Parryn vastaukseen, jossa pohditaan myös ansiokkaasti sitä, olisiko HYYn järkevä järjestää omaisuutensa jotenkin toisin.
Osakuntien Mikko Kotola kritisoi HYYn Vihreiden vaalilehteä (linkki Raastimeen on tässä) sisäisen koherenssin puutteesta (mukavaa muuten, että puheenvuoroni HYYn strategiasta viime edarissa poiki käyttökelpoisia sanapareja muidenkin käyttöön!). Tämä näkyy muun muassa siinä, että toisaalla lehdessä HyVi vaatii opiskelijaedustuksen säilyttämistä ennallaan tai jopa lisäämistä, ja toisaalla eräs kiittämätön vaatii, että opiskelijaluottamushenkilöiden pitäisi pystyä keskittymään varsinaisen toiminnan tavoitteiden edistämiseen ja vähemmän aikaa Yhtymän hallintoelimissä riekkumiseen. Mikä on HYYn Vihreiden linja?!
Tuo kiittämätön, HYY Yhtymän varapuheenjohtaja Matti Parry, vastasi tähän sillä, että opiskelijoilla ei ole toimielimissä varsinaista toimintavaltaa, eikä muun muassa kokousasiakirjoja saa edelleenkään riittävän ajoissa, jotta niihin ehtisi perehtyä. Ongelma on seuraava: opiskelijoita istuu tytäryhtiöiden hallituksissa pilvin pimein, mutta onko heillä oikeasti vaikutuksen mahdollisuutta? Opiskelijaelämän kannalta tärkeimpien hallitusten, Unicafen ja Vanhan, opiskelijajäsenistä lähtöisin olevia päätöksiä joko a) ei toimeenpanna b) toimeenpannaan viiveellä ja vasta, kun riittävän moni on nillittänyt asiasta tai c) toimeenpannaan eri tavoin, kuin hallitus on tarkoittanut. Totta kai HyVi on sitä mieltä, että opiskelijaedustus tulee säilyttää, mutta sillä täytyy myös olla muukin funktio kuin johdon päätösten legitimointi.
Kolmannen viisaan miehen, HYALin Jouni Sirénin argumentaatio jäi yllättäen minulle epäselväksi. Hänen mukaan syy on opiskelijaedustajassa - ja toissijaisesti edustajistoryhmässä - jos asiat ei etene. Pohditaanpa. Jos Vanhalla hallitus on tehnyt päätöksen, että Vanhan wlan-verkon on oltava ilmainen kaikille asiakkaille, mutta yhtymä ei vaan kuukausienkaan jälkeen toimeenpane tätä päätöstä, niin syy on ehdotuksen tehneen edustajan - ja toissijaisesti hänen edustajistoryhmän?
Arvon HYY-poliittinen älymystö, toivon että jatkatte tätä keskustelua, sillä minä en vielä ole löytänyt siitä yhteistä punaista lankaa - tai touché-pistoa Matti Parryn vastaukseen, jossa pohditaan myös ansiokkaasti sitä, olisiko HYYn järkevä järjestää omaisuutensa jotenkin toisin.
26. syyskuuta 2007
Marraskuun manifesti - Raastimen takakansi
Marraskuun manifesti – ylioppilaskunnan edustajistovaalien poliittinen yhteisjulistusEdustajistovaalien äänestysprosentti HYY:ssä on ollut jo pitkään alle 40 %:n. Tämä ei suinkaan ole ainoa opiskelijademokratian kriisin ulottuvuus. Niin sanottujen sitoutumattomien ryhmien politiikka uhkaa tehdä HYY:stä suuren budjetin leikkiparlamentin.
YLIOPPILASKUNNAN NIIN SANOTUT sitoutumattomat ryhmät, osakunnat ja ainejärjestöt, ovat etujärjestöjä, jotka ovat kiinnostuneita vain pienestä osasta opiskelijoiden elämään liittyvistä asioista – ikään kuin opiskelijat eivät olisi lainkaan osa muuta yhteiskuntaa. Ylioppilaskunnassamme he pitävät huolta miljoonaomaisuuden hallinnan lisäksi lähinnä tuen ja tilojen saamisesta omalle toiminnalleen. HYY:llä on kuitenkin erityisesti pääkaupunkiseudulla muskelia ja vaikutusvaltaa. Miksi siis vain istua passiivisesti päättävissä elimissä, kun voisi ottaa kantaa ja toimia aktiivisesti monin tavoin opiskelijoiden hyväksi? Opiskelijapolitiikka voi olla parhaimmillaan hyvä vaikuttamisen tapa. Huonoimmillaan se on vain viina- ja bilerahojen kierrättämistä yhdestä taskusta toiseen. Se, miten ylioppilaskunnan rahat päätetään käyttää, on aina poliittinen päätös.
SITOUTUMATTOMIEN DOMINOIMASSA HYY:ssä merkittäviin luottamustehtäviin ei suinkaan aina valita pätevimpiä hakijoita – vaan tehtävät jaetaan härskissä sulle, mulle -hengessä, vuorovuosin osakunnille ja vuorovuosin ainejärjestöille. Tällainen hyväveliverkosto on opiskelijademokratian kannalta tuhoisa ja täysin vieras yliopistolaitoksessa, jossa perinteisesti pätevyys ja kriittisyys ovat tärkeimmät kriteerit ihmisiä valittaessa eri tehtäviin.
POLIITTISESTI SITOUTUMATTOMAT kokevat edustavansa ylioppilaskuntansa jäsenistöä poliittisia ryhmiä paremmin ja puhtaammin. Näin he oikeuttavat jäsenmaksun jatkuvat korotukset ja huikean kalliit kiinteistöhankkeet vailla itsekriittisyyttä. Erottava tekijä poliittisten ja ”ei-poliittisten” välillä on myös se miten sitoutumattomat suhtautuvat tiedon avoimuuteen ja saatavuuteen. Luottamuksellisuuden ja hallinnollisten syiden varjolla sitoutumattomien hallitsemassa HYY:ssä evätään opiskelijoita edustavilta päättäjiltä oikeus tutustua riittävän aikaisin välttämättömiin taustatietoihin ja asiakirjoihin myös merkittäviä päätöksiä tehtäessä.
KAIKKI POLIITTISET PÄÄTÖKSET edellyttävät kykyä ja uskallusta ajatella itse. Poliittisesti sitoutumattomat ryhmät ovat kuitenkin ulkoistaneet tämän tehtävän erilaisille auktoriteeteille, joilla HYY:ssä tarkoitetaan lähinnä eri toimielinten asiantuntijajäseniä, jotka pääsääntöisesti itse ovat entisiä sitoutumattomien ryhmien edustajia. Jotta opiskelijaedustajien ei tarvitsisi päättää itse HYY:n kehittämisestä jatkossakaan, sitoutumattomat haluavat päätöksentekoon vielä lisää asiantuntijajäseniä opiskelijoiden vaikutusvallan rippeiden kustannuksella.
ÄLÄ SIIS VALITSE SIKAA SÄKISSÄ äänestämällä tulevissa edustajistovaaleissa poliittisesti sitoutumatonta ehdokasta, vaikka hän olisikin kaverisi, sillä suhteellisessa vaalitavassa äänesi menee aina koko ehdokaslistan hyväksi. Tällöin äänesi saattaa mennä järjestöjyrälle, jonka arvomaailma on täysin erilainen kuin sinun ja joka kuitenkin sokeasti kokee palvelevansa kaikkien opiskelijoiden etua. Äänestämällä poliittisia ryhmiä, edistät ylioppilaskunnassasi demokraattisempaa, avoimempaa ja kriittisempää päätöksentekoa.
Lotta Kortteinen, pj. HYY:n Vihreät
Elina Vaahtera, pj. Sitoutumaton vasemmisto
9. syyskuuta 2007
Tervetuloa HYYn Vihreisiin
HYYn Vihreät, tuttavallisemmin HyVi, on 1983 perustettu Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa, Helsingin yliopistolla ja niiden ulkopuolella aktiivisesti vaikuttava, puoluepoliittisesti sitoutumaton, riippumaton kansalaisjärjestö.
Toimimme kestävän, reilun, avoimen, läpinäkyvän, tasa-arvoisen ja esteettömän maailman puolesta.
Haluamme muuttaa yhteiskuntaa toimintamme kautta. Tuomme uusia, myönteisiä ja raikkaita näkemyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun – pyrimme aktiivisesti muokkaamaan maailmaa sellaiseksi, kuin toivoisimme sen olevan.
HyVin toimintaa jäsentävät toimistollamme Uudella ylioppilastalolla parillisten viikkojen tiistaisin järjestettävät kokoukset. Niissä keskustellaan antoisasti ajankohtaisista aiheista ja suunnitellaan tulevaa toimintaa. Järjestämme myös erilaisia tilaisuuksia, jotka ovat aina avoimia kaikille kiinnostuneille.
HyVin politiikka muotoutuu sen jäsenten kiinnostusten ja ajankohtaisten teemojen mukaan. Akateemisen maailman lisäksi HyVin toiminta kohdistuu vaikuttamiseen niin kaupungin kuin koko maan, maanosan ja maailman politiikkaan.
Jos haluat olla mukana tekemässä vihreää politiikkaa ilman puolueiden kahleita, HyVi on hyvä valinta. Tervetuloa mukaan!
17. elokuuta 2007
Lasi välissämme
Hallitus-oppositio -asetelman kaksinapaisuus on johtanut HYYn edustajistossa kuluneiden kahden vuoden aikana pitkälliseen eipäs-juupas -kiistelyyn. Sen seurauksena aivan mistä vain voidaan synnyttää riitaisa väittely, jonka tuoksinnassa alkuperäinen, käsiteltävänä ollut asia jää yleensä taka-alalle ja jonkinlaiseksi edustajistokautemme metateemaksi muodostunut kaksintaistelu nousee aina pääosaan. Tämä ei yllätä, koska kyse on vallasta, mutta on silti sääli että se rampauttaa ainoan vaaleilla valitun luottamuselimemme toiminnan lähes täydellisesti.
Yhteenoton todennäköisyys kasvaa, kun kumpi tahansa osapuoli kokee jääneensä ilman jotain olennaista tietoa, saaneensa sen liian myöhään tai kun joku ilmoittaa, että tieto olisi ollut koko ajan saatavissa, jos sitä vain olisi kysytty tai kun joku harmittelee tiedonsaannin hankaluutta sellaisilla ilmauksilla, jotka voidaan tulkita toisen osapuolen syyttelyksi salailusta.
Klikkiytymiseltä ei voitane välttyä edes yksipuoluejärjestelmissä, mutta on ilmeistä, että HYYssä jakolinjojen muodostuminen noudattaa hallitus-oppositio -asetelman puitteissa logiikkaa, jonka tuloksena kategorinen me-te -vastakkainasettelu sanelee päätöksenteon kulun alusta loppuun. Hallitus- ja oppositioryhmien välinen nokittelu on surkuhupaisaa, eikä asiaa paranna se, että molemmat osapuolet kokevat olevansa syyttömiä tilanteeseen ja sen iän ikuiseen kärjistymiseen.
Toisinkin voi olla. Esimerkiksi Talousvaliokunnan jäsenenä havaitsin, että mielipideakselin muodostuminen vaihteli suuresti kysymyksestä riippuen eikä asioista syntynyt yleensä "me hallitus - te oppositio" -vastakkainasettelua. Samalla tavalla HYYn kaupunkiryhmässä vallitsee eri ryhmien välillä rakentava henki - ikään kuin hallitus-oppositio -rooleja ei olisi edes olemassa. Vanhan ylioppilastalon hallituksessa en tarkalleen ottaen edes tiedä, ketkä ovat mistäkin ryhmästä. Käsittääkseni tilanne on jotakuinkin samansuuntainen muissakin HYYn luottamus- ja toimielimissä sekä valiokunnissa.
Miksi yhteistyö edustajistossa on niin vaikeaa? En jaksa uskoa, että kyse olisi vain "opposition omasta halusta erityä yhteistyöstä meidän kanssa". Selvästi viisaus ei tiivisty suuressa joukossa, jossa esiin nousevat parhaan argumentin periaatteen vastaisesti ärhäkkäimmät tavat esittää sanomansa. Edustajiston teatraalisuus vain alleviivaa tätä.
Mitä tulee omiin tuntemuksiini oppositiosta, voin kertoa, että on ollut tervetullut kokemus nähdä asiat myös lasin ulkopuolelta. Kumpikaan osapuoli ei ole keskimäärin toista nokkelampi, pätevämpi, etevämpi, kokeneempi, luotettavampi tai millään muullakaan tavalla HYYn edun kannalta yksiselitteisesti parempi. Lasin toisella puolella vain on valtaa ja toisella ei.
Yhteenoton todennäköisyys kasvaa, kun kumpi tahansa osapuoli kokee jääneensä ilman jotain olennaista tietoa, saaneensa sen liian myöhään tai kun joku ilmoittaa, että tieto olisi ollut koko ajan saatavissa, jos sitä vain olisi kysytty tai kun joku harmittelee tiedonsaannin hankaluutta sellaisilla ilmauksilla, jotka voidaan tulkita toisen osapuolen syyttelyksi salailusta.
Klikkiytymiseltä ei voitane välttyä edes yksipuoluejärjestelmissä, mutta on ilmeistä, että HYYssä jakolinjojen muodostuminen noudattaa hallitus-oppositio -asetelman puitteissa logiikkaa, jonka tuloksena kategorinen me-te -vastakkainasettelu sanelee päätöksenteon kulun alusta loppuun. Hallitus- ja oppositioryhmien välinen nokittelu on surkuhupaisaa, eikä asiaa paranna se, että molemmat osapuolet kokevat olevansa syyttömiä tilanteeseen ja sen iän ikuiseen kärjistymiseen.
Toisinkin voi olla. Esimerkiksi Talousvaliokunnan jäsenenä havaitsin, että mielipideakselin muodostuminen vaihteli suuresti kysymyksestä riippuen eikä asioista syntynyt yleensä "me hallitus - te oppositio" -vastakkainasettelua. Samalla tavalla HYYn kaupunkiryhmässä vallitsee eri ryhmien välillä rakentava henki - ikään kuin hallitus-oppositio -rooleja ei olisi edes olemassa. Vanhan ylioppilastalon hallituksessa en tarkalleen ottaen edes tiedä, ketkä ovat mistäkin ryhmästä. Käsittääkseni tilanne on jotakuinkin samansuuntainen muissakin HYYn luottamus- ja toimielimissä sekä valiokunnissa.
Miksi yhteistyö edustajistossa on niin vaikeaa? En jaksa uskoa, että kyse olisi vain "opposition omasta halusta erityä yhteistyöstä meidän kanssa". Selvästi viisaus ei tiivisty suuressa joukossa, jossa esiin nousevat parhaan argumentin periaatteen vastaisesti ärhäkkäimmät tavat esittää sanomansa. Edustajiston teatraalisuus vain alleviivaa tätä.
Mitä tulee omiin tuntemuksiini oppositiosta, voin kertoa, että on ollut tervetullut kokemus nähdä asiat myös lasin ulkopuolelta. Kumpikaan osapuoli ei ole keskimäärin toista nokkelampi, pätevämpi, etevämpi, kokeneempi, luotettavampi tai millään muullakaan tavalla HYYn edun kannalta yksiselitteisesti parempi. Lasin toisella puolella vain on valtaa ja toisella ei.
26. kesäkuuta 2007
Uutisia uudelta ylioppilastalolta
Pakko se on myöntää, kun omin silmin näkee. Kesällä ei ole hirveästi varsinaisia uutisia. Helsingin Sanomat joutui turvautumaan HYYn sähköpostilistojen apuun ja saakin melko pienestä jutunaiheesta ihan kelpo määrän merkkejä. Moista uutteruutta kunnioitetaan akateemisessa maailmanparannusseurassamme. Kyllä kaltaiseni kestotilaajan nyt kelpaa.
Onneksi sentään kiinnostavia blogausaiheita on vaikka millä mitalla.
Onneksi sentään kiinnostavia blogausaiheita on vaikka millä mitalla.
13. huhtikuuta 2007
Vauhtisokeutta jäsenten kustannuksella
Eilisessä (12.4.) edustajiston kokouksessa HYYn hallitus yritti turhaan perustella edustajistolle yritystään korottaa ylioppilaskunnan jäsenmaksua 18 euroon syyslukukaudella 2008. Edustajisto hyväksyi jäsenmaksuksi 17,35 euroa valmisteluvaliokunnan esityksen mukaisesti.
Hallituksen esitys oli ristiriidassa niin edustajiston aiemman päätöksen kuin talousvaliokunnan 26.3. tekemän esityksen kanssa. Siksi valmisteluvaliokunta epäsi 11.4. hallituksen korotusyrityksen. HYYn Vihreät eivät voi kuin hämmästellä hallituksen alituista halua olla korottamassa HYYn jäsenmaksua. Paineita alkaa olla pikemminkin perustella nykyisen jäsenmaksun tasoa.
Summia tärkeämpää on kuitenkin periaate, että hallitus mitoittaa HYYn toiminnan sellaiseksi, ettei jäseniltä tarvitse koko ajan pummata lisää. Jonkun täytyy pikku hiljaa kertoa, mitä sellaista HYY tarjoaa jäsenilleen, että siitä pitää maksaa vuodessa yli 30 euroa. Eikä tarvitse piiloutua sellaisen epämääräisyyden taakse kuin "edunvalvonta" - siksi tässä maassa on SYL, jonka osuus HYYn jäsenmaksusta on alle viisi euroa.
Edustaja Jukka Huhta toi esiin sen, mistä asiassa on varsinaisesti kysymys: tulonsiirrosta rivijäseniltä järjestöaktiiveille. Jäsenmaksujen korotus perustuu yksinomaan järjestöpalvelujen kasvattamiseen. Rivijäsenten palvelut eivät lisäänny, vaan järjestöjen juhlintaan tarkoitettujen lisätilojen hankinta halutaan osittaismaksattaa kasvattamalla jäsenmaksua.
Viime vuosina HYYssä on käynyt niin, että ruokahalu on kasvanut syödessä. Ainejärjestöjen ja osakuntien silmäätekevistä koostuva joukko ylioppilaskunnan ylimpiä päättäjiä on sairastunut kollektiiviseen vauhtisokeuteen. Kiinteistöhankintoja on tehty sellaista tahtia, että kukaan ei ole pysynyt perässä. Ainakaan ne opiskelijapäättäjät, jotka ovat laskeneet kiinteistöhankintojen kustannuksia. Leppäsuolle nouseva kolmas ylioppilastalo, jota ylioppilaskunnan kiinteistöjohto sivumennen sanoen kutsui "mökiksi" vielä vuosi sitten, on paljastunut sellaiseksi pieleen menneiden kustannusarvioiden hautausmaaksi, että joku etevä tutkijanalku saattaa vielä jonain tulevana aikakautena löytää sieltä hieman pintamultaa riipimällä itselleen vaikka gradunaiheen.
Sitä ennen toivomme HYYn Vihreissä, että eteemme ei tuoda enempää yllättäviä 150 000 euroa maksavia kulunvalvontajärjestelmiä, 100 000 euron suunnittelupalkkioita ja 250 prosenttia kohoavia kalustuskustannuksia ja sitten aleta puhua vakavalla naamalla jäsenmaksun korottamisesta, jolla saataisiin kasaan alle 35 000 euroa.
Hallituksen esitys oli ristiriidassa niin edustajiston aiemman päätöksen kuin talousvaliokunnan 26.3. tekemän esityksen kanssa. Siksi valmisteluvaliokunta epäsi 11.4. hallituksen korotusyrityksen. HYYn Vihreät eivät voi kuin hämmästellä hallituksen alituista halua olla korottamassa HYYn jäsenmaksua. Paineita alkaa olla pikemminkin perustella nykyisen jäsenmaksun tasoa.
Summia tärkeämpää on kuitenkin periaate, että hallitus mitoittaa HYYn toiminnan sellaiseksi, ettei jäseniltä tarvitse koko ajan pummata lisää. Jonkun täytyy pikku hiljaa kertoa, mitä sellaista HYY tarjoaa jäsenilleen, että siitä pitää maksaa vuodessa yli 30 euroa. Eikä tarvitse piiloutua sellaisen epämääräisyyden taakse kuin "edunvalvonta" - siksi tässä maassa on SYL, jonka osuus HYYn jäsenmaksusta on alle viisi euroa.
Edustaja Jukka Huhta toi esiin sen, mistä asiassa on varsinaisesti kysymys: tulonsiirrosta rivijäseniltä järjestöaktiiveille. Jäsenmaksujen korotus perustuu yksinomaan järjestöpalvelujen kasvattamiseen. Rivijäsenten palvelut eivät lisäänny, vaan järjestöjen juhlintaan tarkoitettujen lisätilojen hankinta halutaan osittaismaksattaa kasvattamalla jäsenmaksua.
Viime vuosina HYYssä on käynyt niin, että ruokahalu on kasvanut syödessä. Ainejärjestöjen ja osakuntien silmäätekevistä koostuva joukko ylioppilaskunnan ylimpiä päättäjiä on sairastunut kollektiiviseen vauhtisokeuteen. Kiinteistöhankintoja on tehty sellaista tahtia, että kukaan ei ole pysynyt perässä. Ainakaan ne opiskelijapäättäjät, jotka ovat laskeneet kiinteistöhankintojen kustannuksia. Leppäsuolle nouseva kolmas ylioppilastalo, jota ylioppilaskunnan kiinteistöjohto sivumennen sanoen kutsui "mökiksi" vielä vuosi sitten, on paljastunut sellaiseksi pieleen menneiden kustannusarvioiden hautausmaaksi, että joku etevä tutkijanalku saattaa vielä jonain tulevana aikakautena löytää sieltä hieman pintamultaa riipimällä itselleen vaikka gradunaiheen.
Sitä ennen toivomme HYYn Vihreissä, että eteemme ei tuoda enempää yllättäviä 150 000 euroa maksavia kulunvalvontajärjestelmiä, 100 000 euron suunnittelupalkkioita ja 250 prosenttia kohoavia kalustuskustannuksia ja sitten aleta puhua vakavalla naamalla jäsenmaksun korottamisesta, jolla saataisiin kasaan alle 35 000 euroa.
16. maaliskuuta 2007
"Huippuyliopistosta"
Ikävää, että SYL:n kanta on joissain paikoissa (esim. Hesari) tulkittu taideylioppilaiden kannan vastaiseksi, itse en ainakaan näe asiaa näin. On toivottu, että selkiytän asiaa julkisella foorumilla.
On totta, että SYL ei täysin tyrmännyt kärkihankkeiden esityksiä, mutta ei myöskään suhtaudu erityisesti pääkaupunkiseudun esitykseen kritiikittömästi. SYL kritisoi huippuyliopistoa suunnitellutta valtiosihteeri Raimo Sailaksen ryhmää siitä, ettei se ole kiinnittänyt tarpeeksi huomiota opiskelijoiden ja yliopistojen henkilöstön asemaan. SYL suhtautuu positiivisesti yliopistojen rahoituksen lisäämiseen (huom. Kaikkien yliopistojen, ei siten, että luodaan eri tason yliopistoja), ja toivoo että yliopistojen itsehallinto turvataan katkaisematta yhteyttä yhteiskuntaan.
SYL jakaa siis TOKYOn huolen kolmikannan romuttamisesta ylimmällä hallinnon tasolla (vastustamme ulkopuolisista jäsenistä koostuvaa hallitusta, ulkopuolisten jäsenten määrä ei saa ylittää kolmikannan jäsenten määrää). Lisäksi SYL painottaa, että opiskelijat tulee ehdottomasti ottaa mukaan ja heidän mielipiteitään on kuunneltava hankkeen edetessä. Olen huolissani myös Taikin kaikkien osastojen tasapuolisen kohtelun turvaamisesta, vaikka sitä ei kannanotossamme suoraan lue.
SYL:n (ja Tokyon) näkemyksen mukaan yliopiston oikeushenkilöaseman ei tule olla yksityisoikeudellinen, vaan julkisoikeudellinen. Yliopistoyhteisön tulee itse valita omien hallintoelimiensä jäsenet. Tämä koskee myös rehtorin valintaa vaalikollegion avulla.
Toivottavasti keskustelu aiheesta jatkuu, sillä esitetyssä muodossaan (ulkopuolinen hallitus, yksityisoikeudellinen oikeushenkiköasema jne.) hanketta ei siis SYLin mielestä pitäisi viedä läpi, vaan se tulisi viedä jatkovalmisteluun, jossa KAIKKIA osapuolia kuullaan. Kärkihankkeisiin sisältyy toki hyviäkin asioita, kuten valinnanvapauden ja liikkuvuuden lisääntyminen, koulutusyhteistyön tiivistyminen sekä pääkaupunkiseudun hankkeen raportissa esiin nostettu opiskelija-opettaja suhteen huomattava parantaminen.
Tokyon näkökulmia
On totta, että SYL ei täysin tyrmännyt kärkihankkeiden esityksiä, mutta ei myöskään suhtaudu erityisesti pääkaupunkiseudun esitykseen kritiikittömästi. SYL kritisoi huippuyliopistoa suunnitellutta valtiosihteeri Raimo Sailaksen ryhmää siitä, ettei se ole kiinnittänyt tarpeeksi huomiota opiskelijoiden ja yliopistojen henkilöstön asemaan. SYL suhtautuu positiivisesti yliopistojen rahoituksen lisäämiseen (huom. Kaikkien yliopistojen, ei siten, että luodaan eri tason yliopistoja), ja toivoo että yliopistojen itsehallinto turvataan katkaisematta yhteyttä yhteiskuntaan.
SYL jakaa siis TOKYOn huolen kolmikannan romuttamisesta ylimmällä hallinnon tasolla (vastustamme ulkopuolisista jäsenistä koostuvaa hallitusta, ulkopuolisten jäsenten määrä ei saa ylittää kolmikannan jäsenten määrää). Lisäksi SYL painottaa, että opiskelijat tulee ehdottomasti ottaa mukaan ja heidän mielipiteitään on kuunneltava hankkeen edetessä. Olen huolissani myös Taikin kaikkien osastojen tasapuolisen kohtelun turvaamisesta, vaikka sitä ei kannanotossamme suoraan lue.
SYL:n (ja Tokyon) näkemyksen mukaan yliopiston oikeushenkilöaseman ei tule olla yksityisoikeudellinen, vaan julkisoikeudellinen. Yliopistoyhteisön tulee itse valita omien hallintoelimiensä jäsenet. Tämä koskee myös rehtorin valintaa vaalikollegion avulla.
Toivottavasti keskustelu aiheesta jatkuu, sillä esitetyssä muodossaan (ulkopuolinen hallitus, yksityisoikeudellinen oikeushenkiköasema jne.) hanketta ei siis SYLin mielestä pitäisi viedä läpi, vaan se tulisi viedä jatkovalmisteluun, jossa KAIKKIA osapuolia kuullaan. Kärkihankkeisiin sisältyy toki hyviäkin asioita, kuten valinnanvapauden ja liikkuvuuden lisääntyminen, koulutusyhteistyön tiivistyminen sekä pääkaupunkiseudun hankkeen raportissa esiin nostettu opiskelija-opettaja suhteen huomattava parantaminen.
Tokyon näkökulmia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
