Lasi välissämme

Hallitus-oppositio -asetelman kaksinapaisuus on johtanut HYYn edustajistossa kuluneiden kahden vuoden aikana pitkälliseen eipäs-juupas -kiistelyyn. Sen seurauksena aivan mistä vain voidaan synnyttää riitaisa väittely, jonka tuoksinnassa alkuperäinen, käsiteltävänä ollut asia jää yleensä taka-alalle ja jonkinlaiseksi edustajistokautemme metateemaksi muodostunut kaksintaistelu nousee aina pääosaan. Tämä ei yllätä, koska kyse on vallasta, mutta on silti sääli että se rampauttaa ainoan vaaleilla valitun luottamuselimemme toiminnan lähes täydellisesti.

Yhteenoton todennäköisyys kasvaa, kun kumpi tahansa osapuoli kokee jääneensä ilman jotain olennaista tietoa, saaneensa sen liian myöhään tai kun joku ilmoittaa, että tieto olisi ollut koko ajan saatavissa, jos sitä vain olisi kysytty tai kun joku harmittelee tiedonsaannin hankaluutta sellaisilla ilmauksilla, jotka voidaan tulkita toisen osapuolen syyttelyksi salailusta.

Klikkiytymiseltä ei voitane välttyä edes yksipuoluejärjestelmissä, mutta on ilmeistä, että HYYssä jakolinjojen muodostuminen noudattaa hallitus-oppositio -asetelman puitteissa logiikkaa, jonka tuloksena kategorinen me-te -vastakkainasettelu sanelee päätöksenteon kulun alusta loppuun. Hallitus- ja oppositioryhmien välinen nokittelu on surkuhupaisaa, eikä asiaa paranna se, että molemmat osapuolet kokevat olevansa syyttömiä tilanteeseen ja sen iän ikuiseen kärjistymiseen.

Toisinkin voi olla. Esimerkiksi Talousvaliokunnan jäsenenä havaitsin, että mielipideakselin muodostuminen vaihteli suuresti kysymyksestä riippuen eikä asioista syntynyt yleensä "me hallitus - te oppositio" -vastakkainasettelua. Samalla tavalla HYYn kaupunkiryhmässä vallitsee eri ryhmien välillä rakentava henki - ikään kuin hallitus-oppositio -rooleja ei olisi edes olemassa. Vanhan ylioppilastalon hallituksessa en tarkalleen ottaen edes tiedä, ketkä ovat mistäkin ryhmästä. Käsittääkseni tilanne on jotakuinkin samansuuntainen muissakin HYYn luottamus- ja toimielimissä sekä valiokunnissa.

Miksi yhteistyö edustajistossa on niin vaikeaa? En jaksa uskoa, että kyse olisi vain "opposition omasta halusta erityä yhteistyöstä meidän kanssa". Selvästi viisaus ei tiivisty suuressa joukossa, jossa esiin nousevat parhaan argumentin periaatteen vastaisesti ärhäkkäimmät tavat esittää sanomansa. Edustajiston teatraalisuus vain alleviivaa tätä.

Mitä tulee omiin tuntemuksiini oppositiosta, voin kertoa, että on ollut tervetullut kokemus nähdä asiat myös lasin ulkopuolelta. Kumpikaan osapuoli ei ole keskimäärin toista nokkelampi, pätevämpi, etevämpi, kokeneempi, luotettavampi tai millään muullakaan tavalla HYYn edun kannalta yksiselitteisesti parempi. Lasin toisella puolella vain on valtaa ja toisella ei.

Uutisia uudelta ylioppilastalolta

Pakko se on myöntää, kun omin silmin näkee. Kesällä ei ole hirveästi varsinaisia uutisia. Helsingin Sanomat joutui turvautumaan HYYn sähköpostilistojen apuun ja saakin melko pienestä jutunaiheesta ihan kelpo määrän merkkejä. Moista uutteruutta kunnioitetaan akateemisessa maailmanparannusseurassamme. Kyllä kaltaiseni kestotilaajan nyt kelpaa.

Onneksi sentään kiinnostavia blogausaiheita on vaikka millä mitalla.

Vauhtisokeutta jäsenten kustannuksella

Eilisessä (12.4.) edustajiston kokouksessa HYYn hallitus yritti turhaan perustella edustajistolle yritystään korottaa ylioppilaskunnan jäsenmaksua 18 euroon syyslukukaudella 2008. Edustajisto hyväksyi jäsenmaksuksi 17,35 euroa valmisteluvaliokunnan esityksen mukaisesti.

Hallituksen esitys oli ristiriidassa niin edustajiston aiemman päätöksen kuin talousvaliokunnan 26.3. tekemän esityksen kanssa. Siksi valmisteluvaliokunta epäsi 11.4. hallituksen korotusyrityksen. HYYn Vihreät eivät voi kuin hämmästellä hallituksen alituista halua olla korottamassa HYYn jäsenmaksua. Paineita alkaa olla pikemminkin perustella nykyisen jäsenmaksun tasoa.

Summia tärkeämpää on kuitenkin periaate, että hallitus mitoittaa HYYn toiminnan sellaiseksi, ettei jäseniltä tarvitse koko ajan pummata lisää. Jonkun täytyy pikku hiljaa kertoa, mitä sellaista HYY tarjoaa jäsenilleen, että siitä pitää maksaa vuodessa yli 30 euroa. Eikä tarvitse piiloutua sellaisen epämääräisyyden taakse kuin "edunvalvonta" - siksi tässä maassa on SYL, jonka osuus HYYn jäsenmaksusta on alle viisi euroa.

Edustaja Jukka Huhta toi esiin sen, mistä asiassa on varsinaisesti kysymys: tulonsiirrosta rivijäseniltä järjestöaktiiveille. Jäsenmaksujen korotus perustuu yksinomaan järjestöpalvelujen kasvattamiseen. Rivijäsenten palvelut eivät lisäänny, vaan järjestöjen juhlintaan tarkoitettujen lisätilojen hankinta halutaan osittaismaksattaa kasvattamalla jäsenmaksua.

Viime vuosina HYYssä on käynyt niin, että ruokahalu on kasvanut syödessä. Ainejärjestöjen ja osakuntien silmäätekevistä koostuva joukko ylioppilaskunnan ylimpiä päättäjiä on sairastunut kollektiiviseen vauhtisokeuteen. Kiinteistöhankintoja on tehty sellaista tahtia, että kukaan ei ole pysynyt perässä. Ainakaan ne opiskelijapäättäjät, jotka ovat laskeneet kiinteistöhankintojen kustannuksia. Leppäsuolle nouseva kolmas ylioppilastalo, jota ylioppilaskunnan kiinteistöjohto sivumennen sanoen kutsui "mökiksi" vielä vuosi sitten, on paljastunut sellaiseksi pieleen menneiden kustannusarvioiden hautausmaaksi, että joku etevä tutkijanalku saattaa vielä jonain tulevana aikakautena löytää sieltä hieman pintamultaa riipimällä itselleen vaikka gradunaiheen.

Sitä ennen toivomme HYYn Vihreissä, että eteemme ei tuoda enempää yllättäviä 150 000 euroa maksavia kulunvalvontajärjestelmiä, 100 000 euron suunnittelupalkkioita ja 250 prosenttia kohoavia kalustuskustannuksia ja sitten aleta puhua vakavalla naamalla jäsenmaksun korottamisesta, jolla saataisiin kasaan alle 35 000 euroa.

"Huippuyliopistosta"

Ikävää, että SYL:n kanta on joissain paikoissa (esim. Hesari) tulkittu taideylioppilaiden kannan vastaiseksi, itse en ainakaan näe asiaa näin. On toivottu, että selkiytän asiaa julkisella foorumilla.

On totta, että SYL ei täysin tyrmännyt kärkihankkeiden esityksiä, mutta ei myöskään suhtaudu erityisesti pääkaupunkiseudun esitykseen kritiikittömästi. SYL kritisoi huippuyliopistoa suunnitellutta valtiosihteeri Raimo Sailaksen ryhmää siitä, ettei se ole kiinnittänyt tarpeeksi huomiota opiskelijoiden ja yliopistojen henkilöstön asemaan. SYL suhtautuu positiivisesti yliopistojen rahoituksen lisäämiseen (huom. Kaikkien yliopistojen, ei siten, että luodaan eri tason yliopistoja), ja toivoo että yliopistojen itsehallinto turvataan katkaisematta yhteyttä yhteiskuntaan.

SYL jakaa siis TOKYOn huolen kolmikannan romuttamisesta ylimmällä hallinnon tasolla (vastustamme ulkopuolisista jäsenistä koostuvaa hallitusta, ulkopuolisten jäsenten määrä ei saa ylittää kolmikannan jäsenten määrää). Lisäksi SYL painottaa, että opiskelijat tulee ehdottomasti ottaa mukaan ja heidän mielipiteitään on kuunneltava hankkeen edetessä. Olen huolissani myös Taikin kaikkien osastojen tasapuolisen kohtelun turvaamisesta, vaikka sitä ei kannanotossamme suoraan lue.

SYL:n (ja Tokyon) näkemyksen mukaan yliopiston oikeushenkilöaseman ei tule olla yksityisoikeudellinen, vaan julkisoikeudellinen. Yliopistoyhteisön tulee itse valita omien hallintoelimiensä jäsenet. Tämä koskee myös rehtorin valintaa vaalikollegion avulla.

Toivottavasti keskustelu aiheesta jatkuu, sillä esitetyssä muodossaan (ulkopuolinen hallitus, yksityisoikeudellinen oikeushenkiköasema jne.) hanketta ei siis SYLin mielestä pitäisi viedä läpi, vaan se tulisi viedä jatkovalmisteluun, jossa KAIKKIA osapuolia kuullaan. Kärkihankkeisiin sisältyy toki hyviäkin asioita, kuten valinnanvapauden ja liikkuvuuden lisääntyminen, koulutusyhteistyön tiivistyminen sekä pääkaupunkiseudun hankkeen raportissa esiin nostettu opiskelija-opettaja suhteen huomattava parantaminen.

Tokyon näkökulmia

Yhtenäiskahvi

Unicafe on luopunut reilun kaupan kahvin myynnistä muutamassa vilkkaimmassa toimipisteessään. Pauligia myytiin joitain kuukausia reilun kaupan kahvina, mikä lienee lähinnä naljailua kahvinsa alkuperästä tarkoille asiakkaille. Onneksi yhdistysten hallinnoimia tavaramerkkejä saa käyttää markkinoinnissa vapaasti ilman seuraumuksia. Jos Unicafe olisi myynyt reilun kaupan kahvia Presidenttinä, siltä vaadittaisiin todennäköisesti vahingonkorvauksia. Nyt nimistökysymykset on ratkaistu ja Pauligin Utz Kapeh -sertifioitua kahvia myydään sen omalla nimellä.

Muutosta perustellaan hinnalla. Tämä on merkillistä sillä Unicafessa myydyn kahvikupillisen hinnasta vain murto-osa muodostuu kahvista. Unicafen kokoisen toimijan volyymeillä on mahdollista ostaa reilun kaupan kahvia, jopa luomuviljeltyä niin, että kahvikupin hinnasta alle kymmenesosa tulee raaka-aineesta. Tämä kymmenesosa mittaa sitoutumistamme tasa-arvoiseen yhteiskuntarakenteeseen, jossa kehitysmaiden viljelijöiden kohtelu on edes jossain määrin verrannollista rikkaampien kollegoidensa kohteluun.

Miksei Utz Kapeh sitten kelpaa?
Periaatteessa sertifioitu kahvi on keskimäärin paremmissa olosuhteissa tuotettua kuin sertifioimaton. Järjestelmillä on kuitenkin olennaisia eroja. Fair trade eli reilu kauppa oli ensimmäinen eettisesti kestävän kehitysmaakaupankäynnin sertifiointijärjestelmä. Sen perustana on takuuhintajärjestelmä, jossa viljelijälle maksetaan kahvista elämisen edellytykset mahdollistava takuuhinta maailmanmarkkinoiden hintatilanteesta riippumatta. Utz Kapeh -sertifiointi ei sisällä vastaavaa mekanismia, vaan kahvista maksettava lisähinta viljelijälle perustuu normaaleihin kaupan mekanismeihin. Kahvista maksetaan keskimäärin muutaman sentin lisähinta maailmanmarkkinahintaan nähden. Markkinoiden hintojen heittely näkyy suoraan Utz Kapeh -viljelijän tuloissa, ja esimerkiksi tansanialainen viljelijä voi joutua myymään sertifioidunkin kahvinsa alle tuotantokustannusten, jos Brasiliassa on hyvä ilma.
Consumers International on tehnyt varsin kattavan sertifiointijärjestelmiin painottuvan raportin kahvikaupasta.

Olemme valtiollisella tasolla valmiita suojaamaan suomalaisia maajusseja euroopan sisämarkkinoiden hintakehitykseltä valtavin kustannuksin. Tuloksena tästä on järjestelmä, jossa Suomessa on vielä jossain määrin taloudellisesti mahdollista viljellä maata monipuolisesti Ranskan säätilasta riippumatta.

Unicafen tuotekehityspäällikkö Sari Mönkölä kommentoi kahvivalintojaan ylioppilaslehdessä. Hänen lausuntonsa koostui noin kahdesta virkkeestä, joista molemmat osoittavat hänen olevan täysin pihalla kahvikaupasta. "Reilu kauppa on vain yksi tuotemerkki ja yrityksenä meidän tulee olla tasapuolinen ja antaa muyös muille mahdollisuus." Kahvinjuoja voisi pitää tällaista pahana epäpätevyytenä, mutta tulee kuitenkin muistaa, että Unicafe on ennen kaikkea lounasketju, jonka kahvinmyynti on vain pieni osa toiminnan volyymistä. Reilu kauppa ei ole yksittäinen tuotemerkki eikä sitä voi pitää suoraan yhteismitallisena muihin sertifiointistandardeihinkaan nähden. Järjestelmillä on selkeitä sisällöllisiä eroja, joiden perusteella näitä tulisi vertailla. Sen sijaan Paulig on yksittäinen tuotemerkki ja mikäli haluttaisiin kohdella tuottajia tasavertaisesti, ei yhden valmistajan nykyisenkaltaista monopolia voi perustella, vaikka ketjun nimi olisi Unicafe. Etenkään, kun kyseinen kahvikauppias ei enää EU:n myötä ole virallinen valtionmonopoli. Toinen merkillinen virke lausunnossa oli, että opiskelijalla on ostosta tehdessään aina valta päättää, mitä tuotetta suosia. Haluaisin tietää, miten tätä valtaa voi soveltaa tilanteessa, jossa vaihtoehtoinen tuote on poistettu valikoimasta. Keskustakampuksella tämä on helppoa. Ainakin Engel ja Kluuvin Robert's myyvät reilua kahvia.

Keskustelu Unicafen kahvinmyynnistä ei kuitenkaan ole ainoastaan altruistista huolta kehitysmaiden viljelijöistä. Monille konsensuskansalaisille voi tulla yllätyksenä, että kahviin voidaan liittää myös laatuatribuutteja. Unicafen kahviin, etenkin siihen termarissa seisoneeseen reiluun kahviin liittyen nämä ovat yleensä surullisia. Taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulinaristisesti olisi järkevintä, että Unicafe paahtaisi itse oman kahvinsa. Raakakahvin hinta muodostaisi kustannuksista niin pienen osan, että muun kuin reilun kaupan kahvin ostoa olisi vaikea perustella ainakaan taloudellisesti. Yhdellä todella kahviin perehtyneellä työntekijällä ja varsin pienin materiaalikustannuksin olisi mahdollista luoda järjestelmä, jossa Unicafeseen tultaisiin myös kahvin vuoksi, eikä ainoastaan sijainnin ja opiskelijalounaan vuoksi. Vaihtoehdot voisivat olla erinomainen tumma- ja vaaleapaahtoinen kahvi nykyisten vaihtoehtojen - vaalea huoltoasemakahvi ja ankea seisonut reilu huoltoasemakahvi - sijaan. Pieni edistysaskel olisi käyttää tuoreesti jauhettua kahvia kuten muutamissa toimipisteissä nykyisin. Tämä ei kuitenkaan voi olla peruste luopua reilusta kaupasta, etenkään tilanteessa, jossa reilua papukahvia on edullisesti saatavissa ainakin kahdelta suomalaiseltakin tuottajalta.

Yli 320 yliopistorakennusta vallattu Kreikassa

Kreikassa käydään kiihkeää taistelua yliopistojen yksityistämistä ja oikeistohallituksen neoliberalistista lakiuudistusta vastaan. Yli 320 yliopistorakennusta ovat olleet oppilaiden valtaamina 8.1. lähtien ja yliopiston professorit ovat lakossa.

Noin 30 000 opiskelijaa ja yliopiston professoria osoittivat mieltään 23.2. Ateenassa toista uutta korkeakouluja koskevaa lakiesitystä vastaan, jonka tarkoituksena on saattaa yliopistot toimimaan yritysten tavoin. Yhteentörmäyksiltä mielenosoittajien ja poliisin välillä ei vältytty poliisin hyökkäillessä mielenosoittajien kimppuun ja tehden Ateenan keskustasta ison kaasukammion.


Liikehdinnän alkuvaiheessa sen keskeisin tavoite oli kaataa ensimmäinen osa uudistuksesta, perustuslain 16. artiklaan ehdotettu muutos. Liike saavutti ensimmäisen merkittävän voittonsa saaden Sosialistisen puolueen (PASOK) muuttamaan mieltään ja jättämään äänestämättä uudistuksen puolesta. Tämän seurauksena Kreikassa ei ainakaan tulevina vuosina nähdä yksityisiä yliopistoja.

Vastauksena oikeistohallitus esitti uutta lakiehdotusta, joka mennessään läpi kääntäisi yliopistojen toimintamallin yksityisten yritysten kaltaiseksi. Lakiehdotuksesta äänestetään ensi viikolla. Valtaukset ja lakko jatkuvat yhä, vaikka hallitus yrittää kriminalisoida liikettä ja vasemmistoa. Opiskelijat ja professorit ovat valmiita jatkamaan taistelua kaikin mahdollisin keinoin niin pitkään, kun on tarve. Jopa lukiolaiset ovat alkaneet vallata koulujansa solidaarisuuden osoituksena.


Tätä liikehdintää pidetään 25 vuoteen merkittävimpänä yhteiskunnallisena liikkeenä Kreikassa.

Lisää tietoja ja kuvia (Thessaloniki & Ateena):
http://athens.indymedia.org/?lang=en

LUOTTAMUKSELLINEN (???)

Jäin pohtimaan HYYn talousjohtajan ja HYY Yhtymän toimitusjohtajan valintaan liittyvää kyselyä edariryhmille. Kuten tavallista, tässäkin paperissa on punaiset "LUOTTAMUKSELLINEN"-leimat päällä. Miksi ihmeessä kaikki Yhtymään liittyvä on ylioppilaskunnassamme supersalaista? Koska en pysty keksimään, miten joku "kilpaileva yritys" voisi ratkaisevasti hyötyä strategioistamme tai johtajan valintakriteereistämme, tuntuu että salailu kohdistetaan ensisijaisesti HYYn jäsenistöön. Jopa luottamustehtäviin valituilla voi olla vaikeaa saada haluamiaan asiakirjoja nähtäväksi.

Mutta vielä tuosta tj-tj-valintakyselystä. Haluaisin HYYn Vihreiden lausunnon hyy-edari -listalle, mutta johtaisiko se lausuntomme totaaliseen ignooraukseen, kun emme pitäneet sitä salassa?

Keksisikö joku uuden, toimivan synonyymin sille A-sanalle, joka kyllä tulee arvoissa ja toimintaohjeissa ahkerasti esille, mutta josta on jo sisältö näivettynyt näissä kuvioissa?

Soihtukulkueen varhaisempi merkitys

Näin joulukuun viimeisten päivien kunniaksi pieni katsaus joululukemistooni. Siihen kuului muun muassa Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, jonka jouluspesiaalissa keskityttiin ihan muihin juttuihin kuin atooppiseen ekseemaan, neurosyfilikseen tai naisten inkontinenssiin. Numerossa tarkasteltiin joulunviettoa eksegetiikan näkökulmasta, puhuttiin lahjojen antamisen ja saamisen kulttuurihistoriasta sekä pohdittiin Mozartin elämää ja kuolemaa. Lehdessä oli myös mielenkiintoinen juttu joulupukista.

Tuomas Heikkilän artikkelissa Joulun odotetuin vieras selvitettiin joulupukin kantaisän, pyhän Nicolauksen legendaa. Piispa Nicolaus eli kertomusten mukaan 200-300 luvulla Turkin alueella ja olleen tunnettu lahjojen antamisestaan, ihmeteoistaan sekä suuresta hurskaudestaan, mikä pisti hänet paastoamaan jo imeväisenä aina keskiviikkoisin ja perjantaisin.

No mutta, miten tämä liittyy ylioppilaskuntammekin harjoittamaan soihtukulkueperinteeseen?

Piispa Nicolaus oli myös erityisesti koululaisten ja opiskelijoiden suojelupyhimys. Keskiaikaisen tarinan mukaan kolme työtä etsinyttä opiskelijaa joutui teurastajan vangiksi. Teurastaja halusi tehdä nuorukaisista makkaraa ja paloitteli poloiset. Apuun kuitenkin kiiruhti pyhä Nicolaus, joka herätti heidät henkiin ja pelasti makkaratehtaalta.

Legendan mukaan pyhä Nicolaus kuoli joulukuun kuudentena päivänä. Jo tuolloin keskiajalla päivää juhlittiin riehakkaasti muun muassa opiskelijoiden soihtukulkuein. Traditio on siis paljon vanhempi kuin Suomen itsenäisyyspäivä, joka sattuu myös olemaan joulukuun kuudes.

Helsingissä ensimmäinen soihtukulkue järjestettiin kuitenkin vasta Mannerheimin kuolinvuonna 1951.

Ahneutta edustajistossa

Seuraavassa edustajiston kokouksessa kuumaksi perunaksi nousevat mm. poliittisten opiskelijajärjestöjen toiminta-avustukset.

Jos tukia jaettaessa vertailukohdaksi otetaan ainejärjestöt ja niiden toiminnan aktiivisuus, kuten Jouni Sirén perusteluissaan HYALin blogissa tekee, niin mihin Osakuntien vaaliunionin ja ainejärjestöjä poliittisesti edustavan Ainejärjestöjen liiton HYYltä saamat usean tuhannen euron avustukset perustuvat? Miksi ne saisivat ylipäänsä tukea toiminnalleen, jos avustuksia mitattaisiin puhtaasti järjestöjen toiminnalla?

Jos vertailukohdaksi taas otetaan pelkkä vaalitulos, kuten Mikko Kotola HYYn hallitukselle tekemässään esityksessä teki, mihin unohdettiin poliittisten järjestöjen päivittäinen toiminta, jota varten järjestöt ovat ensisijaisesti ylipäätään olemassa?

Ongelman ydin onkin, että edustajiston yhdeksästä poliittisesta ryhmästä neljä "ei-poliittista" ryhmää harjoittaa poliittista toimintaa vain edustajiston puitteissa, kun taas avoimen poliittinen viisikko toimii laajalti myös edustajiston ulkopuolella. Jälkimmäiset ovat ainoa foorumi, jossa opiskelijat voivat ylioppilaskunnan puitteissa osallistua politiikkaan ja harjoitella yhteiskunnallista vaikuttamista. Tämä on syy, miksi poliittisia opiskelijajärjestöjä edes on. Avoimen poliittiset järjestöt kanavoivat saamaansa avustusta päivittäiseen toimintaansa, kun taas ”ei-poliittiset” ryhmät käyttävät avustuksensa lähes yksinomaan HYYn vaaleihin.

HYALin Topi Haarlaan mukaan HYYn vaalien ja niitä edeltävän ehdokasasettelun on oltava kestoltaan mahdollisimman lyhyitä, jottei ylioppilaskunnan jäsenille synny kuvaa, että ylioppilaskunnan toiminta olisi pelkkiä vaaleja. Viiden poliittisen järjestön toiminnan kannalta onkin olennaisen tärkeää, ettei apoliittinen nelikko kuvittele poliittisen opiskelijajärjestötoiminnan olevan pelkkää vaalityötä.

Miten viiden avoimen poliittisen järjestön toiminta, joka on juuri pääasiassa vaalien ulkopuolista puuhaamista, pitäisi rahoittaa puhtaasti vaalituloksen perusteella määräytyvällä avustusrahalla, jos vain vaaleihin tukensa keskittävä nelikko voi käyttää koko avustuksensa pelkkiin vaaleihin?

HYYn Vihreät eivät saa senttiäkään avustusta HYYn ulkopuolelta, joten vaalien ulkopuolisen toiminnan pyörittämiseksi tarvitsemme HYYn järjestöapua. HYYn Vihreät eivät menetä tai hyödy ehdotetussa mallissa mitään, me tavoittelemme oikeudenmukaisuutta. Koko tukijärjestelmän on tarkoitus taata järjestöjen mahdollisimman tasapuolinen kohtelu.

Lisäys 3.12.2006 klo 22:30:

Harkitsemme Jounin rakentavan ehdotuksen mukaisesti kompromissiratkaisun esittelemistä. Kiitos nopeasta vastaantulosta ainejärjestöille. Koitetaan välttää kaivautumista liian syvälle poteroihimme (täälläkin päin).

Oaxaca Rebeldes

Tukea Oaxacan liikkeelle -
Oaxaca-solidaarisuustapahtuma
Domma DC ke 13.12.

Oaxacan osavaltiossa Meksikossa on toukokuusta 2006 lähtien ollut käynnissä kansanliike, joka rakentaa ruohonjuuritason itsehallintoa ja vaatii korruptiosta ja ihmisoikeusloukkauksista syytetyn kuvernöörin Ulises Ruizin eroa. Lokakuun lopulta lähtien liikettä on tukahdutettu paitsi kuvernöörin palkkaamien asevoimien toimesta, myös liittovaltion hallituksen taholta. Viimeisen viikon aikana tilanne on kiristynyt merkittävästi. Lukematon määrä ihmisiä on kadonnut ja kymmeniä on tapettu. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet myös poliisin harjoittamasta kidutuksesta. Länsimainen media on lähinnä vaiennut konfliktista. Suomenkielinen Oaxaca-blogi osoitteessa http://meksiko.blogspot.com levittää informaatiota Oaxacan tilanteesta.

Tule solidaarisuustapahtumaan 13.12! Keskustelutilaisuus alkaa klo 17 ja tukibileet klo 20.

Paikka: Domma DC (Leppäsuonkatu 9C, -1 krs.)

- videoesitys
- keskustelutilaisuus
- tukibileet

Videoesitys ja keskustelutilaisuus: vapaa pääsy

Bileet: sisään 4 euroa

Bileiden tuotto lahjoitetaan Oaxacaan.


Ks. myös suomenkielinen Oaxaca-blogi: http://meksiko.blogspot.com/


Ohjelma:

17.00 Videoesitys: "Zapatista" (1999) 56 min.

"An incredible film documenting the first four years of the Zapatista uprising, from '94-98. Includes interviews with Subcomandante Marcos, Insurgent leaders Tach and Ana Maria, Chiapas Dominican priest Pablo Romo, Zach De La Rocha from Rage Against The Machine, Noam Chomsky, civilian commantes David and Zebedeo, Medea Benjamin, and more. Narration is by Edward James Olmos, Daryl Hannah, Geronimo Pratt, and Mumia Abu Jamal. Rage Against the Machine, Neil Young, and Ozomotli provide the soundtrack.
A class production in every way." Lisätietoa: http://www.imdb.com/title/tt0287813/


18:00 Keskustelutilaisuus Oaxacan kapinasta ja globaalin kapitalismin vastaisesta kamppailusta

- Mistä on kysymys Oaxacan konfliktissa?
- Mitä me Euroopassa voimme oppia Meksikon ja muun Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisilta liikkeiltä?

Petri Minkkinen alustaa Meksikon yhteiskunnallisista liikkeistä, maan poliittisesta historiasta ja nykytilanteesta.


20:00 Bileet

Esiintyjät:
Oka
Skyjacker
Musti Laiton
DJ Elena
DJ Mysterious

Myytävänä virvokkeita ja ruokaa.
Bileet päättyy klo 03:00.

Järj. Autop, Sitvas, A-ryhmä, Hands Off Venezuela, Megafoni, PAND, HyMy, HYYn Vihreät.

Tukibileiden flyeri täällä:
http://megafoni.kulma.net/binaries/327.jpg

Susipari sylkykuppina

Olin viime perjantain ja lauantain SYL:n liittokokouksessa - ensimmäistä kertaa, vaikka HYY-hiekkalaatikon äärellä (ja laatikossa) on tullut möyhittyä jo muutama vuosi.

HYYn Vihreät olivat nyt kolmatta kertaa liittarissa Avoliitto-nimisessä yhteistyössä muiden ylioppilaskuntien vihreiden ryhmien kanssa. Avoliitto on toistaiseksi vain liittarissa tehtävän yhteistyön nimi, ei mikään institutionalisoitunut vihreän puolueen opiskelijaliitto. Tällainen yhteistyö on koettu tarpeelliseksi, jotta voimme äänestää yhdessä samanlaiset arvot ja näkemykset jakavien kokousedustajien kanssa, eikä toimia HYYn sitoutumattomien ryhmien äänenvahvistimena.

SYL:n hallitukseen oli ehdolla kaksi vihreää ehdokasta, TYYn nimeämä Katja Sauvola, joka oli ensisijaisesti ehdolla puheenjohtajaksi, sekä meidän oma hyyläinen työmyyrä Laura Nordström, joka on tänä vuonna toiminut HYYn hallituksessa sosiaalipolitiikasta ja sukukansa-asioista vastaavana. Avoliitto tietysti tuki näitä kahta ehdokasta. HYYstä oli puheenjohtajaksi ehdolla istuvan hallituksen puheenjohtaja Maija Jäppinen osakunnista.

Liittarissa käytetään niin sanottua siirtoäänivaalitapaa, joka tekee äänistä sopimisen hankalaksi muttei mahdottomaksi. Niinpä koko perjantain ja lauantain välinen yö, sekä lauantaiaamupäivä, ryhmien asettamat neuvottelijat diilasivat ääniä keskenään. Lauantaiaamuna ne puheenjohtajaehdokkaat, joiden äänet eivät olisi millään sopimuksella riittäneet, ilmoittivat luopuvansa leikistä, mutta olevansa ehdolla hallitukseen. Toinen näistä oli Katja Sauvola.

Avoliiton tavoitteena oli tietysti saada sekä Katja että Laura SYL:n hallitukseen. Tässä onnistuttiin. Puheenjohtajaksi valittiin Lasse Männistö Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnasta.

Itse neuvotteluprosessi näyttäytyi itselleni hyvin inhottavana ja likaisena pelinä, johon oli kuitenkin pakko osallistua, etteivät tyrkkymme olisi jääneet pelkiksi statisteiksi. Avoliiton neuvottelijat Ville, Anna-Maria ja Martti toimivat kuitenkin niin korrektisti ja rehellisesti, kuin Hotelli Korpilammen käytävillä vain oli mahdollista. Olipa siis niitäkin, jotka eivät näin tehneet.

Surullisinta oli se, että meidän hyviläisten sekä HYYn muiden liittariedustajien välille tuntui revenneen hillitön kuilu, kun tuimme puheenjohtajaksi turkulaista Katjaa. Tietynasteinen poliittinen "sitoutuneisuutemme" (ei puolueeseen, vaan aatteeseen ja yhteistyöhön) olisi ehkä näyttäytynyt vähemmän erikoisena, jos puheenjohtajaksi olisi ollut tyrkyllä myös muita poliittisten ryhmien tukea nauttivia - esimerkiksi Tuhatkunnan tai demareitten. Koko kokouksen aikana ei järjestetty yhtään HYYn edustajien yhteistä tapaamista, jossa olisi voinut kertoa ja kuulostella omia ja muiden fiiliksiä. Ja katkoa huhuilta siipiä.

Liittarin moraalisena voittajana selviytyi avoliitonomaiseen yhteistyöhön ryhtyneet vasemmistoryhmät, joilla ei tosin ollutkaan omaa hallitustyrkkyä. Jaan Hukkajukan käsityksen ideaalista menettelytavasta. Toivottavasti se ei ole utopia.

Niinkutsutusta sitoutumattomuudesta

Pitäisikö ylioppilaskunnan hallitus muodostaa konsistorin tapaan avoimen haun pohjalta vai poliittisin perustein?

Hallituksen muodostajien taholta kuultiin väitteitä ulosjätettyjen ryhmien ehdokkaiden pätevyyden puutteesta. Työhallitusta, eli hallitusta, jonka toimenkuva ei rajoitu puhtaasti luottamustehtävien hoitamiseen, muodostettaessa tulee tietenkin huomioida asianomaisten osaaminen. Hallituksen kokoonpanoa katsoessa ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että muodostettu hallitus ei kaikilta osin täytä niitä kriteerejä, joita ulosjätetyiltä kandidaateilta edellytettiin.

Sitoutumattomiksi itseään kutsuvat ryhmät voisivatkin avoimesti tunnustaa, että sitoutumattomuus on ihanne, jota ryhmät eivät itse tavoita. Ne edustavat omia eturyhmiään, eivätkä todellisuudessa yhtään enempää ylioppilaskunnan yleistä etua kuin avoimen poliittisesti motivoituneet ryhmät. Voidaan puhua siis korporatismista, jossa vain valtaapitävien eturyhmien tavoitteet ovat edustettuina. HYALin on turha väittää ajavansa kaikkien opiskelijoiden etua tasapuolisesti tai poliittisia ryhmiä aidommin – osakunnista puhumattakaan. Tällainen näkemys ylioppilasliikkeestä on äärimmäisen kapea ja poissulkevuudessaan jopa turmiollinen.

Hallituskoalition yhteinen nimittäjä on ryhmien konservatiivisuus. Ns. ei-poliittisia ryhmiä yhdistää uskomus, jonka mukaan HYYn asiat ovat niin hyvin kuin niiden voi koskaan toivoa olevan ja käsitys siitä, että poliittinen ryhmittäytyminen on kieroa pelailua. Kokoomusopiskelijat poliittisina kehäkettuina osaavat käyttää tilannetta taitavasti hyödykseen ja ostavat näin paikkansa hallitukseen, hatunnosto siitä heille.

Oppositioon jätettyjä poliittisia ryhmiä yhdistää näkemys siitä, että ylioppilaskunta ei ole oma yhteiskunnasta erillinen saarekkeensa, joka ei ole vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Ylioppilaskunnan poliittisten järjestöjen näkemyksen mukaan ylioppilaskuntamme asiat eivät ole koskaan siinä pisteessä, että voisimme kaikki tyytyä nojailemaan Vanhan baaritiskiin ja ihastelemaan saavutuksiamme vuosijuhlissa.

HYY, avoimuus ja työryhmät

Maanantain edustajiston kokouksessa keskusteltiin paljon avoimuudesta.

Tuoreimmassa hallitusreferaatissa silmääni pisti jälleen asia, josta olen ennenkin vauhkonnut:

”HYYn strategian päivitys 2007

HYYn strategia päivitetään kahden vuoden välein – eli jälleen ensi vuonna. Strategiatyöryhmä oli laatinut muistion siitä, kuinka päivitys olisi tällä kertaa hyvä toteuttaa.”

Muistutukseksi strategiatyöryhmän kokoonpano vuonna 2006:

Maija Jäppinen
Mikko Kotola
Anna Kärkkäinen
Lari Ahokas
Arto Aniluoto
Marikaisa Niskanen

Tunnustan työryhmien edut hallituksen työn helpottajina ja asioiden käytännön hoitamisen takaajina. Niissä myös lienee useimmiten edustajia suurimmasta osasta ryhmiä.

Kuitenkin, ne ovat osasyy siihen, että edustajiston jäsenillä on jatkuvasti tunne siitä, etteivät he saa riittävästi tietoa asioista eivätkä he pääse osallistumaan asioiden valmisteluun.

Samalla ne ovat osasyy ylioppilaskunnan toiminnan professionalisoitumiseen. Ammattimaisen toiminnan edut ovat kiistattomia, mutta niin ovat haitatkin, jos ne halutaan ylipäätään tunnustaa.

Haittaa aiheuttaa esimerkiksi ajattelutapa, jonka mukaan työryhmän jäsenten on oltava keskustoimiston "omaa väkeä" eikä vaikkapa ryhmien aktiivijäseniä.

Keskustoimisto on ajankäytön musta aukko, josta ei yksinkertaisesti ehdi raportoida kaikista olennaisista asioista ryhmille riittävässä määrin. Tämän seuraukset koimme kouriintuntuvasti viimeksi maanantaina.

Ehdotan, että HYYn hallitus pohtisi vakavasti kokeilevansa aktiivien päästämistä mukaan työryhmätyöskentelyyn. Tiedän, että HYYn hallituksessa keskustellaan muutenkin toimintamme ammattimaistumisesta.

Myönnän, että samanlaista itsetutkiskelua olisi ajoittain syytä harjoittaa omallakin tahollamme. Käymme nykyään lähes kaiken keskustelumme HyVin luottamushenkilöiden sähköpostilistalla - pääasiassa siksi, ettemme halua tylsistyttää ja ajaa pois jäsenistöämme avoimelta listaltamme, mutta myös siksi, että listamme 295 tilaajasta vain satakunta on jäseniämme. Mikä on avoimuutta ja mikä ei lienee tulkintakysymys.

Lisäys kello 17:21:

Tarkemmin asiaan tutustuttuani havaitsin Hyypäleistä myönteisen uutisen: "Työryhmä esittää myös, että hallitus kokoaisi ensi vuoden alkuun mennessä strategian päivitystä ohjaavan työryhmän, jossa olisivat edustettuina hallitus, sihteeristö ja kaikki edustajistoryhmät." Kiitän työryhmää kädenojennuksesta avoimuudelle ja edustajiston osallistamiselle.

Maailma on sana

Joskus luulin olevani rohkea. Luuloni perustui asioihin, joita tiedän "uskaltavani" tehdä. Uskallan kirjoittaa piikikkäästi systeemin pahuudesta ja typeristä päätöksentekijöistä. Uskallan alipukeutua tärkeisiin tilaisuuksiin, olla ensimmäinen joka puhuu paneelikeskustelussa, paljastaa tietämättömyyteni asioista "jotka pitäisi tietää" ja puhua suulla suuremmalla asioista joista kuvittelen tietäväni.

Pohjimmiltani olen kuitenkin hyvinvointivaltion kapaloima peruspelkuri, sillä mikäs Suomessa on piikitellessä ja politikoidessa. Täällä ei toistaiseksi ole surmattu poliitikkoja tavarataloihin tai toimittajia rappukäytäviin. Täällä saa ottaa kantaa miten ja mihin vaan - korkeintaan Julkisen sanan neuvosto voi langettaa tuomion ja Supo päivittää arkistojaan.

Kun joutuu ajattelemaan todellista rohkeutta, nousee pala kurkkuun. En ole toistaiseksi nähnyt tai kokenut sotaa, taistellut hengestäni tai - mikä on rohkeudesta todellisinta - asettanut henkeäni alttiiksi sellaisten asioiden ja arvojen puolesta, joihin uskon. Ei ole kovin tavallista, että ihminen uhraa tasalaatuisen arkirauhansa taistelemiensa asioiden puolesta, jopa kuolemaa uhmaten.

Kuullessani Anna Politkovskajan murhasta yksi ensimmäisistä ajatuksista järkytyksen hetkellä oli se, paljonko minussa olisi naista toimimaan edes puoliksi yhtä rohkeasti ja peräänantamattomasti ihmisoikeuksien puolesta kuin hän. Sehän olin minä, joka sanoi ystävälle Moskovan teatterikaappauksen jälkeen, uskaltaako sinne nyt matkustaa.

Anna Politkovskaja uskalsi matkustaa kymmeniä kertoja sodan runtelemaan Tshetsheniaan huolimatta toistuvista uhkailuista, pidätyksistä ja kiristyksestä. Hän palasi jatkuvasti kriisialueelle raportoidakseen sodan järjettömistä kidutuksista ja ihmisten hädästä, vaikka sai välillä paitsi sotilaiden kiväärinperästä, myös tappouhkauksen Venäjän ulkoministeriöstä. Moni olisi luovuttanut vähemmästäkin. Venäläiset ihmisoikeusjärjestöt pitivät häntä yhtenä viimeisistä Tshetshenian sodasta raportoivista toimittajista. Murha antaa aihetta kysyä, uskaltaako joku jatkaa Politkovskajan työtä.

Samuli Paronen sanoi, että maailma on sana. Eräs vihreä veteraanivaikuttaja puolestaan jaksaa muistuttaa, että maailmaa muutetaan muuttamalla tekstiä. Miten oikeassa molemmat ovatkaan. Kaikessa murheellisuudessaan Anna Politkovskajan murha osoittaa, että maailmassa, jossa jotkut uskovat ydinpommeihin ja avaruuden miehittämiseen, sanan mahdilla on edelleen suurin voima.

Politkovskajan toiminta antoi toivoa demokraattisemmasta Venäjästä, mutta hänen kuolemansa antaa toivottavasti taistelutahtoa sananvapauden puolustamiseksi. Se on tärkeää Suomessakin, sillä ilmaisunvapaus ei ole koskaan itsestäänselvyys. Ei ole montaakaan kuukautta siitä, kun Heidi Hautalaa syytettiin "juhlatunnelman rikkojaksi" kun hän otti eduskunnan juhlaistunnossa esiin Venäjän demokratiakehityksen. Onneksi Heidi uskalsi.

Johanna Sumuvuori

julkaistu Vihreässä Langassa 13.10.2006

Kehitysyhteistyön tuulia HYYssä

Raportointia edustajiston kokouksesta kello 18:56

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto on juuri hyväksynyt HYYn hallituksen esityksen ylioppilaskunnan kehitysyhteistyömäärärahojen korottamisesta 0,7 prosenttiin HYYn toimintatalouden vuosittaisista menoista.

Vuoden 2007 talousarvio valmistellaan siten, että 0,35 % talousarvion loppusummasta käytetään kehitysyhteistyöhön ja vuoden 2008 talousarvio siten, että osuus kasvaa 0,7 prosenttiin.

Päätös on merkittävä askel, jolla HYY osoittaa, että kehitysyhteistyöhön on varaa panostaa, jos siihen vain on riittävää tahtoa.

HYYn Vihreiden vuosia tavoittelema hanke toteutuu kiitos ylioppilaskunnan edustajistossa asiasta vallinneen laajan yhteisymmärryksen.

* * *

[Puheeni kello 18:15 paikkeilla]

Hyvä puheenjohtaja ja arvoisa edustajisto,

Kiitoksia hallituksen kehy-vastaavalle Maaria Haikaraiselle ja koko kehy-valiokunnan asettamalle työryhmälle hyvästä työstä! Hallituksen esityksestä puhaltaa raikas tuuli. Sellaista ilmaa haluan hengittää.

Ylioppilaskunta käyttää varojaan aina kulloinkin parhaaksi näkemällään tavalla. Välillä rakennetaan taloja, välillä ostetaan uusiakin; tai vanhoja. Pääosa toiminnastamme hyödyttänee laajalti koko jäsenistöämme. Siksi on tärkeää, että ylioppilaskunta näyttää rohkeasti mallia: omastaan voi antaa myös muille, jos on yhteistä tahtoa.

Tavoitteemme saavuttaminen edistää niin ylioppilaskuntamme kuin pieneltä osin ihmiskunnankin asiaa: pikkuruinen HYY ei voi yksin muuttaa maailmaa, mutta yhdessä koko Eurooppa voi. Ollaan kaikki ylpeitä, jos me voimme osoittaa muille haluavamme muutosta. Tämäkin on yksi ylioppilaskuntamme perinteisistä tehtävistä.

Olen varma, että seisomme viime kevään tapaan yhdessä asiamme takana ja muistamme, että meillä on varaa syödä – paitsi sanamme.

Avoin tila ja Tuntenhaus

Muutama miete kipeänä olleessa

Miksi aina ei voi olla Berliinissä, avoimen tilan kaupungissa, jossa voi hengittää vapaasti vallatuissa taloissa (Yorck 59 muutti Bethanienhausiin, käykää siellä vaikka leffassa: http://www.yorck59.net/, http://www.bethanien.info/) ja jossa järjestetään jopa vaihtoehtoinen homojen ja lesbojen kulkue (CSD on monen mielestä liian kaupallinen, vrt. Love Parade)

Tästä kontekstista huolimatta olen hyvin huolissani Kastanienallee 86:n (mm. Tuntenhaus) kohtalosta, sillä sen omistajat haluavat saneerata sen ja muuttaa 18 hengen homokommuunin yläkertaan asumaan. Tämä toimenpide muuttaisi kokonaan vuodesta 1990 toimineen värikkään kommuunin. Asukkailla on sellainen olo, että heidät yritetään savustaa pois (vrt. Yorck ja muut vastaavat tapaukset), vaikka he saivat raivokkaalla julkisuudella lykättyä asiaa noin vuodella. Keksimmekö jotain, miten voimme auttaa Berliinin uusrikkaita tajuamaan, että koko kaupungin lumo on näissä paikoissa, ei uudessa pääjuna-asemalasiteräshökötyksessä? Yksi asukeista tulee meille marraskuussa, ehkä meillä on jo suunnitelmat valmiina.

Kastanienalleella vielä loistavat sanat Kapitalismus normiert, zestört, tötet...

Opintorahan nousu on sinusta kiinni

Tulkaa kaikki maanantaina osoittamaan mieltä!

NOUSE JO! -suurmielenosoitus opintorahasta ma 9.10.

Nyt on aika nousta ja vaatia parannuksia opiskelijan toimeentuloon. Tahdomme, että opintorahaa korotetaan 15 % jo ensi vuonna. Tule mukaan osoittamaan mieltäsi eduskunnalle!

Nouse jo! -suurmielenosoitus järjestetään maanantaina 9.10. Mielenosoituskulkue lähtee Senaatintorilta klo 13.30 marssimaan kohti Eduskuntataloa.

Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei ole nostettu 14 vuoteen, vaan sitä leikattiin vuonna 1995. Opintorahan reaaliarvo on laskenut 20 %. Toisen asteen opintoraha on ollut samalla tasolla 12 vuotta.

Opintoraha turvaa opiskelijan perustoimeentuloa, eikä mitään muuta vastaavaa etuutta ole päästetty heikentymään näin pahasti. On periaatteellinen kysymys, tuleeko yhteiskunnan taata perustoimeentulo opiskelijoille ja säilyttää maksuttomuus opiskelun edellytyksenä.

Mielenosoitus on osa valtakunnallista opintorahamielenosoitusta, jossa tuetaan opintorahan korotuksen puolesta tehtyä budjettialoitetta.

Tarvitsemme kaikkien panosta tavoitteen saavuttamiseksi, joten
tervetuloa auttamaan!

* Banderollitalkoot Uusinta perjantaina 6.10. klo 9-16 Uuden ylioppilastalon Mannerheim-salissa (Mannerheimintie 5 A, 5. krs).
* Postikorttitalkoot Perjantaina 6.10. klo 14-16 voit tulla kirjoittamaan Nouse jo! -postikortteja kansanedustajille Uuden ylioppilastalon Mannerheim-saliin(Mannerheimintie 5 A, 5. krs).
* Eduskunta päättää ensi vuoden budjetista joulukuussa, ja yhdenkin
kansanedustajan ääni voi ratkaista, kuinka opintorahalle käy. Vaikuta
siis opintorahan kohtaloon ottamalla yhteyttä alueesi kansanedustajiin
esimerkiksi sähköpostitse. Osoitteet ovat muotoa
etunimi.sukunimi@eduskunta.fi. Kaikki nykyiset kansanedustajat löydät
eduskunnan internet-sivuilta.

Autoton keskusta on mahdollinen!

9. syyskuuta kuluvaa vuotta poliisi eristi Helsingin keskustan. Kansalaiset huomasivat, kuinka mukava kaupunki Helsinki on ilman kaahaavia takseja ja eksyneiden turistien autoja.

Minua on jo vuosikausia jurppinut väärin pysäköidyt autot ja niiden ylimieliset kuljettajat. Ne tukkivat jalkakäytävän, jolloin jalankulkija joutuu väistämään ajoradan kautta niitä. Valitettavasti kaikilla liikenteenkäyttäjillä ei ole mahdollisuus tähän, vaan lastenvaunuilla ja etenkin pyörätuolilla liikkuessa on moinen este vähintään harmittava ja mikä valitettavinta – jokapäiväinen. Autoilijoiden asenteissa on parantamisen varaa. Yhdellä autolla voi aiheuttaa kohtuutonta haittaa, kuten kuoleman. En silti hyväksy jalankulkijoiden piittaamattomuutta, joka kylvää muissa liikenteenkäyttäjissä epäuskoa liikennesääntöjen noudattamisen tarpeellisuudesta. Olisi siis aika elää tässä Itämeren Helmessämme toisiamme arvostaen.

Yksityisautoilun sijasta tulisi panostaa joukkoliikenteeseen. Joukkoliikenteellä pystytään siirtämään sananmukaisesti suuria joukkoja paikasta toiseen. Yksityisautoilulla pystytään siirtämään yksityinen auto paikasta toiseen. Helsingin kaltaisessa ahtaassa niemessä autoilu ei ole kestävä vaihtoehto. Keskustatunneli on turmiollinen esitys siirtää ruuhkat tunnelin molempiin päätyihin... hetkinen, siellähän ne ovat jo nyt! Kaupunginsuunnittelun täytyy lähteä joukkoliikenteen täyspainoisesta toteutttamismahdollisuudesta, ei "jokaisella asukkaalla on auto" -ajattelusta. Maailmaan ei mahdu niin paljon autoja.

Jos on pakko käyttää omaa autoa, voi sen tehdä kunhan muistaa autoilijan kululistan: auton osto, vakuutus, huolto, katsastus, polttoaine, pysäköintimaksut, pysäköintisakot, kuolemantuottamus, ruuhkamaksut jne. Autoilu ei siis ole kannattavaa myöskään taloudellisesti, eikä tule sitä koskaan olemaan.

Keskustatunnelin suunnitteluun on turhaan haaskattu yhteiskunnan varoja. Asemakaavaluonnos esitellään keskustelutilaisuuksissa

• tiistaina 26.9. kello 18–20 kaupunkisuunnitteluviraston auditoriossa, Kansakoulukatu 3 sekä
• tiistaina 3.10. klo 18–20 Kaisaniemen ala-asteen koululla, Puutarhakatu 1.

Mennään sinne esittämään pari kiperää kysymystä. Minua ainakin kiinnostaa, mitä kaikkea jyrätään tunnelin liittymien alta, ja kuinka paljon autoilu lisääntyy Helsingissä tunnelin takia. Lisäksi haluaisin tietää, mitä samalla rahalla voisi tehdä joukkoliikenteen parantamiseksi.

Autottomana päivänä 21.9. eli jo huomenna pääsemme kokemaan, mitä autoton keskusta tuo tullessaan. Se tuo muun muassa rauhallisuuden kaupungin hektiseen rytmiin. Joukkoliikenne toimii saumattomasti, kun liikennesääntöjä osaamattomat ja kanssaliikkujiaan kunnioittamattomat autoilijat eivät tuki katuja. Otetaan tila haltuun ja nautitaan lajikumppaniemme seurasta! ”Peltilehmiin” kiintyvät vain emotionaalisesti vinksahtaneet.

Pedofiilipuoluetta tarvitaan!

Hollannissa rekisteröitymään päästetystä, niin kutsutusta pedofiilipuolueesta (PNVD) on noussut valtava kohu. 82% prosenttia hollantilaisista haluaisi estää puolueen osallistumisen vaaleihin. Demokratian puolesta huolestuneena olen seurannut, kuinka kymmenettuhannet ja taas kymmenettuhannet ovat allekirjoittaneet puolueen kieltämistä kannattavia vetoomuksia. Pedofilian karmeudesta huolimatta näihin en suostunut nimeäni pistämään.

Ensinnäkin, mielekkäämpi ja demokratiaa kunnioittavampi nimitys puolueelle olisi pedofiliapuolue (ellei kerta Naapurillisen Rakkauden, Vapauden ja Diversiteetin puolue). Muistan elävästi vuoden 2001 parisuhdelakimielenosoituksen Eduskuntatalolla. Paikalle oli kerääntynyt kannattajamassojen lisäksi äänekäs kourallinen hihhu— uskonnollisia vastustajia. Heidän nähdäkseen "homolakia" kannattaakseen täytyi itsekin olla homo. Heteroiden oli syytä mennä koteihinsa.

Pedofiliapuolueeseen kohdistuu nyt samankaltaista, logiikaltaan julmaa retoriikkaa. Nimityksellä pedofiilipuolue ajettu asia, pedofilian laillistaminen, yhdistetään huoletta pedofiilisesti suuntautuneisiin, pedofiileihin. Vain pedofiili voi kannattaa seksin ikärajojen poistamista. Ja hei, tuo tyyppi sössöttää jotain siitä että pedofiilipuoluetta muka tarvitaan, se on varmaan itsekin pedo.

Kyllä, pedofilia on oksettavaa, epäinhimillistä ja väärin. Siltikään puolueen laillista perustamista ei todellisessa demokratiassa voi kieltää sillä perusteella, että sen ajama asia on meidän mielestämme väärä. Tämä olisi räikeästi vastoin demokratian perusajatuksia: mielipiteen vapautta ja mahdollisuutta sen poliittiseen ajamiseen. (Lienee syytä korostaa, että mielipiteen vapaus ja mielipiteen ilmaisun vapaus ovat eri asioita.) Demokratialle on ominaista kannustaa vakiintuneiden arvojen kyseenalaistamiseen – ei tukahduttaa sitä.

Kyllä kyllä, pedofilian laillistaminen olisi vastoin YK:n ihmisoikeuksien julistusta. Vaan kenellä sitten on valta ja mahdollisuus kyseenalaistaa nämä oikeudet ja päivittää niitä, suuntaan tai toiseen, ellei kansalaisten tukemilla poliittisilla tahoilla? Onko kenelläkään vapautta olla sitä mieltä että YK voi syöksyä sementtiin? Kieltämisen logiikalla esimerkiksi anarkistiset ryhmät ja kuolemantuomiota kannattavat poliittiset tahot olisi niin ikään putsattava pöydältä.

Sen sijaan puoluetta voi ja on syytä vastustaa sillä perusteella, että se toimisi mitä luultavimmin järjestäytyneen pedofilian foorumina sen laillistamista odottamatta. Adresseissa asia kuitenkin perustellaan toisin: pedofiiliviha ja -pelko jyräävät demokratian ajatuksen.

Poikkeusmenettelyn sijaan pedofilian promotoiminen ylipäätään voitaisiin kieltää lailla, jolloin PNVD:n täytyisi tyytyä kiellon poistamisen ajamiseen. Herää vain kysymys, olisiko kiellon kumoamisen puolesta argumentoiminen itsessään pedofilian promotoimista.

Pedofiliapuolue on näyttänyt tarpeellisuutensa. Ei ajamansa asian vuoksi, vaan ajetun asian räväkkyyden, toistaisen laillisuuden ja aiheutuneen vastustuksen laadun vuoksi. Tapahtumien kulku osoittaa, että kansan kuva demokratiasta ei ole kirkas. Haluammeko elää demokratiassa vai jossain joka vain kantaa sen nimeä?

Edunvalvonnasta ja miksei eduntavoittelustakin

Keskusteltaessa ylioppilaskunnan roolista nousee usein esiin taianomainen sanapari edunvalvonta. Luonnollisesti ylioppilaskunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on omien jäsentensä etujen mahdollisimman hyvä ajaminen.

HYYssä edunvalvonta tuntuu välillä olevan kovin rakenteellista. Ajetaan suuria linjoja, tehtaillaan julkisuuteen mahtipontisia tiedotteita, tavataan päättäjiä, valmistellaan raskaita lausuntoja monimutkaisista koulutus- ja sosiaalipoliittisista asioista sekä tehdään mittavia investointipäätöksiä, joiden vaikutukset tuntuvat vasta vuosien päästä.

Tämä kaikki on edunvalvontaa mitä suurimmassa määrin, mutta ongelma on, ettei se välity jäsenistölle juuri mitenkään. Joukko, joka pysyy edes jotenkuten kärryillä, mitä ylioppilaskunta kulloinkin tekee, on liian harva. Lisäksi se koostuu lähes yksinomaan aktiiveista ja opiskelijapoliitikoista, joiden on tehtäviensä vuoksi pakko seurata asioita kuin viran puolesta.

Se kuuluisa riviopiskelija tuntuu unohtuvan ylioppilaskunnan jokapäiväisen pyörittämisen tiimellyksessä. Pian koittavien Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalien yhteydessä rivijäsentä muistetaan alennuslippujen muodossa. Sellainen kannattaakin ostaa, jos haluaa saada 70 euron hintaisesta lipusta viisi euroa alennusta.

Pinnisteltäisiinpä HYYssä jatkuvasti jäsentemme muistamiseksi, muutoinkin kuin Suuria Päätöksiä tehtäessä. Kateellinen pikkusielu, joka vilkaisi KY:n sivuille, miettii aina välillä hiljaa mielessään, onko jäsenenä väärässä ylioppilaskunnassa.

Mitä elokuvaa menemme katsomaan?