Viikon parhaat uutiset

Kehitysyhteistyön palveluskeskus Kepa ry:n koordinoima 0,7-kampanja kehitysavun nostamiseksi YK:n suosittelemalle tasolle etenee opiskelijamaailmassa.

Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta päätti tiistaina liittyä HYYn rinnalle ja korottaa kehitysyhteistyömäärärahansa 0,7 prosenttiin omasta budjetistaan. Turun yliopiston ylioppilaskunta linjasi keskiviikkona talousstrategiassaan tulevansa mukaan vuoteen 2010 mennessä. Viesti on osoitettu Suomen hallitukselle, jotta se vihdoin loisi selkeän aikataulun kehitysavun nostamiseksi 0,7 prosenttiin kansantaloudesta.

TOKYO kirjoittaa tiedotteessaan: "Suomen osallistuminen köyhyyden vähentämiseen ja YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen on riittämätöntä. Muiden muassa Ruotsin, Norjan ja Tanskan kehitysavun osuus on jo yli 0,7 prosenttia, mutta Suomi kyyhöttää 0,39 prosentin tasolla. 0,51 prosentin bruttokansantulotason saavuttaminen vuonna 2010 on oikeansuuntainen, muttei lainkaan riittävä tavoite. Suomen tulee nostaa kehitysyhteistyömäärärahojaan ripeään tahtiin tasaisin vuosinostoin."

Joka viides ihminen maailmassa elää alle dollarilla päivässä ja joutuu käyttämään likaista vettä. Ympäristö- ja terveysongelmat, talouskriisit ja terrorismi nousevat köyhyydestä ja eriarvoisuudesta eivätkä tunne rajoja.

HYYn Vihreät kannustavat lämpimästi muitakin suomalaisia ylioppilaskuntia tulemaan mukaan yhteiseen rintamaan: vaaditaan Suomea kantamaan kortensa kekoon globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta!

Hämäyskö todella keskustatunnelin paras perustelu?

Keskustatunneli on navakassa vastatuulessa. Asenteet ovat muuttuneet torjuviksi, kustannukset karanneet taivaalle ja HKL kehittäisi mieluummin joukkoliikennettä. Jotta hanke ei kariutuisi helsinkiläisten vastustukseen, takamus autonpenkissä kiinni syntyneet puuhajussit vaihtoivat taktiikkaansa: vaaditaan mahdollisimman äänekkäästi lisää autoja keskustaan!

Oikeasti kyse on savuverhosta. Luopumalla myöhemmin tästä pähkähullusta vaateesta, saadaan todellinen tavoite, keskustatunneli, näyttämään pienemmältä pahalta. Vanha altavastaajan viisaus on, että tukalassa tilanteessa pitää vaatia paljon enemmän kuin oikeasti tavoitellaan. Kovat vaatimukset saavat alkuperäisen tavoitteen näyttämään hyvältä kompromissilta.

Syötti nielaistiin ja tunnelin puuhamiehet hierovat tyytyväisinä käsiään. Kaupunginjohtajan puheet autoilun helpottamisesta tuomittiin harkitsemattomiksi Helsingin Sanomien pääkirjoitusta myöten (HS 17.11.) – johtopäätös: autot maan alle.

Samalla tunnelinkaivajat puhuvat yli 500 miljoonan euron hankkeesta vähäisenä "varauksena asemakaavaan". Tämän "varaus" on tosiasiassa itse asemakaava. Sellainen laaditaan maankäytön yksityiskohtaista suunnittelua varten, ei huvin vuoksi.

Opittiinko Musiikkitalon suhmuroinnista mitään? Mikäli keskustatunnelin mahdollistava asemakaava hyväksytään, hanke myös toteutetaan. Kaavasta annetut muistutukset ovat parhaillaan lautakunnissa lausuntokierroksella, joka päättyy joulukuun alussa. Kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelee asemakaavaa tammi-helmikuun vaihteessa. Tämän jälkeen kaupunginhallitus ottaa asiaan kantaa, jonka jälkeen valtuusto tekee asemakaavasta päätöksen.

Asukkaat eivät kaipaa lisää autoja Helsinkiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että keskustatunneli on 1950-luvulla syntyneiden isokenkäisten pakkomielle, jolla he haluavat jättää erittäin konkreettisen puumerkkinsä Helsinkiin.

Autot ovat olennainen osa kaupunkielämää, mutta 2000-luvun kaupunkia tulee kehittää ihmisten ehdoilla. Keskustasta saadaan vetovoimainen korkeatasoisilla kävely- ja ostoskaduilla. Niitä saadaan, kunhan suunnittelun lähtökohdaksi otetaan vihdoin kävelykeskusta – ei keskustatunnelia.

HyVi on nousemassa takaisin HYYn hallitukseen

Sitoutumattoman vasemmiston blogissa pohditaan HYYn hallitusta seuraavalle vuodelle, ja vaalivoiton siivittämänä Maailmanpyörä-vaalirengas on kuin onkin nousemassa takaisin hallitukseen. Neuvottelujen pohjalta hallitukseen olisi tulossa 12 jäsentä, joista kaksi HyVistä ja yksi SitVasista. Osakuntien Ulla Hemminki nousisi puheenjohtajaksi. Meiltä Emma Kari hoitaisi sosiaalipolitiikkaa ja ympäristöasioita, Tulenheimon Martti puolestaan kulttuuri- ja ravintola-asioita.

9hdeksän!

HYYn Vihreät saivat kaikkien aikojen parhaan vaalituloksensa ja nostivat paikkamääränsä kahdeksasta yhdeksään. Äänestysaktiivisuuden laskusta huolimatta saimme lisää ääniä ja keräsimme 13,8 % kaikista äänistä. Lämpimät kiitokset luottamuksesta kaikille tukijoillemme ja vaalityöhömme osallistuneille!

Odotukset ainejärjestöjä edustavan HYAL:n menestyksestä ylittyivät – he saivat suorastaan maanjäristyksellisen voiton. Reilut onnittelut heille! Voitto oli ansaittu: sekä uuttera kampanjointi että ahkera yhteydenpito ainejärjestöissä toimiviin opiskelijoihin tuottivat selkeää tulosta.

Kaikki poliittiset ryhmät HYYn Vihreitä lukuun ottamatta kärsivät vaaleissa tappioita. Päällimmäisiä syitä lienevät suuret, mutta heikot ehdokaslistat, ehdokkaiden vähäinen oma kampanjointi sekä ylioppilaspolitiikan etäisyys äänestäjistä. Ylioppilaspolitiikkaa ei mielletä samalla tavalla poliittiseksi toiminnaksi kuin vaikkapa kunnallispolitiikkaa, ja poliittisesti sitoutumattomat eturyhmät tuntuvat olevan lähellä monen äänestäjän arkea.

HYYn Vihreiden on helppo lähteä hallitusneuvotteluihin. Lunastimme omat odotuksemme ja vaalien tulos puhuu puolestaan: osoitimme muille ryhmille selvästi paikkamme. Odotamme myös innolla etukäteen sovittua avoimuuden noudattamista hallitusneuvotteluissa.

Vihreä liike eteni tarmokkaasti myös muualla Suomessa: vihreät nousivat suurimmaksi poliittiseksi ryhmäksi ylioppilaskuntien edustajistoissa. Vihreitä ryhmiä äänesti 10,5 % opiskelijoista. Aikaisemmin suurimman ryhmän, kokoomuksen, tulos jäi 9,5 prosenttiin. Keskustaopiskelijat saivat 5,9, vasemmisto 5,6 ja demarit 3,5 prosenttia äänistä.

Yliopistolain uudistamisesta

Pitkään on pitänyt tänne kirjoittaa, sillä koulutuspolitiikka on ahdistanut tänä syksynä ja toivoisinkin, että myös tällä foorumilla keskusteltaisiin yliopistolain uudistamisesta.

Mielestäni kunnollista keskustelua säätiöyliopiston "tulemisen" merkityksestä ei julkisuudessa (kuten yleensäkään) ole käyty. Säätiö ei sovi sivistysyliopiston malliksi ja ei nähdäkseni tee yliopistoa itsenäisemmäksi. Yliopiston ulkopuolisista jäsenistä koottu hallitus sotii perustuslakia ja lainmuutoksen tavoitteita (itsenäisempää asemaa) vastaan. Tuntuu kuin ihmiset pohtisivat vain "innovaatioyliopiston" järjestämistä, vaikka se on ennakkotapaus tuleville järjestelyille. Sulattavatko ihmiset valtion yksityistä yliopistoa?

Suomalaisena on voinut olla ylpeä korkeakoulujen hallinnon kolmikannasta. Eivät kai opiskelijat luovu tästä vähin äänin? Kolmikanta on ainakin minulle tärkeä demokraattinen periaate, josta ei luovuta taisteluitta. Julkisoikeudellisen yliopiston hallinnosta ei myöskään ole käyty kunnollista debattia. Pelkään sitä, että "johtamistieteen" uusimmat tuulet vain liimataan yliopistojen päälle unohtaen näiden instituutioiden nykyiset hyvät puolat. Demokratiaan kuulu myös rehtorin valinta laajalla kokoonpanolla, kuten vaalikollegiolla!

Huh, teemoja riittää: automaatiojäsenyys, maksuton koulutus, rehtorin asema ylimmässä päättävässä elimessä, työsuhteet...Avatkaa sanaiset arkkunne. Mitä voimme tehdä?

L
Antti komppaa

Kampanjatunnelmia

HYYn edustajistovaalien ennakkoäänestys alkoi eilen ja päättyi vauhdikkaasti tänään ennakkoäänestysennätyksellä. Yhteensä 2 169 HYYn jäsentä eli n. 6,7 prosenttia äänioikeutetuista äänesti ennakkoon. HYYn vaaleissa ei ole äänestetty näin vilkkaasti koskaan aiemmin. Edellinen ennätys on vuodelta 2001, jolloin ennen varsinaisia vaalipäiviä äänesti 1 486 opiskelijaa eli n. 4,8 prosenttia äänioikeutetuista.

Myös HYYn Vihreät ovat kampanjoineet ennennäkemättömän ahkerasti. Vaalipäällikkönämme minun on ollut ilo seurata, kuinka tosissaan ehdokkaamme ja rivijäsenemme ovat kampanjointiin suhtautuneet.

Jakamamme 13 laatikollista, eli noin 100 kiloa reilun kaupan banaaneja ovat maistuneet äänestäjille - ne loppuivat molempina katukampanjointipäivinä kesken. Ensi viikolla täytyykin varautua huimaan menekkiin. Vaalilehtemme 5 000 painoksesta on tähän mennessä jaettu noin 4 000 kpl, eli voimme olla erittäin tyytyväisiä tilanteeseemme. Toivottavasti tämä näkyy myös vaalituloksissa.

Kadulla kampanjointi on vaikuttanut hyvähenkiseltä. Eri ryhmien ehdokkaat ovat suhtautuneet kaikki toisiinsa ystävällisesti ja kannustavasti. Oli mukava nähdä vihdoin tänään myös ainejärjestömme sähköpostilistalla kaikkien ryhmien kesken laatimamme lista ehdokkaista, jotka kuuluvat ainejärjestöömme TASOon.

Hyvää kampanjointia loppuun asti kaikille ja parhaat voittakoot!

Kolme viisasta miestä

Osakuntien, HYYn Vihreiden sekä HYALin suuret visionäärit käyvät parhaillaan keskustelua osakuntien vaaliblogissa. Aiheena on muun muassa opiskelijaedustus HYY Yhtymässä ja keskustelun kulku on logiikaltaan varsin mielenkiintoinen.

Osakuntien Mikko Kotola kritisoi HYYn Vihreiden vaalilehteä (linkki Raastimeen on tässä) sisäisen koherenssin puutteesta (mukavaa muuten, että puheenvuoroni HYYn strategiasta viime edarissa poiki käyttökelpoisia sanapareja muidenkin käyttöön!). Tämä näkyy muun muassa siinä, että toisaalla lehdessä HyVi vaatii opiskelijaedustuksen säilyttämistä ennallaan tai jopa lisäämistä, ja toisaalla eräs kiittämätön vaatii, että opiskelijaluottamushenkilöiden pitäisi pystyä keskittymään varsinaisen toiminnan tavoitteiden edistämiseen ja vähemmän aikaa Yhtymän hallintoelimissä riekkumiseen. Mikä on HYYn Vihreiden linja?!

Tuo kiittämätön, HYY Yhtymän varapuheenjohtaja Matti Parry, vastasi tähän sillä, että opiskelijoilla ei ole toimielimissä varsinaista toimintavaltaa, eikä muun muassa kokousasiakirjoja saa edelleenkään riittävän ajoissa, jotta niihin ehtisi perehtyä. Ongelma on seuraava: opiskelijoita istuu tytäryhtiöiden hallituksissa pilvin pimein, mutta onko heillä oikeasti vaikutuksen mahdollisuutta? Opiskelijaelämän kannalta tärkeimpien hallitusten, Unicafen ja Vanhan, opiskelijajäsenistä lähtöisin olevia päätöksiä joko a) ei toimeenpanna b) toimeenpannaan viiveellä ja vasta, kun riittävän moni on nillittänyt asiasta tai c) toimeenpannaan eri tavoin, kuin hallitus on tarkoittanut. Totta kai HyVi on sitä mieltä, että opiskelijaedustus tulee säilyttää, mutta sillä täytyy myös olla muukin funktio kuin johdon päätösten legitimointi.

Kolmannen viisaan miehen, HYALin Jouni Sirénin argumentaatio jäi yllättäen minulle epäselväksi. Hänen mukaan syy on opiskelijaedustajassa - ja toissijaisesti edustajistoryhmässä - jos asiat ei etene. Pohditaanpa. Jos Vanhalla hallitus on tehnyt päätöksen, että Vanhan wlan-verkon on oltava ilmainen kaikille asiakkaille, mutta yhtymä ei vaan kuukausienkaan jälkeen toimeenpane tätä päätöstä, niin syy on ehdotuksen tehneen edustajan - ja toissijaisesti hänen edustajistoryhmän?

Arvon HYY-poliittinen älymystö, toivon että jatkatte tätä keskustelua, sillä minä en vielä ole löytänyt siitä yhteistä punaista lankaa - tai touché-pistoa Matti Parryn vastaukseen, jossa pohditaan myös ansiokkaasti sitä, olisiko HYYn järkevä järjestää omaisuutensa jotenkin toisin.

Marraskuun manifesti - Raastimen takakansi

Marraskuun manifesti – ylioppilaskunnan edustajistovaalien poliittinen yhteisjulistus

Edustajistovaalien äänestysprosentti HYY:ssä on ollut jo pitkään alle 40 %:n. Tämä ei suinkaan ole ainoa opiskelijademokratian kriisin ulottuvuus. Niin sanottujen sitoutumattomien ryhmien politiikka uhkaa tehdä HYY:stä suuren budjetin leikkiparlamentin.

YLIOPPILASKUNNAN NIIN SANOTUT sitoutumattomat ryhmät, osakunnat ja ainejärjestöt, ovat etujärjestöjä, jotka ovat kiinnostuneita vain pienestä osasta opiskelijoiden elämään liittyvistä asioista – ikään kuin opiskelijat eivät olisi lainkaan osa muuta yhteiskuntaa. Ylioppilaskunnassamme he pitävät huolta miljoonaomaisuuden hallinnan lisäksi lähinnä tuen ja tilojen saamisesta omalle toiminnalleen. HYY:llä on kuitenkin erityisesti pääkaupunkiseudulla muskelia ja vaikutusvaltaa. Miksi siis vain istua passiivisesti päättävissä elimissä, kun voisi ottaa kantaa ja toimia aktiivisesti monin tavoin opiskelijoiden hyväksi? Opiskelijapolitiikka voi olla parhaimmillaan hyvä vaikuttamisen tapa. Huonoimmillaan se on vain viina- ja bilerahojen kierrättämistä yhdestä taskusta toiseen. Se, miten ylioppilaskunnan rahat päätetään käyttää, on aina poliittinen päätös.

SITOUTUMATTOMIEN DOMINOIMASSA HYY:ssä merkittäviin luottamustehtäviin ei suinkaan aina valita pätevimpiä hakijoita – vaan tehtävät jaetaan härskissä sulle, mulle -hengessä, vuorovuosin osakunnille ja vuorovuosin ainejärjestöille. Tällainen hyväveliverkosto on opiskelijademokratian kannalta tuhoisa ja täysin vieras yliopistolaitoksessa, jossa perinteisesti pätevyys ja kriittisyys ovat tärkeimmät kriteerit ihmisiä valittaessa eri tehtäviin.

POLIITTISESTI SITOUTUMATTOMAT kokevat edustavansa ylioppilaskuntansa jäsenistöä poliittisia ryhmiä paremmin ja puhtaammin. Näin he oikeuttavat jäsenmaksun jatkuvat korotukset ja huikean kalliit kiinteistöhankkeet vailla itsekriittisyyttä. Erottava tekijä poliittisten ja ”ei-poliittisten” välillä on myös se miten sitoutumattomat suhtautuvat tiedon avoimuuteen ja saatavuuteen. Luottamuksellisuuden ja hallinnollisten syiden varjolla sitoutumattomien hallitsemassa HYY:ssä evätään opiskelijoita edustavilta päättäjiltä oikeus tutustua riittävän aikaisin välttämättömiin taustatietoihin ja asiakirjoihin myös merkittäviä päätöksiä tehtäessä.

KAIKKI POLIITTISET PÄÄTÖKSET edellyttävät kykyä ja uskallusta ajatella itse. Poliittisesti sitoutumattomat ryhmät ovat kuitenkin ulkoistaneet tämän tehtävän erilaisille auktoriteeteille, joilla HYY:ssä tarkoitetaan lähinnä eri toimielinten asiantuntijajäseniä, jotka pääsääntöisesti itse ovat entisiä sitoutumattomien ryhmien edustajia. Jotta opiskelijaedustajien ei tarvitsisi päättää itse HYY:n kehittämisestä jatkossakaan, sitoutumattomat haluavat päätöksentekoon vielä lisää asiantuntijajäseniä opiskelijoiden vaikutusvallan rippeiden kustannuksella.

ÄLÄ SIIS VALITSE SIKAA SÄKISSÄ äänestämällä tulevissa edustajistovaaleissa poliittisesti sitoutumatonta ehdokasta, vaikka hän olisikin kaverisi, sillä suhteellisessa vaalitavassa äänesi menee aina koko ehdokaslistan hyväksi. Tällöin äänesi saattaa mennä järjestöjyrälle, jonka arvomaailma on täysin erilainen kuin sinun ja joka kuitenkin sokeasti kokee palvelevansa kaikkien opiskelijoiden etua. Äänestämällä poliittisia ryhmiä, edistät ylioppilaskunnassasi demokraattisempaa, avoimempaa ja kriittisempää päätöksentekoa.


Lotta Kortteinen, pj. HYY:n Vihreät
Elina Vaahtera, pj. Sitoutumaton vasemmisto

Tervetuloa HYYn Vihreisiin

HYYn Vihreät, tuttavallisemmin HyVi, on 1983 perustettu Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa, Helsingin yliopistolla ja niiden ulkopuolella aktiivisesti vaikuttava, puoluepoliittisesti sitoutumaton, riippumaton kansalaisjärjestö.

Toimimme kestävän, reilun, avoimen, läpinäkyvän, tasa-arvoisen ja esteettömän maailman puolesta.

Haluamme muuttaa yhteiskuntaa toimintamme kautta. Tuomme uusia, myönteisiä ja raikkaita näkemyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun – pyrimme aktiivisesti muokkaamaan maailmaa sellaiseksi, kuin toivoisimme sen olevan.

HyVin toimintaa jäsentävät toimistollamme Uudella ylioppilastalolla parillisten viikkojen tiistaisin järjestettävät kokoukset. Niissä keskustellaan antoisasti ajankohtaisista aiheista ja suunnitellaan tulevaa toimintaa. Järjestämme myös erilaisia tilaisuuksia, jotka ovat aina avoimia kaikille kiinnostuneille.

HyVin politiikka muotoutuu sen jäsenten kiinnostusten ja ajankohtaisten teemojen mukaan. Akateemisen maailman lisäksi HyVin toiminta kohdistuu vaikuttamiseen niin kaupungin kuin koko maan, maanosan ja maailman politiikkaan.

Jos haluat olla mukana tekemässä vihreää politiikkaa ilman puolueiden kahleita, HyVi on hyvä valinta. Tervetuloa mukaan!

Lasi välissämme

Hallitus-oppositio -asetelman kaksinapaisuus on johtanut HYYn edustajistossa kuluneiden kahden vuoden aikana pitkälliseen eipäs-juupas -kiistelyyn. Sen seurauksena aivan mistä vain voidaan synnyttää riitaisa väittely, jonka tuoksinnassa alkuperäinen, käsiteltävänä ollut asia jää yleensä taka-alalle ja jonkinlaiseksi edustajistokautemme metateemaksi muodostunut kaksintaistelu nousee aina pääosaan. Tämä ei yllätä, koska kyse on vallasta, mutta on silti sääli että se rampauttaa ainoan vaaleilla valitun luottamuselimemme toiminnan lähes täydellisesti.

Yhteenoton todennäköisyys kasvaa, kun kumpi tahansa osapuoli kokee jääneensä ilman jotain olennaista tietoa, saaneensa sen liian myöhään tai kun joku ilmoittaa, että tieto olisi ollut koko ajan saatavissa, jos sitä vain olisi kysytty tai kun joku harmittelee tiedonsaannin hankaluutta sellaisilla ilmauksilla, jotka voidaan tulkita toisen osapuolen syyttelyksi salailusta.

Klikkiytymiseltä ei voitane välttyä edes yksipuoluejärjestelmissä, mutta on ilmeistä, että HYYssä jakolinjojen muodostuminen noudattaa hallitus-oppositio -asetelman puitteissa logiikkaa, jonka tuloksena kategorinen me-te -vastakkainasettelu sanelee päätöksenteon kulun alusta loppuun. Hallitus- ja oppositioryhmien välinen nokittelu on surkuhupaisaa, eikä asiaa paranna se, että molemmat osapuolet kokevat olevansa syyttömiä tilanteeseen ja sen iän ikuiseen kärjistymiseen.

Toisinkin voi olla. Esimerkiksi Talousvaliokunnan jäsenenä havaitsin, että mielipideakselin muodostuminen vaihteli suuresti kysymyksestä riippuen eikä asioista syntynyt yleensä "me hallitus - te oppositio" -vastakkainasettelua. Samalla tavalla HYYn kaupunkiryhmässä vallitsee eri ryhmien välillä rakentava henki - ikään kuin hallitus-oppositio -rooleja ei olisi edes olemassa. Vanhan ylioppilastalon hallituksessa en tarkalleen ottaen edes tiedä, ketkä ovat mistäkin ryhmästä. Käsittääkseni tilanne on jotakuinkin samansuuntainen muissakin HYYn luottamus- ja toimielimissä sekä valiokunnissa.

Miksi yhteistyö edustajistossa on niin vaikeaa? En jaksa uskoa, että kyse olisi vain "opposition omasta halusta erityä yhteistyöstä meidän kanssa". Selvästi viisaus ei tiivisty suuressa joukossa, jossa esiin nousevat parhaan argumentin periaatteen vastaisesti ärhäkkäimmät tavat esittää sanomansa. Edustajiston teatraalisuus vain alleviivaa tätä.

Mitä tulee omiin tuntemuksiini oppositiosta, voin kertoa, että on ollut tervetullut kokemus nähdä asiat myös lasin ulkopuolelta. Kumpikaan osapuoli ei ole keskimäärin toista nokkelampi, pätevämpi, etevämpi, kokeneempi, luotettavampi tai millään muullakaan tavalla HYYn edun kannalta yksiselitteisesti parempi. Lasin toisella puolella vain on valtaa ja toisella ei.

Uutisia uudelta ylioppilastalolta

Pakko se on myöntää, kun omin silmin näkee. Kesällä ei ole hirveästi varsinaisia uutisia. Helsingin Sanomat joutui turvautumaan HYYn sähköpostilistojen apuun ja saakin melko pienestä jutunaiheesta ihan kelpo määrän merkkejä. Moista uutteruutta kunnioitetaan akateemisessa maailmanparannusseurassamme. Kyllä kaltaiseni kestotilaajan nyt kelpaa.

Onneksi sentään kiinnostavia blogausaiheita on vaikka millä mitalla.

Vauhtisokeutta jäsenten kustannuksella

Eilisessä (12.4.) edustajiston kokouksessa HYYn hallitus yritti turhaan perustella edustajistolle yritystään korottaa ylioppilaskunnan jäsenmaksua 18 euroon syyslukukaudella 2008. Edustajisto hyväksyi jäsenmaksuksi 17,35 euroa valmisteluvaliokunnan esityksen mukaisesti.

Hallituksen esitys oli ristiriidassa niin edustajiston aiemman päätöksen kuin talousvaliokunnan 26.3. tekemän esityksen kanssa. Siksi valmisteluvaliokunta epäsi 11.4. hallituksen korotusyrityksen. HYYn Vihreät eivät voi kuin hämmästellä hallituksen alituista halua olla korottamassa HYYn jäsenmaksua. Paineita alkaa olla pikemminkin perustella nykyisen jäsenmaksun tasoa.

Summia tärkeämpää on kuitenkin periaate, että hallitus mitoittaa HYYn toiminnan sellaiseksi, ettei jäseniltä tarvitse koko ajan pummata lisää. Jonkun täytyy pikku hiljaa kertoa, mitä sellaista HYY tarjoaa jäsenilleen, että siitä pitää maksaa vuodessa yli 30 euroa. Eikä tarvitse piiloutua sellaisen epämääräisyyden taakse kuin "edunvalvonta" - siksi tässä maassa on SYL, jonka osuus HYYn jäsenmaksusta on alle viisi euroa.

Edustaja Jukka Huhta toi esiin sen, mistä asiassa on varsinaisesti kysymys: tulonsiirrosta rivijäseniltä järjestöaktiiveille. Jäsenmaksujen korotus perustuu yksinomaan järjestöpalvelujen kasvattamiseen. Rivijäsenten palvelut eivät lisäänny, vaan järjestöjen juhlintaan tarkoitettujen lisätilojen hankinta halutaan osittaismaksattaa kasvattamalla jäsenmaksua.

Viime vuosina HYYssä on käynyt niin, että ruokahalu on kasvanut syödessä. Ainejärjestöjen ja osakuntien silmäätekevistä koostuva joukko ylioppilaskunnan ylimpiä päättäjiä on sairastunut kollektiiviseen vauhtisokeuteen. Kiinteistöhankintoja on tehty sellaista tahtia, että kukaan ei ole pysynyt perässä. Ainakaan ne opiskelijapäättäjät, jotka ovat laskeneet kiinteistöhankintojen kustannuksia. Leppäsuolle nouseva kolmas ylioppilastalo, jota ylioppilaskunnan kiinteistöjohto sivumennen sanoen kutsui "mökiksi" vielä vuosi sitten, on paljastunut sellaiseksi pieleen menneiden kustannusarvioiden hautausmaaksi, että joku etevä tutkijanalku saattaa vielä jonain tulevana aikakautena löytää sieltä hieman pintamultaa riipimällä itselleen vaikka gradunaiheen.

Sitä ennen toivomme HYYn Vihreissä, että eteemme ei tuoda enempää yllättäviä 150 000 euroa maksavia kulunvalvontajärjestelmiä, 100 000 euron suunnittelupalkkioita ja 250 prosenttia kohoavia kalustuskustannuksia ja sitten aleta puhua vakavalla naamalla jäsenmaksun korottamisesta, jolla saataisiin kasaan alle 35 000 euroa.

"Huippuyliopistosta"

Ikävää, että SYL:n kanta on joissain paikoissa (esim. Hesari) tulkittu taideylioppilaiden kannan vastaiseksi, itse en ainakaan näe asiaa näin. On toivottu, että selkiytän asiaa julkisella foorumilla.

On totta, että SYL ei täysin tyrmännyt kärkihankkeiden esityksiä, mutta ei myöskään suhtaudu erityisesti pääkaupunkiseudun esitykseen kritiikittömästi. SYL kritisoi huippuyliopistoa suunnitellutta valtiosihteeri Raimo Sailaksen ryhmää siitä, ettei se ole kiinnittänyt tarpeeksi huomiota opiskelijoiden ja yliopistojen henkilöstön asemaan. SYL suhtautuu positiivisesti yliopistojen rahoituksen lisäämiseen (huom. Kaikkien yliopistojen, ei siten, että luodaan eri tason yliopistoja), ja toivoo että yliopistojen itsehallinto turvataan katkaisematta yhteyttä yhteiskuntaan.

SYL jakaa siis TOKYOn huolen kolmikannan romuttamisesta ylimmällä hallinnon tasolla (vastustamme ulkopuolisista jäsenistä koostuvaa hallitusta, ulkopuolisten jäsenten määrä ei saa ylittää kolmikannan jäsenten määrää). Lisäksi SYL painottaa, että opiskelijat tulee ehdottomasti ottaa mukaan ja heidän mielipiteitään on kuunneltava hankkeen edetessä. Olen huolissani myös Taikin kaikkien osastojen tasapuolisen kohtelun turvaamisesta, vaikka sitä ei kannanotossamme suoraan lue.

SYL:n (ja Tokyon) näkemyksen mukaan yliopiston oikeushenkilöaseman ei tule olla yksityisoikeudellinen, vaan julkisoikeudellinen. Yliopistoyhteisön tulee itse valita omien hallintoelimiensä jäsenet. Tämä koskee myös rehtorin valintaa vaalikollegion avulla.

Toivottavasti keskustelu aiheesta jatkuu, sillä esitetyssä muodossaan (ulkopuolinen hallitus, yksityisoikeudellinen oikeushenkiköasema jne.) hanketta ei siis SYLin mielestä pitäisi viedä läpi, vaan se tulisi viedä jatkovalmisteluun, jossa KAIKKIA osapuolia kuullaan. Kärkihankkeisiin sisältyy toki hyviäkin asioita, kuten valinnanvapauden ja liikkuvuuden lisääntyminen, koulutusyhteistyön tiivistyminen sekä pääkaupunkiseudun hankkeen raportissa esiin nostettu opiskelija-opettaja suhteen huomattava parantaminen.

Tokyon näkökulmia

Yhtenäiskahvi

Unicafe on luopunut reilun kaupan kahvin myynnistä muutamassa vilkkaimmassa toimipisteessään. Pauligia myytiin joitain kuukausia reilun kaupan kahvina, mikä lienee lähinnä naljailua kahvinsa alkuperästä tarkoille asiakkaille. Onneksi yhdistysten hallinnoimia tavaramerkkejä saa käyttää markkinoinnissa vapaasti ilman seuraumuksia. Jos Unicafe olisi myynyt reilun kaupan kahvia Presidenttinä, siltä vaadittaisiin todennäköisesti vahingonkorvauksia. Nyt nimistökysymykset on ratkaistu ja Pauligin Utz Kapeh -sertifioitua kahvia myydään sen omalla nimellä.

Muutosta perustellaan hinnalla. Tämä on merkillistä sillä Unicafessa myydyn kahvikupillisen hinnasta vain murto-osa muodostuu kahvista. Unicafen kokoisen toimijan volyymeillä on mahdollista ostaa reilun kaupan kahvia, jopa luomuviljeltyä niin, että kahvikupin hinnasta alle kymmenesosa tulee raaka-aineesta. Tämä kymmenesosa mittaa sitoutumistamme tasa-arvoiseen yhteiskuntarakenteeseen, jossa kehitysmaiden viljelijöiden kohtelu on edes jossain määrin verrannollista rikkaampien kollegoidensa kohteluun.

Miksei Utz Kapeh sitten kelpaa?
Periaatteessa sertifioitu kahvi on keskimäärin paremmissa olosuhteissa tuotettua kuin sertifioimaton. Järjestelmillä on kuitenkin olennaisia eroja. Fair trade eli reilu kauppa oli ensimmäinen eettisesti kestävän kehitysmaakaupankäynnin sertifiointijärjestelmä. Sen perustana on takuuhintajärjestelmä, jossa viljelijälle maksetaan kahvista elämisen edellytykset mahdollistava takuuhinta maailmanmarkkinoiden hintatilanteesta riippumatta. Utz Kapeh -sertifiointi ei sisällä vastaavaa mekanismia, vaan kahvista maksettava lisähinta viljelijälle perustuu normaaleihin kaupan mekanismeihin. Kahvista maksetaan keskimäärin muutaman sentin lisähinta maailmanmarkkinahintaan nähden. Markkinoiden hintojen heittely näkyy suoraan Utz Kapeh -viljelijän tuloissa, ja esimerkiksi tansanialainen viljelijä voi joutua myymään sertifioidunkin kahvinsa alle tuotantokustannusten, jos Brasiliassa on hyvä ilma.
Consumers International on tehnyt varsin kattavan sertifiointijärjestelmiin painottuvan raportin kahvikaupasta.

Olemme valtiollisella tasolla valmiita suojaamaan suomalaisia maajusseja euroopan sisämarkkinoiden hintakehitykseltä valtavin kustannuksin. Tuloksena tästä on järjestelmä, jossa Suomessa on vielä jossain määrin taloudellisesti mahdollista viljellä maata monipuolisesti Ranskan säätilasta riippumatta.

Unicafen tuotekehityspäällikkö Sari Mönkölä kommentoi kahvivalintojaan ylioppilaslehdessä. Hänen lausuntonsa koostui noin kahdesta virkkeestä, joista molemmat osoittavat hänen olevan täysin pihalla kahvikaupasta. "Reilu kauppa on vain yksi tuotemerkki ja yrityksenä meidän tulee olla tasapuolinen ja antaa muyös muille mahdollisuus." Kahvinjuoja voisi pitää tällaista pahana epäpätevyytenä, mutta tulee kuitenkin muistaa, että Unicafe on ennen kaikkea lounasketju, jonka kahvinmyynti on vain pieni osa toiminnan volyymistä. Reilu kauppa ei ole yksittäinen tuotemerkki eikä sitä voi pitää suoraan yhteismitallisena muihin sertifiointistandardeihinkaan nähden. Järjestelmillä on selkeitä sisällöllisiä eroja, joiden perusteella näitä tulisi vertailla. Sen sijaan Paulig on yksittäinen tuotemerkki ja mikäli haluttaisiin kohdella tuottajia tasavertaisesti, ei yhden valmistajan nykyisenkaltaista monopolia voi perustella, vaikka ketjun nimi olisi Unicafe. Etenkään, kun kyseinen kahvikauppias ei enää EU:n myötä ole virallinen valtionmonopoli. Toinen merkillinen virke lausunnossa oli, että opiskelijalla on ostosta tehdessään aina valta päättää, mitä tuotetta suosia. Haluaisin tietää, miten tätä valtaa voi soveltaa tilanteessa, jossa vaihtoehtoinen tuote on poistettu valikoimasta. Keskustakampuksella tämä on helppoa. Ainakin Engel ja Kluuvin Robert's myyvät reilua kahvia.

Keskustelu Unicafen kahvinmyynnistä ei kuitenkaan ole ainoastaan altruistista huolta kehitysmaiden viljelijöistä. Monille konsensuskansalaisille voi tulla yllätyksenä, että kahviin voidaan liittää myös laatuatribuutteja. Unicafen kahviin, etenkin siihen termarissa seisoneeseen reiluun kahviin liittyen nämä ovat yleensä surullisia. Taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulinaristisesti olisi järkevintä, että Unicafe paahtaisi itse oman kahvinsa. Raakakahvin hinta muodostaisi kustannuksista niin pienen osan, että muun kuin reilun kaupan kahvin ostoa olisi vaikea perustella ainakaan taloudellisesti. Yhdellä todella kahviin perehtyneellä työntekijällä ja varsin pienin materiaalikustannuksin olisi mahdollista luoda järjestelmä, jossa Unicafeseen tultaisiin myös kahvin vuoksi, eikä ainoastaan sijainnin ja opiskelijalounaan vuoksi. Vaihtoehdot voisivat olla erinomainen tumma- ja vaaleapaahtoinen kahvi nykyisten vaihtoehtojen - vaalea huoltoasemakahvi ja ankea seisonut reilu huoltoasemakahvi - sijaan. Pieni edistysaskel olisi käyttää tuoreesti jauhettua kahvia kuten muutamissa toimipisteissä nykyisin. Tämä ei kuitenkaan voi olla peruste luopua reilusta kaupasta, etenkään tilanteessa, jossa reilua papukahvia on edullisesti saatavissa ainakin kahdelta suomalaiseltakin tuottajalta.

Yli 320 yliopistorakennusta vallattu Kreikassa

Kreikassa käydään kiihkeää taistelua yliopistojen yksityistämistä ja oikeistohallituksen neoliberalistista lakiuudistusta vastaan. Yli 320 yliopistorakennusta ovat olleet oppilaiden valtaamina 8.1. lähtien ja yliopiston professorit ovat lakossa.

Noin 30 000 opiskelijaa ja yliopiston professoria osoittivat mieltään 23.2. Ateenassa toista uutta korkeakouluja koskevaa lakiesitystä vastaan, jonka tarkoituksena on saattaa yliopistot toimimaan yritysten tavoin. Yhteentörmäyksiltä mielenosoittajien ja poliisin välillä ei vältytty poliisin hyökkäillessä mielenosoittajien kimppuun ja tehden Ateenan keskustasta ison kaasukammion.


Liikehdinnän alkuvaiheessa sen keskeisin tavoite oli kaataa ensimmäinen osa uudistuksesta, perustuslain 16. artiklaan ehdotettu muutos. Liike saavutti ensimmäisen merkittävän voittonsa saaden Sosialistisen puolueen (PASOK) muuttamaan mieltään ja jättämään äänestämättä uudistuksen puolesta. Tämän seurauksena Kreikassa ei ainakaan tulevina vuosina nähdä yksityisiä yliopistoja.

Vastauksena oikeistohallitus esitti uutta lakiehdotusta, joka mennessään läpi kääntäisi yliopistojen toimintamallin yksityisten yritysten kaltaiseksi. Lakiehdotuksesta äänestetään ensi viikolla. Valtaukset ja lakko jatkuvat yhä, vaikka hallitus yrittää kriminalisoida liikettä ja vasemmistoa. Opiskelijat ja professorit ovat valmiita jatkamaan taistelua kaikin mahdollisin keinoin niin pitkään, kun on tarve. Jopa lukiolaiset ovat alkaneet vallata koulujansa solidaarisuuden osoituksena.


Tätä liikehdintää pidetään 25 vuoteen merkittävimpänä yhteiskunnallisena liikkeenä Kreikassa.

Lisää tietoja ja kuvia (Thessaloniki & Ateena):
http://athens.indymedia.org/?lang=en

LUOTTAMUKSELLINEN (???)

Jäin pohtimaan HYYn talousjohtajan ja HYY Yhtymän toimitusjohtajan valintaan liittyvää kyselyä edariryhmille. Kuten tavallista, tässäkin paperissa on punaiset "LUOTTAMUKSELLINEN"-leimat päällä. Miksi ihmeessä kaikki Yhtymään liittyvä on ylioppilaskunnassamme supersalaista? Koska en pysty keksimään, miten joku "kilpaileva yritys" voisi ratkaisevasti hyötyä strategioistamme tai johtajan valintakriteereistämme, tuntuu että salailu kohdistetaan ensisijaisesti HYYn jäsenistöön. Jopa luottamustehtäviin valituilla voi olla vaikeaa saada haluamiaan asiakirjoja nähtäväksi.

Mutta vielä tuosta tj-tj-valintakyselystä. Haluaisin HYYn Vihreiden lausunnon hyy-edari -listalle, mutta johtaisiko se lausuntomme totaaliseen ignooraukseen, kun emme pitäneet sitä salassa?

Keksisikö joku uuden, toimivan synonyymin sille A-sanalle, joka kyllä tulee arvoissa ja toimintaohjeissa ahkerasti esille, mutta josta on jo sisältö näivettynyt näissä kuvioissa?

Soihtukulkueen varhaisempi merkitys

Näin joulukuun viimeisten päivien kunniaksi pieni katsaus joululukemistooni. Siihen kuului muun muassa Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, jonka jouluspesiaalissa keskityttiin ihan muihin juttuihin kuin atooppiseen ekseemaan, neurosyfilikseen tai naisten inkontinenssiin. Numerossa tarkasteltiin joulunviettoa eksegetiikan näkökulmasta, puhuttiin lahjojen antamisen ja saamisen kulttuurihistoriasta sekä pohdittiin Mozartin elämää ja kuolemaa. Lehdessä oli myös mielenkiintoinen juttu joulupukista.

Tuomas Heikkilän artikkelissa Joulun odotetuin vieras selvitettiin joulupukin kantaisän, pyhän Nicolauksen legendaa. Piispa Nicolaus eli kertomusten mukaan 200-300 luvulla Turkin alueella ja olleen tunnettu lahjojen antamisestaan, ihmeteoistaan sekä suuresta hurskaudestaan, mikä pisti hänet paastoamaan jo imeväisenä aina keskiviikkoisin ja perjantaisin.

No mutta, miten tämä liittyy ylioppilaskuntammekin harjoittamaan soihtukulkueperinteeseen?

Piispa Nicolaus oli myös erityisesti koululaisten ja opiskelijoiden suojelupyhimys. Keskiaikaisen tarinan mukaan kolme työtä etsinyttä opiskelijaa joutui teurastajan vangiksi. Teurastaja halusi tehdä nuorukaisista makkaraa ja paloitteli poloiset. Apuun kuitenkin kiiruhti pyhä Nicolaus, joka herätti heidät henkiin ja pelasti makkaratehtaalta.

Legendan mukaan pyhä Nicolaus kuoli joulukuun kuudentena päivänä. Jo tuolloin keskiajalla päivää juhlittiin riehakkaasti muun muassa opiskelijoiden soihtukulkuein. Traditio on siis paljon vanhempi kuin Suomen itsenäisyyspäivä, joka sattuu myös olemaan joulukuun kuudes.

Helsingissä ensimmäinen soihtukulkue järjestettiin kuitenkin vasta Mannerheimin kuolinvuonna 1951.

Ahneutta edustajistossa

Seuraavassa edustajiston kokouksessa kuumaksi perunaksi nousevat mm. poliittisten opiskelijajärjestöjen toiminta-avustukset.

Jos tukia jaettaessa vertailukohdaksi otetaan ainejärjestöt ja niiden toiminnan aktiivisuus, kuten Jouni Sirén perusteluissaan HYALin blogissa tekee, niin mihin Osakuntien vaaliunionin ja ainejärjestöjä poliittisesti edustavan Ainejärjestöjen liiton HYYltä saamat usean tuhannen euron avustukset perustuvat? Miksi ne saisivat ylipäänsä tukea toiminnalleen, jos avustuksia mitattaisiin puhtaasti järjestöjen toiminnalla?

Jos vertailukohdaksi taas otetaan pelkkä vaalitulos, kuten Mikko Kotola HYYn hallitukselle tekemässään esityksessä teki, mihin unohdettiin poliittisten järjestöjen päivittäinen toiminta, jota varten järjestöt ovat ensisijaisesti ylipäätään olemassa?

Ongelman ydin onkin, että edustajiston yhdeksästä poliittisesta ryhmästä neljä "ei-poliittista" ryhmää harjoittaa poliittista toimintaa vain edustajiston puitteissa, kun taas avoimen poliittinen viisikko toimii laajalti myös edustajiston ulkopuolella. Jälkimmäiset ovat ainoa foorumi, jossa opiskelijat voivat ylioppilaskunnan puitteissa osallistua politiikkaan ja harjoitella yhteiskunnallista vaikuttamista. Tämä on syy, miksi poliittisia opiskelijajärjestöjä edes on. Avoimen poliittiset järjestöt kanavoivat saamaansa avustusta päivittäiseen toimintaansa, kun taas ”ei-poliittiset” ryhmät käyttävät avustuksensa lähes yksinomaan HYYn vaaleihin.

HYALin Topi Haarlaan mukaan HYYn vaalien ja niitä edeltävän ehdokasasettelun on oltava kestoltaan mahdollisimman lyhyitä, jottei ylioppilaskunnan jäsenille synny kuvaa, että ylioppilaskunnan toiminta olisi pelkkiä vaaleja. Viiden poliittisen järjestön toiminnan kannalta onkin olennaisen tärkeää, ettei apoliittinen nelikko kuvittele poliittisen opiskelijajärjestötoiminnan olevan pelkkää vaalityötä.

Miten viiden avoimen poliittisen järjestön toiminta, joka on juuri pääasiassa vaalien ulkopuolista puuhaamista, pitäisi rahoittaa puhtaasti vaalituloksen perusteella määräytyvällä avustusrahalla, jos vain vaaleihin tukensa keskittävä nelikko voi käyttää koko avustuksensa pelkkiin vaaleihin?

HYYn Vihreät eivät saa senttiäkään avustusta HYYn ulkopuolelta, joten vaalien ulkopuolisen toiminnan pyörittämiseksi tarvitsemme HYYn järjestöapua. HYYn Vihreät eivät menetä tai hyödy ehdotetussa mallissa mitään, me tavoittelemme oikeudenmukaisuutta. Koko tukijärjestelmän on tarkoitus taata järjestöjen mahdollisimman tasapuolinen kohtelu.

Lisäys 3.12.2006 klo 22:30:

Harkitsemme Jounin rakentavan ehdotuksen mukaisesti kompromissiratkaisun esittelemistä. Kiitos nopeasta vastaantulosta ainejärjestöille. Koitetaan välttää kaivautumista liian syvälle poteroihimme (täälläkin päin).

Oaxaca Rebeldes

Tukea Oaxacan liikkeelle -
Oaxaca-solidaarisuustapahtuma
Domma DC ke 13.12.

Oaxacan osavaltiossa Meksikossa on toukokuusta 2006 lähtien ollut käynnissä kansanliike, joka rakentaa ruohonjuuritason itsehallintoa ja vaatii korruptiosta ja ihmisoikeusloukkauksista syytetyn kuvernöörin Ulises Ruizin eroa. Lokakuun lopulta lähtien liikettä on tukahdutettu paitsi kuvernöörin palkkaamien asevoimien toimesta, myös liittovaltion hallituksen taholta. Viimeisen viikon aikana tilanne on kiristynyt merkittävästi. Lukematon määrä ihmisiä on kadonnut ja kymmeniä on tapettu. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet myös poliisin harjoittamasta kidutuksesta. Länsimainen media on lähinnä vaiennut konfliktista. Suomenkielinen Oaxaca-blogi osoitteessa http://meksiko.blogspot.com levittää informaatiota Oaxacan tilanteesta.

Tule solidaarisuustapahtumaan 13.12! Keskustelutilaisuus alkaa klo 17 ja tukibileet klo 20.

Paikka: Domma DC (Leppäsuonkatu 9C, -1 krs.)

- videoesitys
- keskustelutilaisuus
- tukibileet

Videoesitys ja keskustelutilaisuus: vapaa pääsy

Bileet: sisään 4 euroa

Bileiden tuotto lahjoitetaan Oaxacaan.


Ks. myös suomenkielinen Oaxaca-blogi: http://meksiko.blogspot.com/


Ohjelma:

17.00 Videoesitys: "Zapatista" (1999) 56 min.

"An incredible film documenting the first four years of the Zapatista uprising, from '94-98. Includes interviews with Subcomandante Marcos, Insurgent leaders Tach and Ana Maria, Chiapas Dominican priest Pablo Romo, Zach De La Rocha from Rage Against The Machine, Noam Chomsky, civilian commantes David and Zebedeo, Medea Benjamin, and more. Narration is by Edward James Olmos, Daryl Hannah, Geronimo Pratt, and Mumia Abu Jamal. Rage Against the Machine, Neil Young, and Ozomotli provide the soundtrack.
A class production in every way." Lisätietoa: http://www.imdb.com/title/tt0287813/


18:00 Keskustelutilaisuus Oaxacan kapinasta ja globaalin kapitalismin vastaisesta kamppailusta

- Mistä on kysymys Oaxacan konfliktissa?
- Mitä me Euroopassa voimme oppia Meksikon ja muun Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisilta liikkeiltä?

Petri Minkkinen alustaa Meksikon yhteiskunnallisista liikkeistä, maan poliittisesta historiasta ja nykytilanteesta.


20:00 Bileet

Esiintyjät:
Oka
Skyjacker
Musti Laiton
DJ Elena
DJ Mysterious

Myytävänä virvokkeita ja ruokaa.
Bileet päättyy klo 03:00.

Järj. Autop, Sitvas, A-ryhmä, Hands Off Venezuela, Megafoni, PAND, HyMy, HYYn Vihreät.

Tukibileiden flyeri täällä:
http://megafoni.kulma.net/binaries/327.jpg

Susipari sylkykuppina

Olin viime perjantain ja lauantain SYL:n liittokokouksessa - ensimmäistä kertaa, vaikka HYY-hiekkalaatikon äärellä (ja laatikossa) on tullut möyhittyä jo muutama vuosi.

HYYn Vihreät olivat nyt kolmatta kertaa liittarissa Avoliitto-nimisessä yhteistyössä muiden ylioppilaskuntien vihreiden ryhmien kanssa. Avoliitto on toistaiseksi vain liittarissa tehtävän yhteistyön nimi, ei mikään institutionalisoitunut vihreän puolueen opiskelijaliitto. Tällainen yhteistyö on koettu tarpeelliseksi, jotta voimme äänestää yhdessä samanlaiset arvot ja näkemykset jakavien kokousedustajien kanssa, eikä toimia HYYn sitoutumattomien ryhmien äänenvahvistimena.

SYL:n hallitukseen oli ehdolla kaksi vihreää ehdokasta, TYYn nimeämä Katja Sauvola, joka oli ensisijaisesti ehdolla puheenjohtajaksi, sekä meidän oma hyyläinen työmyyrä Laura Nordström, joka on tänä vuonna toiminut HYYn hallituksessa sosiaalipolitiikasta ja sukukansa-asioista vastaavana. Avoliitto tietysti tuki näitä kahta ehdokasta. HYYstä oli puheenjohtajaksi ehdolla istuvan hallituksen puheenjohtaja Maija Jäppinen osakunnista.

Liittarissa käytetään niin sanottua siirtoäänivaalitapaa, joka tekee äänistä sopimisen hankalaksi muttei mahdottomaksi. Niinpä koko perjantain ja lauantain välinen yö, sekä lauantaiaamupäivä, ryhmien asettamat neuvottelijat diilasivat ääniä keskenään. Lauantaiaamuna ne puheenjohtajaehdokkaat, joiden äänet eivät olisi millään sopimuksella riittäneet, ilmoittivat luopuvansa leikistä, mutta olevansa ehdolla hallitukseen. Toinen näistä oli Katja Sauvola.

Avoliiton tavoitteena oli tietysti saada sekä Katja että Laura SYL:n hallitukseen. Tässä onnistuttiin. Puheenjohtajaksi valittiin Lasse Männistö Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnasta.

Itse neuvotteluprosessi näyttäytyi itselleni hyvin inhottavana ja likaisena pelinä, johon oli kuitenkin pakko osallistua, etteivät tyrkkymme olisi jääneet pelkiksi statisteiksi. Avoliiton neuvottelijat Ville, Anna-Maria ja Martti toimivat kuitenkin niin korrektisti ja rehellisesti, kuin Hotelli Korpilammen käytävillä vain oli mahdollista. Olipa siis niitäkin, jotka eivät näin tehneet.

Surullisinta oli se, että meidän hyviläisten sekä HYYn muiden liittariedustajien välille tuntui revenneen hillitön kuilu, kun tuimme puheenjohtajaksi turkulaista Katjaa. Tietynasteinen poliittinen "sitoutuneisuutemme" (ei puolueeseen, vaan aatteeseen ja yhteistyöhön) olisi ehkä näyttäytynyt vähemmän erikoisena, jos puheenjohtajaksi olisi ollut tyrkyllä myös muita poliittisten ryhmien tukea nauttivia - esimerkiksi Tuhatkunnan tai demareitten. Koko kokouksen aikana ei järjestetty yhtään HYYn edustajien yhteistä tapaamista, jossa olisi voinut kertoa ja kuulostella omia ja muiden fiiliksiä. Ja katkoa huhuilta siipiä.

Liittarin moraalisena voittajana selviytyi avoliitonomaiseen yhteistyöhön ryhtyneet vasemmistoryhmät, joilla ei tosin ollutkaan omaa hallitustyrkkyä. Jaan Hukkajukan käsityksen ideaalista menettelytavasta. Toivottavasti se ei ole utopia.