Hallitus-oppositio -asetelman kaksinapaisuus on johtanut HYYn edustajistossa kuluneiden kahden vuoden aikana pitkälliseen eipäs-juupas -kiistelyyn. Sen seurauksena aivan mistä vain voidaan synnyttää riitaisa väittely, jonka tuoksinnassa alkuperäinen, käsiteltävänä ollut asia jää yleensä taka-alalle ja jonkinlaiseksi edustajistokautemme metateemaksi muodostunut kaksintaistelu nousee aina pääosaan. Tämä ei yllätä, koska kyse on vallasta, mutta on silti sääli että se rampauttaa ainoan vaaleilla valitun luottamuselimemme toiminnan lähes täydellisesti.
Yhteenoton todennäköisyys kasvaa, kun kumpi tahansa osapuoli kokee jääneensä ilman jotain olennaista tietoa, saaneensa sen liian myöhään tai kun joku ilmoittaa, että tieto olisi ollut koko ajan saatavissa, jos sitä vain olisi kysytty tai kun joku harmittelee tiedonsaannin hankaluutta sellaisilla ilmauksilla, jotka voidaan tulkita toisen osapuolen syyttelyksi salailusta.
Klikkiytymiseltä ei voitane välttyä edes yksipuoluejärjestelmissä, mutta on ilmeistä, että HYYssä jakolinjojen muodostuminen noudattaa hallitus-oppositio -asetelman puitteissa logiikkaa, jonka tuloksena kategorinen me-te -vastakkainasettelu sanelee päätöksenteon kulun alusta loppuun. Hallitus- ja oppositioryhmien välinen nokittelu on surkuhupaisaa, eikä asiaa paranna se, että molemmat osapuolet kokevat olevansa syyttömiä tilanteeseen ja sen iän ikuiseen kärjistymiseen.
Toisinkin voi olla. Esimerkiksi Talousvaliokunnan jäsenenä havaitsin, että mielipideakselin muodostuminen vaihteli suuresti kysymyksestä riippuen eikä asioista syntynyt yleensä "me hallitus - te oppositio" -vastakkainasettelua. Samalla tavalla HYYn kaupunkiryhmässä vallitsee eri ryhmien välillä rakentava henki - ikään kuin hallitus-oppositio -rooleja ei olisi edes olemassa. Vanhan ylioppilastalon hallituksessa en tarkalleen ottaen edes tiedä, ketkä ovat mistäkin ryhmästä. Käsittääkseni tilanne on jotakuinkin samansuuntainen muissakin HYYn luottamus- ja toimielimissä sekä valiokunnissa.
Miksi yhteistyö edustajistossa on niin vaikeaa? En jaksa uskoa, että kyse olisi vain "opposition omasta halusta erityä yhteistyöstä meidän kanssa". Selvästi viisaus ei tiivisty suuressa joukossa, jossa esiin nousevat parhaan argumentin periaatteen vastaisesti ärhäkkäimmät tavat esittää sanomansa. Edustajiston teatraalisuus vain alleviivaa tätä.
Mitä tulee omiin tuntemuksiini oppositiosta, voin kertoa, että on ollut tervetullut kokemus nähdä asiat myös lasin ulkopuolelta. Kumpikaan osapuoli ei ole keskimäärin toista nokkelampi, pätevämpi, etevämpi, kokeneempi, luotettavampi tai millään muullakaan tavalla HYYn edun kannalta yksiselitteisesti parempi. Lasin toisella puolella vain on valtaa ja toisella ei.
Yhteenoton todennäköisyys kasvaa, kun kumpi tahansa osapuoli kokee jääneensä ilman jotain olennaista tietoa, saaneensa sen liian myöhään tai kun joku ilmoittaa, että tieto olisi ollut koko ajan saatavissa, jos sitä vain olisi kysytty tai kun joku harmittelee tiedonsaannin hankaluutta sellaisilla ilmauksilla, jotka voidaan tulkita toisen osapuolen syyttelyksi salailusta.
Klikkiytymiseltä ei voitane välttyä edes yksipuoluejärjestelmissä, mutta on ilmeistä, että HYYssä jakolinjojen muodostuminen noudattaa hallitus-oppositio -asetelman puitteissa logiikkaa, jonka tuloksena kategorinen me-te -vastakkainasettelu sanelee päätöksenteon kulun alusta loppuun. Hallitus- ja oppositioryhmien välinen nokittelu on surkuhupaisaa, eikä asiaa paranna se, että molemmat osapuolet kokevat olevansa syyttömiä tilanteeseen ja sen iän ikuiseen kärjistymiseen.
Toisinkin voi olla. Esimerkiksi Talousvaliokunnan jäsenenä havaitsin, että mielipideakselin muodostuminen vaihteli suuresti kysymyksestä riippuen eikä asioista syntynyt yleensä "me hallitus - te oppositio" -vastakkainasettelua. Samalla tavalla HYYn kaupunkiryhmässä vallitsee eri ryhmien välillä rakentava henki - ikään kuin hallitus-oppositio -rooleja ei olisi edes olemassa. Vanhan ylioppilastalon hallituksessa en tarkalleen ottaen edes tiedä, ketkä ovat mistäkin ryhmästä. Käsittääkseni tilanne on jotakuinkin samansuuntainen muissakin HYYn luottamus- ja toimielimissä sekä valiokunnissa.
Miksi yhteistyö edustajistossa on niin vaikeaa? En jaksa uskoa, että kyse olisi vain "opposition omasta halusta erityä yhteistyöstä meidän kanssa". Selvästi viisaus ei tiivisty suuressa joukossa, jossa esiin nousevat parhaan argumentin periaatteen vastaisesti ärhäkkäimmät tavat esittää sanomansa. Edustajiston teatraalisuus vain alleviivaa tätä.
Mitä tulee omiin tuntemuksiini oppositiosta, voin kertoa, että on ollut tervetullut kokemus nähdä asiat myös lasin ulkopuolelta. Kumpikaan osapuoli ei ole keskimäärin toista nokkelampi, pätevämpi, etevämpi, kokeneempi, luotettavampi tai millään muullakaan tavalla HYYn edun kannalta yksiselitteisesti parempi. Lasin toisella puolella vain on valtaa ja toisella ei.
