29. huhtikuuta 2006

Kevätunelmia

Odotellessa, että Helsingin kadut puhdistetaan talven hiekasta, mieleen herää keväisiä unelmia kävelykeskustasta, jota emme kuulemma voi saada, koska sellaista ei mahdu ahtaaseen Helsinkiin (HS 4.4.2006).

Joidenkin arvioiden mukaan Helsingin kävelykeskusta on nimittäin kutakuinkin valmis, kun Keskuskatu muuttuu kävelykaduksi vuonna 2009. Sen jälkeen, mikäli asia autopuolueesta ja vaihtoehdottomuustaudista kärsivistä kaupungin johtavista virkamiehistä riippuu, kävelyaluetta laajennetaan enää vaihto- eli lehmänkaupoin: 334 miljoonan euron keskustatunneli meille, teille leveämpi jalkakäytävä Pohjoisesplanadille (ehkä). Kompromissina kaikille Kaivokadusta voidaan mahdollisesti tehdä joukkoliikennekatu, jos keskustatunneli rakennetaan. Sen enempää kävelytilaa ei Helsinkiin ole 2010-luvullakaan luvassa. Hurraa, se siitä ”laajasta kävelykeskustasta” (Wikipedia 29.4.2006).

Ylipäätään keskustatunnelin rakentamista ei voida perustella sillä, että se mahdollistaisi kävelykeskustan laajentamista. Jos väylä rakennetaan, on älyllisesti epärehellistä väittää, että 334 miljoonan euron investointia tehtäisiin muusta syystä, kuin siksi, että autoilusta halutaan tehdä Helsingissä entistä helpompaa.

Sen sijaan Yliopistonkadun sulkeminen yli vuodeksi autoilta – ja käytännössä myös kevyeltä liikenteeltä – on osoittanut, että kävelykeskustan laajentaminen ja autojen sujuvan kulun takaaminen eivät ole toisilleen vastakkaisia tavoitteita. Vastakkain ovat tosiasiassa virkamiesten luutuneet asenteet ja vähäautoiseen kaupunkilaiseen elämänmuotoon uskovien kaduntallaajien vaikutusmahdollisuudet.

Helsinkiläinen kunnallisdemokratia on huonoissa kantimissa, mikäli kuntapäättäjät uskovat sokeasti asioiden valmistelusta vastaavia virkamiehiä, jotka toitottavat kerta toisensa jälkeen, että kävelykeskusta on loistava tavoite, mutta käytännössä sitä on mahdoton toteuttaa. Keskustan kävelyaluetta voidaan helposti laajentaa tekemättä hallaa liike-elämälle tai vaikeuttamatta autoilua kohtuuttomasti. Sulkemalla Yliopistonkadun pysyvästi autoilta – kuten nyt on – kaupunki rauhoittaisi keskustakampuksen jalankulkualueeksi. Samalla Mikonkadun kävelyaluetta pitäisi jatkaa Yliopistonkadulta Kaisaniemenkadulle asti.

Autot löytävät aina itselleen korvaavan reitin. Opiskelijoiden soisi sen sijaan saavan kulkea Porthanian remontin valmistuttua vastedes sujuvasti yliopiston rakennusten välillä joutumatta alituisesti väistelemään laiskoja keski-ikäisiä miehiä, joiden mielestä 334 miljoonaa euroa on pikkusumma oman ”liikkumisensa” helpottamiseksi.

Hyvää vappua myös keski-ikäisille miehille.

24. huhtikuuta 2006

opintorahaa

Huomenna juhlitaan opintorahan 14-v synttäreitä päärakennuksen aulassa klo 11-14. Tulkaa kaikki paikalle! Paikalla pientä purtavaa, mahdollisuus allekirjoittaa adressi (myös www.opintoraha.fi, jossa paljon lisätietoa aiheesta), limbota ja kuunnella klo 12 HYYn hallituksen pj:n puhe.

On aika vihdoin saada opintorahaan tasokorotus, joka mahdollistaisi paremmin täysipäiväisen opiskelun. HYYssä ollaan viime aikoina työskennelty paljon projektin eteen ja tällä viikolla (valtakunnallisella opintorahaviikolla) on tarkoitus tehdä kampanja tunnetuksi opiskelijoiden keskuudessa. Materiaalia (rintamerkkejä, makaroonia jne.) jaetaan kaikilla kampuksilla ja Vanhalla roikkuu hieno banderolli.
Puoluejohtaijien mukaan puolueista Vasemmistoliitto, Vihreät, Kristillisdemokraatit, RKP ja Kokoomus ovat korotuksen kannalla. Vasemmistoliitossa ollaan tehty asiasta lakialoite. Demarit ja Keskusta ovat sitä mieltä, että tällä vaalikaudella asialle (opiskelijoiden toimeentulolle eli ainakin ateriatuelle, lainalle ja asumislisälle) on tehty jo tarpeeksi. SYL, Samok ja monet muut opiskelijajärjestöt ovat eri mieltä.

21. huhtikuuta 2006

Mä vaan edaan!

Huh, nyt se on ohi. Ilmeisesti muutkin huoahtavat helpotuksesta ja lepäävät jossain nurkissaan, kun INBOX ei ole vielä tulvinut yli. Yleensä siinä klo 14:n korvilla spådet tursuavat jo ulos kaiuttimistakin, jos niitä ei raakkaa kovalla kädellä pois.

Eilinen edustajiston kokous sujui - no, sanoisinko nyt mukavasti? Päätoimittajavalintojakaan ei pyöritelty kahta kierrosta enempää. Itse odotin jonkinlaista 3. kierroksen 31-29-trilleriä. Kandidaateista täytyy sanoa sen verran, että Ylkkärin täytyy olla the lehti nuorelle suomalaiselle toimittajalle. Vai osaako joku heittää esiin muita muodollisesti yhtä päteviä ehdokkaita kuin nuo yhdeksän? Loistokasta päästä valitsemaan joukosta primus inter pares, se hivelee turhamaista sieluani ja samalla huumaava vallan tunne aiheuttaa ihanaa kutinaa varpaanpäissä ihon ollessa jänskästi kananlihalla.

Vihdoinkin tiedän miltä tuntuu olla aidon sitoutumaton ja saada aina tahtonsa läpi. Olen ymmärtänyt jotain syvempää, tavoittanut opiskelijapoliittisen gnosiksen, tiputtanut ostrakismoksen pyhään valkoiseen hattuun ja saanut Johannes Kostajalta oranssin tiekartan kaikkein salatuimpaan. Löytänen sieltä Pyhän graalin maljan. Suomeksi sanottuna vappuaattona keskustoimistolla ilmaista viinaa opiskelijaeliitille, proleopiskelijat ja haalarijengi älkää vaivautuko ja pysykää vitun kaukana Perunatorilta. Äänestää toki pitää. Mua. Tiedän jotain, joka sankariroolit romuttaa.

Palattuani demiurgin sylistä maan pinnalle ja takaisin musiikkisalin takariville, alkoi esityslistan kiinnostavin kohta: "13. Muut asiat". Käsitin aluksi väärin ja ostin varmuudeksi alhaalta tuopin Hampusta. Sattuma korjasi ohrasatoaan, ja tämä osoittautui kuitenkin oivaksi valinnaksi rock-uskottavuuden kannalta. Lieneekö juuri tuon mallaslasin ansiota, tiedä häntä, mutta bändikämppä-ponsi ei joutunut tavallisuudesta poiketen laskentatoimen kyynikkojen raadeltavaksi ja tuhoontuomittu lähetyssaarnaajannekin sai hymyn huulilleen. Ilmeisesti 58-1 (yksi poissa, ujosteli) äänestystulos repi jatkossakin pahimmiltakin kulttuurinvihaajilta hampaat suusta. Ja saman tien äänestyksen jälkeen alkoi perinteinen: "No vitsi, ois pitäny tajuu pyytää sit kuus ko se meni noin läpi". Niinpä, miksei vaikka samalla 12... Virheistä voi myös oppia. On jopa välillä pakko, vaikka se olisi hiukan kiusallista.

Tajusimme siis viime hetkellä ottaa pois tajunnan atomeiksi räjäyttävän 1,7%-ehdotuksen, ja korvata sen hät' hätää seinästä repäistyllä 0,7%-ponnella. Ponnen esittelyn jälkeen kuultiin nousuveden mukana jonkinlainen poikkitaiteellinen runomukaelma siitä, miten uusliberalismi ja yksilönvapaus kohtaaat HYYssä. "Kuin laivat yössä", jos sallitte minun jatkaa ajatusaihiota. Yksinäisten hätähuutoja olemme tottuneet kuulemaan. Ja toivottavasti myös tämän ponnen myötä tulevaisuudessa auttamaan. Läpi meni, ja jos en aivan väärässä ole, niin 42-12. Ai niin, ne tyhjät vielä. Ai niin, "ei ne ole ääniä" - W. Rydman

Toisin sanoen: Hyvä 1 - Ei-niin-hyvä 0. Maalintekijänä Maailmanpyörien salaliitto. Syöttäjiksi tarjotui jo niin monta, että tuomarilla oli hankaluuksia pöytäkirjansa kanssa.

Puheenjohtajan lopetettua kokouksen menin alas, onnittelin voittajaa, lohdutin vähemmän voittanutta, seurasin lahjattomien verkostoitumista, juttelin tuttujen ja tuntemattomien kanssa, kuulin monta mojovaa poliittista juorua (kyllä, sinustakin) ja menin lopuksi uuden medianomenklatuuran kanssa pizzalle hienostokaupunginosaan. Kyllä aamulla kelpasi mennä kahdeksaksi töihin.

Pertti Neumannin hengessä, Reiman taideproosan innoittamana

Ta ta,
Blither Lussett

Ai niin, hyvää kesää. Syksyllä taas näissä merkeissä.

19. huhtikuuta 2006

Innovaatio on passé

Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa otti viimesyksyisessä avajaispuheessaan esille ajatuksen suomalaisesta innovaatioyliopistosta: Teknillinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu sekä Taideteollinen korkeakoulu tulisi yhdistää. Saataisiin ennenkuulumaton superyliopisto, joka mullistaisi koko kansainvälisen korkeakoulukentän! Raah! Paitsi että tämäntyylisiä innovaatioyliopistoja pulpahtelee maailmalla kuin sieniä sateella jo ilman Suomeakin.

Sotamaan idea sai absurdeja mittasuhteita, kun Helsingin sanomat uutisoivat, että rakenneuudistuspaperi esittäisikin Taideteollisen korkeakoulun pilkkomista kahtia. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ja kaikki joukolla tulta sammuttamaan.

Noh, esitys oli lopulta maltillisempi ja päätyi korostamaan yliopistojen yhteistyön syventämistä. Hyvä näin. Opetusministeriön himo saada aikaan säästöjä (??) tuskin kuitenkaan tästä kyltyy, vaan muutoksia on odotettavissa lisää. Mutta KY:ssä jaksetaan yhä vauhkota innovaatioyliopiston autuaallisuudesta mantranomaisuuteen asti. Teekkaritkin ehtivät jo maiskuttella pieniä karvaisia huuliaan. Heitä Taikin paloittelu ei olisi haitannut, päinvastoin.

Me muotitietoiset, fashionin aallonharjalla rastastavat taikkilaiset kuitenkin tiedämme, että innovaatio on passé. Luovuus? So five minutes ago. Konsultoinnin ja yritysten sloganeissa, strategioissa ja annissa innovaatio on jälleen korvautumassa tuloksella. Luovuuteen, ajatuspääomaan ja sisältöihin on kyllästytty, on jälleen aika actionin: tehokkuutta ja suorittamista kehiin.

Mitä siis seuraavaksi?

Tulosyliopisto.

17. huhtikuuta 2006

Päätoimittajajännitystä

Hyvää pääsiäistä, pitänee avata oma bloggailu Villiviiniin.

Seuraava edari on äärimmäisen mielenkiintoinen, toisaalta edarisitsien aiheuttaman rajun morkkiksen takia saapunen paikalle pukeutuneena burkhaan.

Näyttää siltä, että päätoimittajavalinta ei ole politisoitunut eikä klikkiytynyt.
Tietenkin päätoimittajan arvomaailma kiinnostaa, mutta missään haastatteluissa ei ole ymmärtääkseni menty aiempina vuosina tapahtuneisiin ylilyönteihin, ja prosessi on ollut hyymeingiksi ihan siisti. Jengiä ovat kiinnostaneet lähinnä hakijoiden visiot lehdestä, niinkuin pitääkin. Mua jännittää torstai: on ihan avointa, kuka tulee valituksi.

13. huhtikuuta 2006

Edarisitsit

HYYn edustajisto kokoontui eilen Vanhan ylioppilastalon Musiikkisaliin hieman tavallista epävirallisemmissa merkeissä. Kyseessä olivat puheenjohtaja Walter Rydmanin järjestämät sitsit, joiden tarkoituksena oli tutustuttaa edustajiston jäseniä toisiinsa.

Nämä olivat ensimmäiset sitsit, joihin itse osallistuin. Tilaisuus oli varsin epämuodollinen ja poikkesi vierustoverini Maija Jäppisen mukaan huomattavasti tavanomaisesta sitsikaavasta. Ohjelmassa oli monien iloksi silti varsin paljon laulua ja muuta perinteistä yhteishengen kohottamista, josta olin tähän asti jäänyt paitsi.

Uskon, etten ollut ainoa, joka viihtyi juhlassa mainiosti, vaikka omaan makuuni laulamista olikin hieman liikaa. Ihmettelin jopa ajoittain, milloin ihmisten on tarkoitus tutustua toisiinsa, jos koko ajan veisataan yhteislaulua. Asia selvisi kokemattomalle akateemisiin juhliin osallistujalle loppuillasta – jatkoillahan sitä tietysti varsinaisesti tehdään tuttavuutta. Lempinimiä Majava ja Hilleri tuskin keksittäisiin edustajiston kokouksessa budjettikehyksestä väännettäessä. Erästä ainejärjestöjen edustajaa puolestaan rekrytoitiin aktiivisesti jäseneksi Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liittoon, kun taas vastaavasti erästä neljännen vuoden hyviläistä opiskelijaa houkuteltiin Wiipurilaiseen osakuntaan fuksiksi.

Uskon, että juhlatilaisuudella oli paljon myönteisiä vaikutuksia edustajien väliselle kanssakäymiselle. Oli hienoa, että jäätä saatiin rikottua joukolla. Toivon, että tutustuminen edesauttaa yhteistyön tekemistä ryhmien välillä koko edustajistokauden ajan.

Kuten asiaan kuuluu, juhliin osallistujat maksoivat kulut suurimmaksi osaksi itse.

12. huhtikuuta 2006

Hyvä olla HyVissä

Juuri nyt tuntuu todella hienolta olla Vihreä. Monet ylioppilaskunnassamme tavoittelemistamme asioista tuntuvat olevan saamassa hiljalleen tuulta purjeisiinsa. Vihreille läheiset asiat, kuten vegaanien ja kasvissyöjien huomioiminen UniCafessa sekä ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöhön käyttämien määrärahojen lisääminen, ovat monista merkeistä päätellen edistymässä.

Olemme lisäksi saaneet Markuksen ansiosta oman blogin.

Pikkulinnut ovat laulaneet monien muidenkin kuin Vihreiden suhtautuvan myönteisesti kehitysyhteistyöhön käytettävien rahojen korottamiseen 0,7 prosenttiin HYYn toimintatalouden budjetista lähitulevaisuudessa.

UniCafen on tarkoitus kiinnittää vastedes vegaani- ja kasvissyöjäasiakkaisiinsa enemmän huomiota. Sähköpostilistallamme voi parhaillaan kertoa toiveistaan siitä, miten UniCafe voisi palvella heitä nykyistä paremmin. Ehdotuksia voi luonnollisesti kirjoittaa halutessaan myös tänne. Samalla uutiset kertovat, että Suomesta tuli viime vuonna maailman nopeimmin kasvava Reilun kaupan markkina. Tuotteiden myynti tuplaantui, mikä tarkoittaa, että jokainen suomalainen osti Reilun kaupan tuotteita keskimäärin 2,50 eurolla. Kasvun varaa on siis edelleen reilusti!

Myös Ylioppilaslehden päätoimittajan valinta on HYYn Vihreille mieluisaa puuhaa: yhdeksästä päätoimittajaehdokkaasta seitsemän mainitsi yhtenä lempipoliitikkonaan vihreän henkilön. Heidi Hautalan ja Osmo Soininvaaran lisäksi mainittiin kolme Vihreään Liittoon kuulumatonta poliitikkoa – Tarja Halonen, Seppo Kääriäinen ja Urho Kaleva Kekkonen. Ryhmämme voikin tyytyväisenä unohtaa tämän asian kohdalla politiikan ja keskittyä puhtaasti olennaiseen, eli pätevimmän mahdollisen päätoimittajan valitsemiseen Ylioppilaslehdelle. Tehtävä on kuitenkin muuten vaikea, sillä hakijoiden taso on erittäin korkea. On harmillista, että vain yhdestä heistä voi tulla lehden päätoimittaja.

>Vihreät eivät luonnollisestikaan ole tavoitteineen yksin. Esimerkiksi kehitysyhteistyö on varmasti ylioppilaskuntamme jäsenistä suurimman osan mielestä suotavaa. Muissa ryhmissä on aina ollut poliittisesta kannasta ja sitoutumuksen asteesta riippumatta paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet kehitysyhteistyön lisäämisen ylioppilaskunnallemme luontevaksi, edistykselliseksi toiminnaksi.

Ylioppilaskunnassamme Vihreiden tavoittelemia asioita on helppo kannattaa. Niiden myötä massiivisen koneiston pieniä, ruosteisia hammasrattaita saadaan vaihdettua uusiin, paremmin toimiviin osiin. Vaikka koko aparaattia ei saada kerralla uusittua, yksittäiset parannukset tekevät HYYstä pikku hiljaa miellyttävämmän opiskelu- ja elinympäristön meille kaikille. Kun aikanaan lähdemme HYYstä suureen maailmaan, voimme kaikki viedä yhdessä kehittämiämme toiminta- ja ajatusmalleja mukanamme ja siten osaltamme auttaa koko yhteiskuntaa eteenpäin.