Autokoulussa oppii paitsi siirtämään monisatakiloista metallimöykkyä paikasta A paikkaan B, myös kaikenlaista ihan hyödyllistä liikenteestä. Tiesitkö esimerkiksi, että lain mukaan jalankulkijalla, joka on ylittämässä tai edes aikoo ylittää suojatien, on etuajo-oikeus? Kyllä kyllä, eli jalka suojatielle, ja autojen pitäisi pysähtyä. Pitäisi. Käytännössähän näin ei tietty ole, vaan peltihevoset porhaltavat usein hidastamatta kohti, ja pelko estää astumasta suojatielle. Parempi antaa autojen mennä ensin.
Niin ikään autokoulussa harjoitellaan nelipyöräpujottelua. Mutkitellaan muovitörppöjen lomitse. "Kuvittele että siinä on mummo koirineen", saattaa ajo-opettaja hihkaista. Ja siinähän sitten kuvittelet. Nasta lautaan ja väistöliike. Opetuksen mentaliteetti on osittain se, että jalankulkijat määritellään esteiksi, joihin ei saa osua tai tulee itku. Pelkoelementti jää vähemmälle huomiolle: vaikka porhaltaisit viittäkymppiä mummoasi kohti, sydäristä viis; riittää, kunhan vain et osu. Tämä heijastuu suoraan katuliikenteeseen.
Autojen mentaalinen ylivoima on myös kulttuurillinen asia. Helsinginkin kadut ovat alkaneet täyttyä oksettavista, lähinnä panssarivaunuja muistuttavista SUV-köntyksistä, joiden ekologinen jalanjälki on järjetön ja joiden sisuksissa usein boustailee yksi ainoa ihminen. Noh, vallan tuntua sekin tietysti – kuka saa eniten tuhoa aikaan. On vastatoimien aika.
Muutokset, mikäli edes mahdollisia, tapahtuvat hitaasti. Hitaissa muutoksissa kansalaisliikkeiden panos on aivan keskeisessä asemassa. Tarvitsemme liikkeen, joka pala palalta romuttaa autojen illusorisen ylivallan, ja joka valtaa kadut takaisin meille joille se kuuluu, joka tekee jalankulkijasta kuninkaan. Tarvitsemme uuden gandhilaisen liikkeen, jolla on rohkeutta ottaa oikeutensa ja astua suojatielle kohtitulevaa autoa uhmaten. Tarvitsemme Suojatievallankumouksen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Vaikka Kiinassa liikenne oli muuten täyttä kaaosta, niin autoilijat kyllä väistivät jalankulkijaa, jos tämä uskalsi astua tielle ja lähteä ylittämään katua. Paitsi jos erehtyi kääntämään päätään ja katsomaan kohti lähestyvää autoa, jolloin kuljettaja oletti, että jalankulkija on nähnyt auton ja väistää sitä.
Toisaalta ei tämä Helsingin liikenne nyt niin pahalta näytä. Pieniä teitä ja vähän autoja, jotka ajavat hyvässä järjestyksessä ja noudattavat liikennesääntöjä. Mannerheimintiekin näyttää siltä, että sen voisi ylittää mistä kohdasta tahansa hetkeä enempää odottamatta.
Pekingissä ja etenkin Shanghaissa ihastuin paikalliseen metroon, jolla pääsi kätevästi melkein minne puolelle kaupunkia tahansa kohtuullisella kävelymatkalla. Parin päivän totuttelun jälkeen metroa käytti paljon sujuvammin kuin Helsingin raideliikennettä, jossa ei ikinä muista, minne mikäkin raitiovaunu- ja lähijunalinja menee.
Helsingissä vastaavaa saa odottaa vielä vuosikymmeniä, ennen kuin metrolla pääsee Espooseen, Pasilaan ja Santahaminaan ja Kehärata ja Pisara-rata on toteutettu.
Helsingin liikenne odottaa viikatemiestä. Jossain vaiheessa kevyen liikenteen käyttäjien ja autoilijoiden väliin muodostuva kuilu jättää meille kaikille liikaakin kysyttävää.
Miksi autoa ajava ihminen ajoi jalankulkijan päälle ja näin aiheutti hänelle kuoleman? Siksi, koska kaupunkiliikenteen nopeusrajoitukset ovat liian pienet ja koska niitä lainvoimaisia rajoituksia ei noudateta. Osansa tähän katastrofiin tuovat liikennesuunnittelijat, jotka kuvittelevat, että tietty kadunpätkä voidaan ajaa sekä autoilla että polkupyörillä, vaikka käytännössä tämä on mahdottomuus. Suunnittelijoiden toimintaa ohjaavat kaupunginvaltuuston päätökset, jotka usein ovat arkipäivän politiikasta tuttua "joo joo" -osastoa.
Autoilijoiden mainetta pahentaa merkittävästi väärin pysäköityjen avoneuvojen katras. Autoilijalta voi kysyä: mitä ajattelit, kun pysäköit autosi ainoaan pyörätuolin tai lastenrattaiden mentävään aukkon raitiovaunupysäkillä Viisikulmassa? Toinen autoilijalle mahdollisesti aseteltava kysymys kuuluu: mitä ajattelit, kun pysäköit autosi keskelle jalkakäytävää, jolla kymmenet, jollei sadat, ihmiset kävelevät päivittäin väistäen milloin tietyötä, milloin autollasi muodostettua estettä?. Tämä pakottaa yhteiskunnamme esteisimmät kiertämään edellisen risteyksen kautta toiselle puolelle katua, jonka ehtii siinä ajassa tukkimaan samankaltainen ajattelematon autoilija. Ajaudumme siis umpikujaan.
Autoilijat ovat suivaantuneet jalankulkijoille, jotka eivät noudata liikennesääntöjä ja ylittävät tien ties mistä tai kävelevät päin punaisia. Pyöräilijät ovat suivaantuneita autoilijoille, jotka ajavat liian lähellä ja liian kovaa pyöräilijöiden ohi sekä jalankulkijoille, jotka kävelevät pyöräteillä. Jalankulkijat ova suivaantuneita pyörälijöille, jotka pyöräilevät jalkakäytävillä ja autoilijoille, jotka pysäköivät jalkakäytäville ja ajavat suojatien kohdalla ylinopeutta jalankulkijan editse. Mikä siis neuvoksi?
Ehdotan, että eri liikennettä käyttäville ryhmille laaditaan valistusohjelmat, joiden avulla liikenne alkaa sujua jouhevammin. Jos liikenteessä olevat eivät tajua noudattaa liikennesääntöjä ja liikenteessä tarvittavaa järkeä, niin olemme paljon suuremman ongelman edessä. Silloin pitää ottaa käyttöön huomattavasti kovemmat rangaistukset nitä kohtaan, jotka eivät kunnioita liikennettä. Liikenne on loppujen lopuksi mekanismi, jonka toimivuus riippuu meistä kaikista.
Tarvitsemme Kävelykatuvallankumouksen! On huolehdittava siitä, että autoille varattu tila pienenee ja pienenee niin paljon, että kaupunkia voi sanoa aidosti ihmisten tilaksi.
Mutta vammaisten päälle ei aja kukaan. Sen on tämä sählä todennut monta kertaa.
Kokemukseni mukaan Kiinassa autoilijat väistävät, kun jalankulkijat muodostavat "kriittisen massan". Meidän täytyy tehdä siis isku kaupungille isolla joukolla, critical massin henkeen, mutta suojateille:)
Olisi mielenkiintoista, jos joku laskisi yhteen kaupungissa autoille käytetyn tilan suhteessa muuhun tilaan.
Kyllä ne autoilijat Helsingissäkin pysähtyvät kun vain käyttää etuajo-oikeuttaan suojatiellä.
Kertaakaan ei ole edes jarrut kirskuneet, mutta onhan se terveellistä olla silti valmiina väistää pysähtyvän auton puskuria vaikka konepellille, joka joustanee mukavasti peffan alla.
Olishan mahdollista organisoida jalankulkijoiden yhden päivän kävelytempaus, jonka reitti kulkisi valottomien suojateiden poikki. Parisataa kävelijää eri aikoihin lähetettyinä saisi jo jotain huomioarvoa kello neljän ruuhkaan.
Töölönlahden puisto sopisi kokoontumispaikaksi, siinä Manskulla on jo ensimmäinen sopiva suojatie.
Muistakaa, että pyöräilijälläkin on suojatiellä etuajo-oikeus, mikäli autolla on kolmio eli väistämisvelvollisuus. Muutenhan pyöräilijän tulee väistää kiltisti, vaikka suojatie olisikin pyörätien jatke. (Tämä muutettiin siksi, kun autoilijat vaivautuivat liian harvoin väistämään vastaantulevia pyöräilijöitä.)
Mun mielestä autoilijan velvollisuus on aina pysyä valppaana ja antaa tietä jalankulkijoille, joten ei muuta kuin härskisti suojatielle vain. Onneksi suht monet autoilijat Hesassa tekevätkin näin. Ritarillisuus elää!
Lähetä kommentti