Joskus luulin olevani rohkea. Luuloni perustui asioihin, joita tiedän "uskaltavani" tehdä. Uskallan kirjoittaa piikikkäästi systeemin pahuudesta ja typeristä päätöksentekijöistä. Uskallan alipukeutua tärkeisiin tilaisuuksiin, olla ensimmäinen joka puhuu paneelikeskustelussa, paljastaa tietämättömyyteni asioista "jotka pitäisi tietää" ja puhua suulla suuremmalla asioista joista kuvittelen tietäväni.
Pohjimmiltani olen kuitenkin hyvinvointivaltion kapaloima peruspelkuri, sillä mikäs Suomessa on piikitellessä ja politikoidessa. Täällä ei toistaiseksi ole surmattu poliitikkoja tavarataloihin tai toimittajia rappukäytäviin. Täällä saa ottaa kantaa miten ja mihin vaan - korkeintaan Julkisen sanan neuvosto voi langettaa tuomion ja Supo päivittää arkistojaan.
Kun joutuu ajattelemaan todellista rohkeutta, nousee pala kurkkuun. En ole toistaiseksi nähnyt tai kokenut sotaa, taistellut hengestäni tai - mikä on rohkeudesta todellisinta - asettanut henkeäni alttiiksi sellaisten asioiden ja arvojen puolesta, joihin uskon. Ei ole kovin tavallista, että ihminen uhraa tasalaatuisen arkirauhansa taistelemiensa asioiden puolesta, jopa kuolemaa uhmaten.
Kuullessani Anna Politkovskajan murhasta yksi ensimmäisistä ajatuksista järkytyksen hetkellä oli se, paljonko minussa olisi naista toimimaan edes puoliksi yhtä rohkeasti ja peräänantamattomasti ihmisoikeuksien puolesta kuin hän. Sehän olin minä, joka sanoi ystävälle Moskovan teatterikaappauksen jälkeen, uskaltaako sinne nyt matkustaa.
Anna Politkovskaja uskalsi matkustaa kymmeniä kertoja sodan runtelemaan Tshetsheniaan huolimatta toistuvista uhkailuista, pidätyksistä ja kiristyksestä. Hän palasi jatkuvasti kriisialueelle raportoidakseen sodan järjettömistä kidutuksista ja ihmisten hädästä, vaikka sai välillä paitsi sotilaiden kiväärinperästä, myös tappouhkauksen Venäjän ulkoministeriöstä. Moni olisi luovuttanut vähemmästäkin. Venäläiset ihmisoikeusjärjestöt pitivät häntä yhtenä viimeisistä Tshetshenian sodasta raportoivista toimittajista. Murha antaa aihetta kysyä, uskaltaako joku jatkaa Politkovskajan työtä.
Samuli Paronen sanoi, että maailma on sana. Eräs vihreä veteraanivaikuttaja puolestaan jaksaa muistuttaa, että maailmaa muutetaan muuttamalla tekstiä. Miten oikeassa molemmat ovatkaan. Kaikessa murheellisuudessaan Anna Politkovskajan murha osoittaa, että maailmassa, jossa jotkut uskovat ydinpommeihin ja avaruuden miehittämiseen, sanan mahdilla on edelleen suurin voima.
Politkovskajan toiminta antoi toivoa demokraattisemmasta Venäjästä, mutta hänen kuolemansa antaa toivottavasti taistelutahtoa sananvapauden puolustamiseksi. Se on tärkeää Suomessakin, sillä ilmaisunvapaus ei ole koskaan itsestäänselvyys. Ei ole montaakaan kuukautta siitä, kun Heidi Hautalaa syytettiin "juhlatunnelman rikkojaksi" kun hän otti eduskunnan juhlaistunnossa esiin Venäjän demokratiakehityksen. Onneksi Heidi uskalsi.
Johanna Sumuvuori
julkaistu Vihreässä Langassa 13.10.2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Gandhin mukaan todellinen väkivallattomuus syntyy vain itsepintaisen harjoittelun tuloksena. On totta että koti-Suomessa ei tosikoitoksia usein tule vastaan. Sitäkin urheampaa silloin on matkustaa Venäjälle – tai Puolaan osoittamaan mieltään.
Jep. Nykysyömäläiset eli me persut lantalaiset ja tavan tallaajat olemme varttuneet niin läskinä aikana ettei ole eikä tule kuuna kullan valkiana.
Meille ON helppoa tai itsestään selviö, että ollaan väkivallattomia. Sen sijaan todellista valtaa meillä ei ole eikä ehkä koskaan tule olemaankaan. Suomessa vallas on kautta aikojen perustunut sanaan ja runonlauluunkin, jos tarpeeksi kauas kuljettaisiin.
Sananvalta on siksi olennaisin asia, mitä puolueen tulisi mielestäni ajaa. Vihreiden tulisi ymmärtää myös asian kääntöpuolena, että perussuomalaisten maahanmuutto-kritiikki on täysin oikeutettua ja jopa tervetullutta. Se, että joku pahastuisi sanojen sodasta esim. Hesarin sivuilla todistaa pikku-sieluisuudesta, ei siitä, että persuissa olisi mitään todella pahaa. Persut ja virheät ovat tulevaisuuden jako siinä missä menneessä maailmassa puhuttiin punikeista ja valkoisista.
Lähetä kommentti