Viime perjantaina vietetty Älä osta mitään päivä sujui osaltamme loistavasti. Pystytimme tavaranvaihtopöydän Porthanian aulaan ja vaihdettavaa tuli laatikkokaupalla.
Tempauksemme ideana oli luonnollisesti muistuttaa ihmisiä, että ehjiä tavaroita ei kannata heittää roskiin, vaan toimittaa ne uuteen käyttöön ja säästää siten luonnonvaroja. Pöydällämme tavaraa sai vaihtaa, jättää ja noutaa vapaasti. Tarkoituksemme ei ollut pestä ihmisten kolkuttavia omatuntoja, vaan herättää keskustelua kulutuskulttuurimme oheisvaikutuksista.
Tavaranvaihdolla ei tietenkään ratkaista kaikkia kertakäyttökulttuurin ongelmia eikä ÄOM-päivän tarkoitus ole vähentää turhaa kulutusta vain jättämällä ostosten tekemistä yhtenä päivänä vuodessa tai siirtämällä shoppailua muille päiville. Sen sijaan ihmisiä kannustetaan reflektoimaan itse omia valintojaan.
Mielestäni tässä suhteessa tapahtumapäivän järjestäjillä olisi miettimisen paikka: meneekö sanoma perille parhaalla mahdollisella tavalla, kun se tulkitaan helposti kaiken kuluttamisen julistamiseksi yksiselitteisesti vääräksi? Pystyisikö sanomaa teroittaamaan jotenkin, niin että ihmiset alkaisivat elää Osta harkiten -elämää Älä osta mitään -päivän sijaan?
***
Teemapäivä siivitti hyvää keskustelua politiikan ja talouden rajoista. Mitä ne ovat? Mikä tekee politiikasta "politiikkaa" (eli "tylsää" päivänpolitiikkaa) ja taloudesta "taloutta" (eli kiinnostavia raha-asioita)? Eikö juuri talouden pitänyt olla arvovapaata aluetta, koska rahalla "ei" ole muita arvoja kuin numerot?
Miksi kirjoitukset jaetaan lehdissä eri osastoille siten, että politiikan sivuilla käsitellään puunmakuisia arkiasioita, kun taas todelliset poliittiset arvokysymykset päätyvät usein juuri taloussivuille? Eivätkö poliittiset kysymykset muka ole poliittisia, jos ne ovat "talousasioita"? Miksi Suomen suurimmassa lehdessä ei ole joka päivä omaa politiikan osaansa, vaan useimmiten tämän viran täyttäminen on jätetty kotimaan osalle?
Katsaus muutaman kuluneen päivän Helsingin Sanomiin osoittaa, mistä on kyse:
Torstai 29.11.2007
• Kotimaa: Kansanedustajat pöllyttivät EU-viraston väen etuja
• Talous: Tutkija: Biopolttoaineet aiheuttavat enemmän haittoja kuin hyötyjä
Perjantai 30.11.2007
• Kotimaa: Sosiaalidemokraatit taipuivat tukemaan hallituksen esittämää autoveromallia
• Talous: Raskas teollisuus rusikoi jälleen EU:n päästökauppajärjestelmää
Lauantai 1.12.2007
• Kotimaa: Vielä kerran, Tanja
• Talous: Työryhmä jätti kannan auki kaupan aukioloihin
Sunnuntai 2.12.2007
• Kotimaa: Mikko Mäenpää, lakkokenraali
• Talous: Lapset ja mainonta suuressa maailmassa
Maanantai 3.12.2007
• Kotimaa: Ilmastoneuvottelijoiden urakka alkaa Balilla
• Talous: Superkapitalismi siirsi vallan kansalta sijoittajille ja kuluttajalle
Miten maailmasta tuli tällainen? Siitä ei koskaan "tullut" yhtään minkäänlaista, vaan siitä tehdään sellainen kuin halutaan joka päivä yhä uudelleen. Medialla on yllättävän suuri rooli todellisuuden tekemisessä. Olisi hienoa, jos toimittajatkin sisäistäisivät tämän. Eli siis myöntäisivät sen ääneen.
Miksei politiikka siis "kiinnosta ketään"? No, ketä kiinnostaisivatkaan kaupan aukiolokysymykset lukemattomine heijastusvaikutuksineen niin kaupunkirakenteen hajautumiseen, opiskelijoiden ja muiden pätkätyöntekijöiden ansioiden kehitykseen kuin perheiden yhdessäoloonkin – kun rajallisesta ajastamme ja huomiostamme kilpailee Tanja. Siksi talous ja työryhmät tekevät usein poliittiset valinnat puolestamme, ihan "ilmaiseksi".
Tempauksemme ideana oli luonnollisesti muistuttaa ihmisiä, että ehjiä tavaroita ei kannata heittää roskiin, vaan toimittaa ne uuteen käyttöön ja säästää siten luonnonvaroja. Pöydällämme tavaraa sai vaihtaa, jättää ja noutaa vapaasti. Tarkoituksemme ei ollut pestä ihmisten kolkuttavia omatuntoja, vaan herättää keskustelua kulutuskulttuurimme oheisvaikutuksista.
Tavaranvaihdolla ei tietenkään ratkaista kaikkia kertakäyttökulttuurin ongelmia eikä ÄOM-päivän tarkoitus ole vähentää turhaa kulutusta vain jättämällä ostosten tekemistä yhtenä päivänä vuodessa tai siirtämällä shoppailua muille päiville. Sen sijaan ihmisiä kannustetaan reflektoimaan itse omia valintojaan.
Mielestäni tässä suhteessa tapahtumapäivän järjestäjillä olisi miettimisen paikka: meneekö sanoma perille parhaalla mahdollisella tavalla, kun se tulkitaan helposti kaiken kuluttamisen julistamiseksi yksiselitteisesti vääräksi? Pystyisikö sanomaa teroittaamaan jotenkin, niin että ihmiset alkaisivat elää Osta harkiten -elämää Älä osta mitään -päivän sijaan?
***
Teemapäivä siivitti hyvää keskustelua politiikan ja talouden rajoista. Mitä ne ovat? Mikä tekee politiikasta "politiikkaa" (eli "tylsää" päivänpolitiikkaa) ja taloudesta "taloutta" (eli kiinnostavia raha-asioita)? Eikö juuri talouden pitänyt olla arvovapaata aluetta, koska rahalla "ei" ole muita arvoja kuin numerot?
Miksi kirjoitukset jaetaan lehdissä eri osastoille siten, että politiikan sivuilla käsitellään puunmakuisia arkiasioita, kun taas todelliset poliittiset arvokysymykset päätyvät usein juuri taloussivuille? Eivätkö poliittiset kysymykset muka ole poliittisia, jos ne ovat "talousasioita"? Miksi Suomen suurimmassa lehdessä ei ole joka päivä omaa politiikan osaansa, vaan useimmiten tämän viran täyttäminen on jätetty kotimaan osalle?
Katsaus muutaman kuluneen päivän Helsingin Sanomiin osoittaa, mistä on kyse:
Torstai 29.11.2007
• Kotimaa: Kansanedustajat pöllyttivät EU-viraston väen etuja
• Talous: Tutkija: Biopolttoaineet aiheuttavat enemmän haittoja kuin hyötyjä
Perjantai 30.11.2007
• Kotimaa: Sosiaalidemokraatit taipuivat tukemaan hallituksen esittämää autoveromallia
• Talous: Raskas teollisuus rusikoi jälleen EU:n päästökauppajärjestelmää
Lauantai 1.12.2007
• Kotimaa: Vielä kerran, Tanja
• Talous: Työryhmä jätti kannan auki kaupan aukioloihin
Sunnuntai 2.12.2007
• Kotimaa: Mikko Mäenpää, lakkokenraali
• Talous: Lapset ja mainonta suuressa maailmassa
Maanantai 3.12.2007
• Kotimaa: Ilmastoneuvottelijoiden urakka alkaa Balilla
• Talous: Superkapitalismi siirsi vallan kansalta sijoittajille ja kuluttajalle
Miten maailmasta tuli tällainen? Siitä ei koskaan "tullut" yhtään minkäänlaista, vaan siitä tehdään sellainen kuin halutaan joka päivä yhä uudelleen. Medialla on yllättävän suuri rooli todellisuuden tekemisessä. Olisi hienoa, jos toimittajatkin sisäistäisivät tämän. Eli siis myöntäisivät sen ääneen.
Miksei politiikka siis "kiinnosta ketään"? No, ketä kiinnostaisivatkaan kaupan aukiolokysymykset lukemattomine heijastusvaikutuksineen niin kaupunkirakenteen hajautumiseen, opiskelijoiden ja muiden pätkätyöntekijöiden ansioiden kehitykseen kuin perheiden yhdessäoloonkin – kun rajallisesta ajastamme ja huomiostamme kilpailee Tanja. Siksi talous ja työryhmät tekevät usein poliittiset valinnat puolestamme, ihan "ilmaiseksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti