Olin viime perjantain ja lauantain SYL:n liittokokouksessa - ensimmäistä kertaa, vaikka HYY-hiekkalaatikon äärellä (ja laatikossa) on tullut möyhittyä jo muutama vuosi.
HYYn Vihreät olivat nyt kolmatta kertaa liittarissa Avoliitto-nimisessä yhteistyössä muiden ylioppilaskuntien vihreiden ryhmien kanssa. Avoliitto on toistaiseksi vain liittarissa tehtävän yhteistyön nimi, ei mikään institutionalisoitunut vihreän puolueen opiskelijaliitto. Tällainen yhteistyö on koettu tarpeelliseksi, jotta voimme äänestää yhdessä samanlaiset arvot ja näkemykset jakavien kokousedustajien kanssa, eikä toimia HYYn sitoutumattomien ryhmien äänenvahvistimena.
SYL:n hallitukseen oli ehdolla kaksi vihreää ehdokasta, TYYn nimeämä Katja Sauvola, joka oli ensisijaisesti ehdolla puheenjohtajaksi, sekä meidän oma hyyläinen työmyyrä Laura Nordström, joka on tänä vuonna toiminut HYYn hallituksessa sosiaalipolitiikasta ja sukukansa-asioista vastaavana. Avoliitto tietysti tuki näitä kahta ehdokasta. HYYstä oli puheenjohtajaksi ehdolla istuvan hallituksen puheenjohtaja Maija Jäppinen osakunnista.
Liittarissa käytetään niin sanottua siirtoäänivaalitapaa, joka tekee äänistä sopimisen hankalaksi muttei mahdottomaksi. Niinpä koko perjantain ja lauantain välinen yö, sekä lauantaiaamupäivä, ryhmien asettamat neuvottelijat diilasivat ääniä keskenään. Lauantaiaamuna ne puheenjohtajaehdokkaat, joiden äänet eivät olisi millään sopimuksella riittäneet, ilmoittivat luopuvansa leikistä, mutta olevansa ehdolla hallitukseen. Toinen näistä oli Katja Sauvola.
Avoliiton tavoitteena oli tietysti saada sekä Katja että Laura SYL:n hallitukseen. Tässä onnistuttiin. Puheenjohtajaksi valittiin Lasse Männistö Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnasta.
Itse neuvotteluprosessi näyttäytyi itselleni hyvin inhottavana ja likaisena pelinä, johon oli kuitenkin pakko osallistua, etteivät tyrkkymme olisi jääneet pelkiksi statisteiksi. Avoliiton neuvottelijat Ville, Anna-Maria ja Martti toimivat kuitenkin niin korrektisti ja rehellisesti, kuin Hotelli Korpilammen käytävillä vain oli mahdollista. Olipa siis niitäkin, jotka eivät näin tehneet.
Surullisinta oli se, että meidän hyviläisten sekä HYYn muiden liittariedustajien välille tuntui revenneen hillitön kuilu, kun tuimme puheenjohtajaksi turkulaista Katjaa. Tietynasteinen poliittinen "sitoutuneisuutemme" (ei puolueeseen, vaan aatteeseen ja yhteistyöhön) olisi ehkä näyttäytynyt vähemmän erikoisena, jos puheenjohtajaksi olisi ollut tyrkyllä myös muita poliittisten ryhmien tukea nauttivia - esimerkiksi Tuhatkunnan tai demareitten. Koko kokouksen aikana ei järjestetty yhtään HYYn edustajien yhteistä tapaamista, jossa olisi voinut kertoa ja kuulostella omia ja muiden fiiliksiä. Ja katkoa huhuilta siipiä.
Liittarin moraalisena voittajana selviytyi avoliitonomaiseen yhteistyöhön ryhtyneet vasemmistoryhmät, joilla ei tosin ollutkaan omaa hallitustyrkkyä. Jaan Hukkajukan käsityksen ideaalista menettelytavasta. Toivottavasti se ei ole utopia.
25 kommenttia:
"Itse neuvotteluprosessi näyttäytyi itselleni hyvin inhottavana ja likaisena pelinä, johon oli kuitenkin pakko osallistua, etteivät tyrkkymme olisi jääneet pelkiksi statisteiksi."
Jaa.
Jos vaalissa on seitsemän ehdokasta ja kuusi paikkaa, on ehdottoman välttämätöntä myydä mummonsa ja demokraattiset ihanteensa varmistaakseen, että oma ehdokas ei vain jää pois kultapossukerhosta. Varsinkin, jos ryhmä on vakuuttunut ehdokkaiden erinomaisesta pätevyydestä.
Likainen peli on mahdollista vain, jos siihen osallistutaan. Hauskaa, että avoliitto pelaa kuitenkin puhtoisen rehellistä likaista peliä.
Toivon, että joku liittarikokeneempi kommentoi....
Itse olen sitä mieltä, että näihin pöytiin viimeiseksi tulleiden (idealististen) ryhmien on turha kuvitella muuttavansa kaikkea. Osallistuminen neuvotteluihin itse ja omalta osalta pelisääntöjen määrittely on parasta muutospolitiikkaa tässäkin. Siinä on myös onnistuttu: nyt voittajia ovat yhteiseen pussiin ja häviäjiä omaan pussiinsa pelanneet.
Sen sijaan äänestely miten itseä sattuu huvittamaan, kun toiset ovat sopineet jo mallin joka varmasti voittaa, ei niillä äänillä saada aikaan enää mitään. Idealistienkin olisi tarpeellista kertoa toiveensa riittävän ajoissa muille, niin ne voidaan huomioida kokonaisuudessa ja he voivat äänestää ketä haluavat.
Aina jotkut neuvottelevat, ne jotka jättävät neuvottelut väliin nostavat kätensä ilmaan ja antavat hiljaisen hyväksyntänsä lopulta aivan kaikelle.
Minuakin ällöttää suuresti SYLin meininki. Olen silti sitä mieltä, että neuvotteleminen sinänsä ei ole saatanasta. On ihan okei keskustella siitä, kuka tekee äänestyksessä mitäkin. Sillä lailla saa kokonaisemman kuvan erilaisista mahdollisuuksista. Äänestyspäätökset harvemmin ovat yksinkertaisia. Niillä on vaikutuksensa, jotka ymmärtää neuvottelujen ansiosta ihan eri lailla.
Likainen peli on kuitenkin eri asia. Etenkin SYLissä ärsyttää se, että kun joku näyttää saavan vähän ääniä, hänet pistetään vetäytymään. Halutaan välttyä toiselta kierrokselta. Okei, onhan se ääntenlasku pitkäveteistä odottelua, mutta tällä tavalla ainakin viedään kaikki mahdollisuudet esimerkiksi protestiäänille. Oikeassa demokratiassa pitää olla mahdollisuus myös niille.
Vihreissä toimiessa tulee usein sellainen harha, että kaikki toimivat reilusti ja rehellisesti. SYLin liittarien kaltaisissa tilanteessa muistaa aina mitä elävimmin, että emme vaadi reiluja toimintatapoja ihan turhaan.
Anna-Maria: "Itse olen sitä mieltä, että näihin pöytiin viimeiseksi tulleiden (idealististen) ryhmien on turha kuvitella muuttavansa kaikkea."
Kiitos palautuksesta reaalipolitiikan kyllästämälle maan pinnalle. Ei kai tässä kukaan kaikkea kuvitellut muuttavansa, mutta mielestäni on myös aika turha kuvitella muuttavansa rakenteita jos luutuu niiden osaksi.
Olen seurannut Avoliittoa aika läheltä koko sen olemassaolon ajan ja mielestäni se on saanut hyviä asioita aikaiseksi melko hyvin toimintatavoin (varsinkin aluksi), mutta kannattaa varoa omaksumasta liian paljon perinteisiä käytäntöjä. Sinne jonnekin on niin helppo meidän itse kunkin lipsua.
-idealisti
Well, tarkoitin todella myös meitä itseämme. Tule ja koe. Miellyttävämpää kuin HYYn neuvottelut. Ja poliittisten kanssa on vaan hauskempaa.
Mun mielestä on jokseenkin mahdotonta satunnaisten kontaktien, googlen ja muutaman päivän liittokokouksen perusteella oikeasti hahmottaa ehdokkaista parhaimmat. Kuulin eilen jatkoilla eri ihmisten kampanjoihin käytettyjä summia. Hajonta oli todella suuri. On selvää, että hillittömän summan rahaa satsaava ehdokas käy läpi paremman prässin kuin köyhemmän budjetin ehdokas. Näin ollen lopputulokseenkin vaikuttaa kampanjaan panostettu summa rahaa. Tässä valossa olisi mielestäni naiivia kuvitella pystyvänsä pistämään ehdokkaat paremmuusjärjestykseen.
Näin ollen järjestys määräytyy erilaisten ryhmittymien voimasuhteiden perusteella, mikä sinänsä on perseestä, mutta tässä tilanteessa kuitenkin käsitettävää.
Itsekin karsastan kähmimistä ja pidän peliä likaisena, varsinkin silloin kun mukana diilataan SYLlin ulkopuolisia asioita kuten ylioppilaskuntien hallituspaikkoja.
Kenenkään ei tarvitse tähän peliin osallistua, silloin tosin ei ole paljoa saavutettavissakaan SYL-kentällä. Tällä hetkellä sitoutumattomien ja idealistien ongelma on selkeästi se, ettei osallistuta neuvotteluihin ollenkaan. Neuvotteluihin osallistuminen ja äänien diilaaminenhan ovat kaksi erillistä asiaa. Nykyisessä tilanteessa neuvotteluista ulkopuolelle jättäytyvät tahot eivät saa tietoa heidän omien valintojensa seurauksista. Näin ollen voi vahingossa käydä niin, että omalla äänestyskäyttäytymisellä vaikutetaankin asioihin oman ryhmänsä kannalta epäsuotuisasti.
Sanastoa:
diili
- sopimus, jossa luvataan puolin ja toisin tukea eli ääniä toisille ryhmille
- likaisessa pelissä vastineena jotain täysin asiaan kuulumatonta kuten jokin muu henkilövalinta
neuvotella
- tavata eri ryhmiä ja keskustella rakentavasti tavoitteista ja niiden yhteneväisyydestä
- sisältää mahdollisuuden yhteisymmärrykseen ja jatkoyhteistyöhön (ks. paketti) tai eriäviin mielipiteisiin
sanelupolitiikka
- erheellisesti neuvotteluksi kutsuttu, jossa yksi osapuoli esittää vaatimuksia, kiristää tms
- johtaa väistämättä tappioon
paketti
- neuvottelutulos, jossa paketin kaikki osapuolet antavat ääniä yhteisesti jaettavaksi sovitun kokoonpanon saamiseksi läpi
- johtaa yleensä vain yhteen puheenjohtajavaalikierrokseen ja paketissa sovitun pj-ehdokkaan läpimenoon
virhe, moka
- asia joka kostautuu tappiona valinnoissa
- virhe voi olla esim. väärä neuvottelijavalinta tai neuvottelutaktiikka, omaan pussiin pelaaminen, arroganttius, reilun pelin halveksunta, liika itsevarmuus, tyhjät lupaukset, paska laskukone
- seikka joka kannattaa myöntää
Hei kiitos keskustelusta, ei jäänytkään mun ja Matin väliseksi tsättäilyksi :)
Jounin blogi on myös kiinnostava...
http://blogit.helsinki.fi/jltsiren/post67.htm
Jatkan vielä vaikka, keskustelu olikin jo saanut loppukaneettinsa :-)
Minusta voimme kulkea suoraselkäisinä niin kauan, kun Syllin hallituksesta ja puheenjohtajasta äänestettäessä diilaamme hallituksen kokoonpanosta. Siis pyrimme saamaan näkökulmastamme katsottuna parhaan mahdollisen kokoonpanon Syllin poliittiseen johtoon.
Sitä en hyväksy, että hallitusta ja puheenjohtajaa diilatessa otetaan kaupankäynnin välineeksi Syllin työpaikat tai ylioppilaskuntien poliittinen johto tai työntekijät. Näin sittarit eikä myöskään Avoliitto ole tietääkseni koskaan toimineet.
Vassarit ovat aikoinaan olleet liittarin pahimpia diilaajia. Hauska kuulla, että heiluriliike on heittänyt heidät toiseen laitaan.
Voi, ei tuo edelliseni ollut suinkaan loppukaneetti! Heitin vain vähän linkkiä peliin.
Hmmm... mulle oli muuten myös uutta nuo mc totta-kain mainitsemat kampanjasummat. Pitääpä kysäistä HYY-tyrkkyihimme satsatuista euroista. Vai oliko kyse henkkoht panostuksista?
SYL ja toiminta siellä on herättänyt aina ahdistusta. Hallituksen diilaamista voi puolustella sillä, että sitten ainakin kaikki ovat neuvotteluissa mukana. Jos vaan äänestää pläjäytetään ilman neuvotteluja, enemmistö voittaa, ja jotkut jäävät kokonaan ulkopuolelle. (Mutta tämä perustelu ei oikein kestä edes omissa korvissani.) SYL:n toimintaympäristön turmelevaa vaikustusta pitäisi koko ajan varoa itsessään. Korruptoituminen tapahtuu kuin huomaamatta.
Ryhmäkurista: ainakin aiemmin on Avoliitossa saanut äänestää eri tavalla kuin ryhmä, jos ilmoittaa siitä etukäteen? Näin asia voidaan huomioida neuvotteluissa, ja kaikki saavat toimia omantuntonsa mukaan. Eri asia on sitten, onko ryhmän mukana toimimiseen liittynyt henkistä painostusta?
Veera
Veera: Kyllä yhä edelleen saa äänestää, mitä tahtoo, mutta esimerkiksi nyt ehdokkaat vähenivät toisen päivän aamuna neljästä kahteen. Eipä siinä ollut paljon valinnanvaraa... Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kukin saa äänestää mitä tahtoo joutumatta paheksunnan kohteeksi.
Eniten ärsyttää, että kokouksissa on aina päärooli näillä henkilövalinnoilla. Ne ovat ihan mieletöntä draamaa, mutta itse asioista puhutaan valitettavan vähän. Tämä kommentti ei liity niinkään Avoliiton toimintaan kuin liittarin yleiseen henkeen. Myönnän, että olisin voinut itse tehdä tälle asialle paljon, mutta enpä tehnyt. Tämä on mulle vielä niin uutta, että kaikki energia meni mukana pysymiseen. Ehkä ensi vuonna...
Ehkä minusta vain on tullut tosi kyyninen, mutta minun on kovin vaikea nähdä, mitkä voisivat olla ne ns. reilut menettelytavat. Oleellista minusta on, että neuvotteluihin ei kytketä ulkopuolisia asioita. Muuten neuvotteluissa on kyse siitä, että saadaan poliittisesti parhain mahdollinen ratkaisu, ei sen kummemmasta.
Sitä paitsi pj-vaalissa tänä vuonna nimenomaan haastatteluilla oli aivan keskeinen merkitys. Voimasuhteet muuttuivat haastatteluuiden jälkeen, koska liikkuvat äänestäjät/ryhmät tekivät päätöksiään juuri haastattelunen perusteella. Eikä tämä nyt ole sitä demokratiaa?
Tapio on aivan oikeassa siinä, kuinka keskeinen merkitys haastatteluilla oli tänä vuonna. Juuri haastatteluiden tuloksena kylterit saivat varmistettua ehdokkaansa läpimenon.
Kyse oli klassisesta kolmiodraamasta, jossa vain yksi voi voittaa. Voittaakseen voittajan on saatava toisen häviäjän kannattajat puolelleen.
Neuvottelujen avulla vähemmän vipuvoimaa hallussaan pitäneiden tahojen tahto oli pakko huomioida, kun taas tilanteessa, jossa ei olisi neuvotteltu, vain voimakkaimmat ryhmät olisivat saaneet äänensä kuuluviin. Näinhän esimerkiksi HYYssä päätettiin hallituksesta tänä vuonna: ne, joita ei haluttu kuulla, sysättiin neuvottelujen ulkopuolelle.
Kun noihin HYYn hallitusneuvotteluihin taas palattiin:
Oppositioon jäävät ryhmät pudotettiin pois neuvotteluista siinä vaiheessa, kun kaikki olivat pelanneet korttinsa pöytään ja niiden pohjalta oli saatu aikaan alustava neuvottelutulos, jonka mukaan tulevat ryhmät olivat hyväksyneet. Tuon jälkeen neuvotteluita jatkettiin sen parissa, pääsevätkö hallitusryhmät sopuun asiakysymyksistä vai joudutaanko neuvottelutulos repimään auki.
Olennainen ero HYYn ja SYL:n hallitusten välillä on siinä, että HYYssä hallitus valitaan kokonaisuutena, kun taas SYL:ssä riittävän suuri vähemmistö saa halutessaan oman edustajansa hallitukseen täysin muista riippumatta. Molemmissa lähestymistavoissa on etunsa ja haittansa, joihin varmastikin palataan keväällä kunnallismallikeskustelun merkeissä.
HYYn ja SYL:n hallitusneuvotteluiden välillä oli tänä vuonna yksi suuri ero: SYL:n neuvotteluissa osapuolet tapasivat toisiaan lukemattomia kertoja ja katsoivat tarkasti, missä intressit yhtenivät, kun taas HYYssä asia ratkaistiin jo ensimmäisellä kierroksella. Aiemmista vuosista en tiedä, enkä välitäkään tietää.
Politiikassa HYYn ulkopuolella tavataan harjoittaa pikemminkin SYL:n mallin mukaista neuvottelumallia kuin HYYn sanelumallia, jossa isosaappaisin ja rotevin taho voi sanella muille, keiden kanssa neuvotteluja ei tarvitse käydä. Kyse on viitekehyksistä.
Ero HYYn ja SYL:n hallitusneuvotteluiden välillä tulee juuri sitä, että HYYssä valitaan hallitus, SYL:ssä taas hallituksen jäsenet.
HYYn malli ei edellytä kovin laajoja neuvotteluita oppositioon jäävien kanssa. Siinä vaiheessa, kun ryhmät ovat tuoneet esiin tavoitteensa ja tarjontansa, pystyy (lähes) enemmistön muodostava koalitio omatoimisestikin katsomaan, miten tarjonnasta voidaan muodostaa paras mahdollinen heidän tavoitteensa täyttävä hallitus. Enempi neuvotteleminen ei enää siinä vaiheessa tuo lisäarvoa, elleivät jotkut ryhmät ole pimittäneet parhaita ehdokkaitaan joillekin paikoille.
Toki HYYssäkin voitaisiin ottaa käyttöön SYL:n kaltainen tapa valita hallitus, jos halutaan nostaa neuvottelu ja kähmyily hallitusneuvotteluissa toiseen potenssiin. Silloin mitään merkittävää ryhmää ei enää voitaisi sulkea pois päätöksenteosta, mutta samalla menetettäisiin nykyisen valintatavan mahdollistama apinasuodatin.
En totta puhuakseni tiedä, kumpi tapa loppujen lopuksi olisi parempi. Turha kuitenkaan syyttää ihmisiä ongelmista, jotka ovat luonteeltaan rakenteellisia.
Yritän olla sekaantumatta ylentäviin SYL-blogikeskusteluihin, mutta mun kohdalta "kampanja" maksoi 68 euroa (matkat Turkuun, Tampereelle ja Espooseen). Tähän voidaan ynnätä Teppo -pehmolelu ja sivarin käyttämä aika faksin taittamiseen.
KY (huom) maksoi onnittelujuomat:)
Halvaksi tulit :) ! Maijalla varmaan sama juttu - HYY maksaa vain junaliput haastatteluihin.
Lassen kuluiksi tulivat kuulemma matkakulut ja painosmäärältään 200 tyrkkyfaksia. Eli eipä taida pitää paikkaansa traktorimiesten tietotoimistosta kuultu huhu tuhansien eurojen kampajasta silläkään taholla. Tosin aika hulppeastihan KY näytti juhlivan...
"Silloin mitään merkittävää ryhmää ei enää voitaisi sulkea pois päätöksenteosta, mutta samalla menetettäisiin nykyisen valintatavan mahdollistama apinasuodatin."
Ahaa, siis apinasuodatin on se laite, josta uuden hallituksen johtokolmikko on poimittu. Faktoihin perustuva tekninen ratkaisu pelastaa meidät turmiollisilta neuvotteluilta. Valitse vain pesuohjelma.
Lähetä kommentti