Maanantain edustajiston kokouksessa keskusteltiin paljon avoimuudesta.
Tuoreimmassa hallitusreferaatissa silmääni pisti jälleen asia, josta olen ennenkin vauhkonnut:
”HYYn strategian päivitys 2007
HYYn strategia päivitetään kahden vuoden välein – eli jälleen ensi vuonna. Strategiatyöryhmä oli laatinut muistion siitä, kuinka päivitys olisi tällä kertaa hyvä toteuttaa.”
Muistutukseksi strategiatyöryhmän kokoonpano vuonna 2006:
Maija Jäppinen
Mikko Kotola
Anna Kärkkäinen
Lari Ahokas
Arto Aniluoto
Marikaisa Niskanen
Tunnustan työryhmien edut hallituksen työn helpottajina ja asioiden käytännön hoitamisen takaajina. Niissä myös lienee useimmiten edustajia suurimmasta osasta ryhmiä.
Kuitenkin, ne ovat osasyy siihen, että edustajiston jäsenillä on jatkuvasti tunne siitä, etteivät he saa riittävästi tietoa asioista eivätkä he pääse osallistumaan asioiden valmisteluun.
Samalla ne ovat osasyy ylioppilaskunnan toiminnan professionalisoitumiseen. Ammattimaisen toiminnan edut ovat kiistattomia, mutta niin ovat haitatkin, jos ne halutaan ylipäätään tunnustaa.
Haittaa aiheuttaa esimerkiksi ajattelutapa, jonka mukaan työryhmän jäsenten on oltava keskustoimiston "omaa väkeä" eikä vaikkapa ryhmien aktiivijäseniä.
Keskustoimisto on ajankäytön musta aukko, josta ei yksinkertaisesti ehdi raportoida kaikista olennaisista asioista ryhmille riittävässä määrin. Tämän seuraukset koimme kouriintuntuvasti viimeksi maanantaina.
Ehdotan, että HYYn hallitus pohtisi vakavasti kokeilevansa aktiivien päästämistä mukaan työryhmätyöskentelyyn. Tiedän, että HYYn hallituksessa keskustellaan muutenkin toimintamme ammattimaistumisesta.
Myönnän, että samanlaista itsetutkiskelua olisi ajoittain syytä harjoittaa omallakin tahollamme. Käymme nykyään lähes kaiken keskustelumme HyVin luottamushenkilöiden sähköpostilistalla - pääasiassa siksi, ettemme halua tylsistyttää ja ajaa pois jäsenistöämme avoimelta listaltamme, mutta myös siksi, että listamme 295 tilaajasta vain satakunta on jäseniämme. Mikä on avoimuutta ja mikä ei lienee tulkintakysymys.
Lisäys kello 17:21:
Tarkemmin asiaan tutustuttuani havaitsin Hyypäleistä myönteisen uutisen: "Työryhmä esittää myös, että hallitus kokoaisi ensi vuoden alkuun mennessä strategian päivitystä ohjaavan työryhmän, jossa olisivat edustettuina hallitus, sihteeristö ja kaikki edustajistoryhmät." Kiitän työryhmää kädenojennuksesta avoimuudelle ja edustajiston osallistamiselle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Minusta ongelma ei ole niinkään siitä, että työryhmät ovat keskustoimiston sisäisiä, vaan ennemminkin siinä, ettei niiden toiminnasta tiedoteta. Kokousreferaatit hyy-edarille kaikkien työryhmien kokouksista, niin ulkopuolisetkin tietäisivät, mitä asioita työryhmät ovat käsitelleet, ja voivat tarvittaessa lähteä ottamaan asioista selvää, kun tietävät niiden nyt olevan olemassa.
Aikaa tuohon kuluu yhdeltä ihmiseltä vartin per kokous. Jos sitä ei löydy, niin kaikilla keskustoimistolaisilla on varmasti vähemmän tärkeitä työtehtäviä, jotka voi jättää väliin.
Strategian kohdalla tosiaan työryhmässä tulee (ja ainakin viime kerralla oli) olemaan edariryhmistä edustus.
TYY on järjestänyt strategian päivityksen yhteydessä avoimien keskustelutilaisuuksien sarjan. Viime strategiakierroksella myös HYYssä järjestettiin aiheeseen liittyvä seminaari, jossa oli paneelikeskustelu ja pienryhmät (aiheina arvot, strategian rooli ja taloussuunnittelu). Mielestäni tämä olisi toimiva idea nytkin, jos työryhmästä löytyy innostusta.
Olen itse osallistunut tänä vuonna ainakin opintorahatyöryhmään, kaupunkityöryhmään ja lukukausimaksutyöryhmään. Yksi oleellisista asioista, jonka tekisin muulla tavalla kuin olen tehnyt, olisi opintorahatyöryhmän laajempi koko (tasa-arvotyöryhmän tapaan). Nyt käytännössä mukana ovat olleet sopot, Maija ja viestintäsektori. Alkuvuodesta emme tienneet, millainen koko projektista tulee.
Niistä työryhmistä, joissa olen ollut mukana, on raportoitu ainakin hallitukselle (vähintä, mitä pitää tehdä), joten raportin voisi varmasti välittää edelleen edarillekin.
Avoimuuden puolesta!
Olen Jounin kanssa samaa mieltä siitä, että työryhmien toiminnasta tiedottaminen edustajistolle - esimerkiksi hyy-edari -listalla - olisi selkeä parannus työryhmätyöskentelyyn.
Päätöksenteon keskeisimpiä osia on asioiden valmistelu. Siksi kannatan myös edustajistoryhmäläisten ottamista mukaan tärkeimpiin työryhmiin.
Aitoa demokratiaa ei ole vain sen julkinen esittäminen. Tietenkään jokaisen juoksevan asian ei kuulukaan kulkea edustajiston läpi. Nykyisen käytännön suurin ongelma on kuitenkin, että edustaiston rooliksi jää muualla tehtyjen päätösten hyväksyminen dramaturgian keinoin.
Valmistelusta kannattaa muistaa, ettei se koskaan tapahdu siellä, missä on kovin paljon ihmisiä. Jos työryhmiin aletaan ottaa kiinnostuneita keskustoimiston ulkopuolelta, siirtyy varsinainen valmistelutyö jonnekin muualle, jossa olosuhteet ovat sille otollisemmat. Suurempi työryhmä ei siis tarkoita suurempaa avoimuutta vaan suurempaa byrokratiaa, koska valmistelu siirtyy silloin työryhmältä yksittäisille henkilöille.
Omien kokemusteni mukaan hyvässä työryhmässä on neljä tai viisi ihmistä. Kolme tai kuusi menettelee, mutta seitsemän on jo liikaa. Kaiken maailman hallituksiin, keskustelukerhoihin ja komiteoihin mahtuu toki enemmänkin, mutta niiden voimin ei olekaan tarkoitus tehdä varsinaista työtä.
Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä, ettei työryhmässä käytännön kirjoitustyötä voi valmistella liian monen ihmisen kanssa. Asia on vähän sama kuin keittiössä häärätessä.
Sen sijaan olen Vihreissä tottunut käytäntöön, jossa muidenkin kuin hallituksen on mahdollista kommentoida työryhmien esityksiä ennen varsinaisia päätöksiä. Työryhmällä on luonnollisesti tällöin tilaisuus huomioida ehdotukset. Samankaltaista päätöksentekokulttuuria harjoitetaan myös SYL:n liittokokouksissa.
Pienen mittakaavan tehokkaan lausuntokierroksen jälkeen työryhmän esitystä on mahdollista käsitellä varsinaista kirjoitusryhmää laajemmalla joukolla ennen nuijan kopauttelua.
HYYssä olen sen sijaan tottunut ajoittain ärhäkkään nurkkapatriotismiin, hallituskeskeisyyteen ja tiedonsaannin hankaluuteen. Myös moitteet varpaille astumisesta ovat tulleet tutuiksi. Ennen kaikkea minua ihmetyttää yletön kiire, joka kaikkea edustajiston päätöksentekoa leimaa.
Vaatimaton mielipiteeni on, että päätöksentekoa pikemminkin haittaavat kuin auttavat liian tiukat aikataulut ja liian vähäinen aika tutustua päätettäviin asioihin.
Lähetä kommentti