Mä vaan edaan!

Huh, nyt se on ohi. Ilmeisesti muutkin huoahtavat helpotuksesta ja lepäävät jossain nurkissaan, kun INBOX ei ole vielä tulvinut yli. Yleensä siinä klo 14:n korvilla spådet tursuavat jo ulos kaiuttimistakin, jos niitä ei raakkaa kovalla kädellä pois.

Eilinen edustajiston kokous sujui - no, sanoisinko nyt mukavasti? Päätoimittajavalintojakaan ei pyöritelty kahta kierrosta enempää. Itse odotin jonkinlaista 3. kierroksen 31-29-trilleriä. Kandidaateista täytyy sanoa sen verran, että Ylkkärin täytyy olla the lehti nuorelle suomalaiselle toimittajalle. Vai osaako joku heittää esiin muita muodollisesti yhtä päteviä ehdokkaita kuin nuo yhdeksän? Loistokasta päästä valitsemaan joukosta primus inter pares, se hivelee turhamaista sieluani ja samalla huumaava vallan tunne aiheuttaa ihanaa kutinaa varpaanpäissä ihon ollessa jänskästi kananlihalla.

Vihdoinkin tiedän miltä tuntuu olla aidon sitoutumaton ja saada aina tahtonsa läpi. Olen ymmärtänyt jotain syvempää, tavoittanut opiskelijapoliittisen gnosiksen, tiputtanut ostrakismoksen pyhään valkoiseen hattuun ja saanut Johannes Kostajalta oranssin tiekartan kaikkein salatuimpaan. Löytänen sieltä Pyhän graalin maljan. Suomeksi sanottuna vappuaattona keskustoimistolla ilmaista viinaa opiskelijaeliitille, proleopiskelijat ja haalarijengi älkää vaivautuko ja pysykää vitun kaukana Perunatorilta. Äänestää toki pitää. Mua. Tiedän jotain, joka sankariroolit romuttaa.

Palattuani demiurgin sylistä maan pinnalle ja takaisin musiikkisalin takariville, alkoi esityslistan kiinnostavin kohta: "13. Muut asiat". Käsitin aluksi väärin ja ostin varmuudeksi alhaalta tuopin Hampusta. Sattuma korjasi ohrasatoaan, ja tämä osoittautui kuitenkin oivaksi valinnaksi rock-uskottavuuden kannalta. Lieneekö juuri tuon mallaslasin ansiota, tiedä häntä, mutta bändikämppä-ponsi ei joutunut tavallisuudesta poiketen laskentatoimen kyynikkojen raadeltavaksi ja tuhoontuomittu lähetyssaarnaajannekin sai hymyn huulilleen. Ilmeisesti 58-1 (yksi poissa, ujosteli) äänestystulos repi jatkossakin pahimmiltakin kulttuurinvihaajilta hampaat suusta. Ja saman tien äänestyksen jälkeen alkoi perinteinen: "No vitsi, ois pitäny tajuu pyytää sit kuus ko se meni noin läpi". Niinpä, miksei vaikka samalla 12... Virheistä voi myös oppia. On jopa välillä pakko, vaikka se olisi hiukan kiusallista.

Tajusimme siis viime hetkellä ottaa pois tajunnan atomeiksi räjäyttävän 1,7%-ehdotuksen, ja korvata sen hät' hätää seinästä repäistyllä 0,7%-ponnella. Ponnen esittelyn jälkeen kuultiin nousuveden mukana jonkinlainen poikkitaiteellinen runomukaelma siitä, miten uusliberalismi ja yksilönvapaus kohtaaat HYYssä. "Kuin laivat yössä", jos sallitte minun jatkaa ajatusaihiota. Yksinäisten hätähuutoja olemme tottuneet kuulemaan. Ja toivottavasti myös tämän ponnen myötä tulevaisuudessa auttamaan. Läpi meni, ja jos en aivan väärässä ole, niin 42-12. Ai niin, ne tyhjät vielä. Ai niin, "ei ne ole ääniä" - W. Rydman

Toisin sanoen: Hyvä 1 - Ei-niin-hyvä 0. Maalintekijänä Maailmanpyörien salaliitto. Syöttäjiksi tarjotui jo niin monta, että tuomarilla oli hankaluuksia pöytäkirjansa kanssa.

Puheenjohtajan lopetettua kokouksen menin alas, onnittelin voittajaa, lohdutin vähemmän voittanutta, seurasin lahjattomien verkostoitumista, juttelin tuttujen ja tuntemattomien kanssa, kuulin monta mojovaa poliittista juorua (kyllä, sinustakin) ja menin lopuksi uuden medianomenklatuuran kanssa pizzalle hienostokaupunginosaan. Kyllä aamulla kelpasi mennä kahdeksaksi töihin.

Pertti Neumannin hengessä, Reiman taideproosan innoittamana

Ta ta,
Blither Lussett

Ai niin, hyvää kesää. Syksyllä taas näissä merkeissä.