Keskusteltaessa ylioppilaskunnan roolista nousee usein esiin taianomainen sanapari edunvalvonta. Luonnollisesti ylioppilaskunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on omien jäsentensä etujen mahdollisimman hyvä ajaminen.
HYYssä edunvalvonta tuntuu välillä olevan kovin rakenteellista. Ajetaan suuria linjoja, tehtaillaan julkisuuteen mahtipontisia tiedotteita, tavataan päättäjiä, valmistellaan raskaita lausuntoja monimutkaisista koulutus- ja sosiaalipoliittisista asioista sekä tehdään mittavia investointipäätöksiä, joiden vaikutukset tuntuvat vasta vuosien päästä.
Tämä kaikki on edunvalvontaa mitä suurimmassa määrin, mutta ongelma on, ettei se välity jäsenistölle juuri mitenkään. Joukko, joka pysyy edes jotenkuten kärryillä, mitä ylioppilaskunta kulloinkin tekee, on liian harva. Lisäksi se koostuu lähes yksinomaan aktiiveista ja opiskelijapoliitikoista, joiden on tehtäviensä vuoksi pakko seurata asioita kuin viran puolesta.
Se kuuluisa riviopiskelija tuntuu unohtuvan ylioppilaskunnan jokapäiväisen pyörittämisen tiimellyksessä. Pian koittavien Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalien yhteydessä rivijäsentä muistetaan alennuslippujen muodossa. Sellainen kannattaakin ostaa, jos haluaa saada 70 euron hintaisesta lipusta viisi euroa alennusta.
Pinnisteltäisiinpä HYYssä jatkuvasti jäsentemme muistamiseksi, muutoinkin kuin Suuria Päätöksiä tehtäessä. Kateellinen pikkusielu, joka vilkaisi KY:n sivuille, miettii aina välillä hiljaa mielessään, onko jäsenenä väärässä ylioppilaskunnassa.
Mitä elokuvaa menemme katsomaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kannattaako sitä kuuluisaa riviopiskelijaa edes yrittää tavoitella? Missä on yli 30 000 jäsenen järjestö, joka näkyy jäsentensä arjessa ilman paikallisjärjestöjä ja muuta kenttäorganisaatiota? En usko, että sellaista on olemassa.
SYL:n viime liittarissa naureskeltiin sille, kun jonkun strategiapaperin jokaisen sivun alalaidassa oli teksti "SYL:n muodostavat keskustoimisto ja ylioppilaskunnat yhdessä". Siinä oli kuitenkin totuuden siemen. HYY ei ole pelkkä keskustoimisto. Se kuuluisa riviopiskelija tavoitetaan heti, kun aletaan ajatella niin, että HYYn piirissä toimivat järjestöt ainejärjestöistä osakuntiin ja harrastusjärjestöistä poliittisiin järjestöihin ovat osa ylioppilaskuntaa.
Olen voimakkaasti Jounin kanssa samaa mieltä, että riviopiskelijan tavoittamiseksi HYYssä ainoa toimiva ratkaisu ovat ruohonjuuritason toimet, eli järjestöjen kautta tapahtuva aktivointi.
Sen sijaan olen voimakkaasti eri mieltä, että käsien levitteleminen ja mutina, ettei mistään kuitenkaan koskaan tule mitään, olisi hyvä syy olla yrittämättä hahmotella uusia tomintamalleja ja tapoja tavoittaa jäsenistöämme laajemminkin.
KYssä on jäseniä 3 800, mikä luonnollisesti jo sellaisenaan tarjoaa puitteet aivan erilaisen yhteisöllisyyden tunteen luomiseen kuin HYYssä voidaan edes unelmoida.
Omat järjestömme eivät voi koskaan täysin tavoittaa jäsenistöämme, koska ne edustavat liian hajanaisia intressejä. Silti olen vakuuttunut, että aktiivisella yhteisen nimittäjän tavoittelulla HYY voisi luoda tunteen yhteenkuuluvuudesta paremmin kuin yrittämättä tehdä asialle mitään.
Mielestäni sen tietäminen, mitä ylioppilaskunnan edunvalvontafunktion käytännön toteuttaminen tarkoittaa, ei edes ole niin suunnattoman olennaista sille kuvitteelliselle riviopiskelijalle. Silti toivoisi, että Ylkkärissä ei olisi sellaisia vitsijuttuja kuin jälleen kerran tänään, joissa Keskustoimiston työntekijät vain dokaavat jäsenmaksurahoilla. Olennaista olisi, että tiedetään, että edunvalvontaa ylipäätänsä tehdään ja ahkerasti tehdäänkin.. tulokset näkyivät viimeksi viime marraskuussa asumislisän vuokrakaton nousuna.
Kuten Jouni kirjoittikin, ylioppilaskunta on kuitenkin paljon muutakin kuin Keskustoimistoa ja edunvalvontaa. Kuten ainejärjestötoimintaa, toimintaa poliittisissa järjestöissä, osakunnissa, valiokunnissa ja muissa yhdistyksissä. Jotenkin itsekin haluaisin panostaa enemmän mahdollisimman monipuolisen ja mielekkään toiminnan ylläpitämiseen kuin etsiä erityisesti yhteistä nimittäjää 32 000 ihmiselle.
Mielestäni "hyyläisyyttä" pitäisi voida kokea kuulumalla mihin tahansa ylioppilaskunnan alaiseen järjestöön. Se, miten tätä "hyyläisyyden" kokemusta voitaisiin vahvistaa, onkin sitten todella iso kysymys.. Ensiksi pitäisi kai kysyä, että mitä hyyläisyys on? Itse tiedostin sen kunnolla vasta lähtemällä töihin toiseen ylioppilaskuntaan. Toiselle hyyläisyys voi kuitenkin olla moniarvoisuutta, jollekin toiselle hauskanpitoa saman henkisten ihmisten kanssa. Joku toinen voi haluta HYYn ajavan enemmän opiskelija-alennuksia, toinen järjestävän yhteisiä tapahtumia koko ylioppilaskunnalle..
Tuli vielä tuosta Martin linkkauksesta KY:n sivuille mieleen, että sellaiseen tilanteeseen, jossa HYY pystyisi sponssaamaan jäsenilleen vastaavaan hintaan (35€ alennus 70€ lippuun) lippuja, on varmasti tosi vaikea päästä.. Kauppatieteilijöiden yokuntatoimintaa tuetaan tunnetusti ties miltä tahoilta. Itse en haluaisi sellaisiin HYYn bileisiin, missä jaetaan ilmaista tupakkaa Philip Morrisin toimesta (koettu on KY:lla.)
Ja jos yokunnalla on 3800 jäsentä, sen on ehkä hieman helpompi subventoida vaikka jokaista jäsentä 35 eurolla, ottaen huomioon yokuntien väliset varallisuuserotkin.
Mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita, että voisi nostaa kädet pystyyn ja mutista, että mitään ei voi tehdä..
Avarakatseista "HYYläisyyttä", siis kuulumista laajasti sanottuna jonkinlaiseen pääkaupunkiseutulaiseen nuorten ihmisten sivistysyhteisöön tulisi voida kokea myös kuulumatta minkäänlaiseen järjestöön. Monille - enemmistölle? - HYYn alaisissa järjestöissä toimiminen (saatika niiden ajatusmaailmaan samaistuminen)olisi aivan liian karkeaa tai mielenkiinnotonta, syitä on varmasti juuri se 32 000 erilaista versiota.
Tähän kritiikkiin voidaan lukea varmasti myös nekin järjestöt, joiden toiminnassa itse olen, jos joku järjestöjyrä sitä hernepussia pakasteesta nyt haluaa kaivaa.
Klassinen konservatiivien käyttämä "argumentti" osittaisparannusten kannattamattomuudesta ihannetilan saavuttamattomuuden takia vilahtelee yllä. Pelkään, että kaikilla ei aivan hahmotuskyky riitä oman navan ulkopuolelle. Siinä ei kuitenkaan ole mitään kritisoitavaa, jokainen tekee omien kykyjensä mukaan.
Ongelmallista HYYnkään kannalta ei kuitenkaan ole taittovirhe, vaan (oman) sukupolveni yleinen passiivisuus. Silloin, kun ei edes viitsitä katsoa omaa nenää pidemmälle, niin on turha kuvitella minkäänlaista menestystä tai legitimiteettiä "opiskelijan edunvalvojana". Skolaarimmat opiskelijat jättävät valitettavasti suurimmaksi osaksi yhteisten asioden hoidon lahjattomampien taakaksi.
On tietysti ryhmiä, joilla on uusia ideoita. Kuin myös ryhmiä, joiden toiminta perustuu uusien ideoiden toteuttamisen estämiseen. Minimivaatimuksena tässä konseptissa pitäisin edes oman position selvittämistä. Osalle ns. edunvalvojista tämäkin jää autuaan hämärän peittoon.
Positioni: lupaan tietysti lisää ilmaista viinaa kaikille. Hanat auki, vittu.
Äänestä siis aina mua,
Blither (yours truly) Lusseth
Lähetä kommentti